Sukututkimuksessa täytyy ottaa huomioon, mikä seurakunta on minäkin aikana vastannut tutkittavan alueen väestökirjanpidosta, jotta löytää kulloinkin oikean aineiston tutkittavakseen. Kun syrjäseudut ajan myötä saivat omia rukoushuoneitaan ja kappeleita, väestökirjanpito siirtyi emoseurakunnilta näiden vastuulle. Toisinaan seurakuntien reuna-alueilla sijainneet kylät ovat kuitenkin seurakuntien perustamisten jälkeenkin siirtyneet naapuriseurakuntien alaisuuteen, joten aina oikeaa seurakuntaa ei voi päätellä pelkän perustamisvuoden mukaan ja yksittäisiä kyliä voi joutua haeskelemaan.

Vesiväylät ovat olleet aikansa valtateitä ennen maatieyhteyksien syntyä ja alueiden kehitys ja keskinäinen vuorovaikutus selittyy pitkälti juuri kulkuyhteyksillä. Seurakunnat ovat syntyneet talousalueiden laajenemisen ja asiointisuuntien mukaan, ja nämä edelleen ovat ohjanneet myös muuttoliikettä ja avioitumissuuntia, joten seurakuntien syntyhistoriaa tuntemalla saa vihjeitä ja aihetodisteita myös yksittäisten sukulaisuussuhteiden selvittämiseen. Esiymmärryksen avulla voi myös tehdä parempia tulkintoja pappien epäselvistä muuttomerkinnöistä.