Suvi Räsänen
Maisterit -21 (2. tapaamisen tehtävä)
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Luennon ja artikkelin kuvaamat opiskelutavat ovat todellakin aivan erilaista opetusta kuin se mitä itse olen kouluaikoinani saanut. Oma historianopetukseni oli sitä, että opettaja kertoi, luettiin oppikirjasta ja vastattiin opettajan ja kirjan kysymyksiin. Kokeeseen päntättiin sitten ulkoa tapahtumia ja vuosilukuja. Niinpä luennon ja artikkelin tavat opettaa tuntuivat todella kiinnostavilta, huomattavan paljon innostavammilta ja oppilaita varmasti enemmän motivoivilta. Tällaista historianopetusta minäkin olisin tarvinnut!
Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Esimerkeissä tulee esiin ja harjoitetaan monenlaisia historian ajattelutaitoja. Tehtävissä oppilaat pääsevät harjoittamaan esim. kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja sekä myös historiallista empatiaa.
Millaisia tietoja/ taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Opettajalta vaaditaan kykyä ja rohkeutta heittäytyä erilaiseen opetustapaan ja uskallusta jättää tuttu ja turvallinen opettajajohtoinen tapa opettaa. Eteen voi tulla tilanteita, joita ei osannut huomioida tai ennakoida etukäteen ja vaaditaan luovuutta, jolla asiat ratkaistaan. Aiheeseen, joka ei itseä kovasti innosta, voi olla vaikea heittäytyä innokkaasti ja muita innostaen. Opettajan oma kiinnostus ja innostus aiheeseen on aina hyödyksi. Kun opettaja on innostunut aiheesta, se näkyy ulospäin ja innostaa ja aihe alkaa kiinnostaa oppilaitakin.
Opettajan on syytä tuntea myös ryhmänsä oppilaat hyvin. Kun tiedostaa, millaisia oppilaat ovat sekä tiedoiltaan että taidoiltaan, on helpompi miettiä opetuksen toteutustapaa ja menetelmiä juuri heille sopiviksi.
Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/ havaintosi/ ihmetyksesi pamfletin perusteella?
Pamfletista nousi muutamiakin tärkeitä asioita mieleeni. Ensinnäkin ajatus siitä, että mikään ei ole pysyvää, ei yhteiskuntakaan. Maailma muuttuu eikä koulu ja opetus voi pysähtyä ja jäädä junnaamaan entiseen, vaan myös niiden on muututtava. Koulun on otettava tämä haaste vastaan.
Pamfletissa sanottiin, että kouluissa opiskelijat eivät pääse harjoittamaan historiaa vaan he opettelevat toisten luoman historian tuloksia. Tämä oli erityisen tärkeä asia, sillä minä (kuten moni muukin historiantunneilla istunut) olen pitänyt pitkään opetettuja asioita lopullisina totuuksina. Vaikka monia varmasti oikeita tulkintoja menneestä onkin tehty, silti nekin pitäisi opettaa omina käsityksinämme (tulkintoina) eikä tapahtuneena todellisuutena.
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Luennon ja artikkelin kuvaamat opiskelutavat ovat todellakin aivan erilaista opetusta kuin se mitä itse olen kouluaikoinani saanut. Oma historianopetukseni oli sitä, että opettaja kertoi, luettiin oppikirjasta ja vastattiin opettajan ja kirjan kysymyksiin. Kokeeseen päntättiin sitten ulkoa tapahtumia ja vuosilukuja. Niinpä luennon ja artikkelin tavat opettaa tuntuivat todella kiinnostavilta, huomattavan paljon innostavammilta ja oppilaita varmasti enemmän motivoivilta. Tällaista historianopetusta minäkin olisin tarvinnut!
Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Esimerkeissä tulee esiin ja harjoitetaan monenlaisia historian ajattelutaitoja. Tehtävissä oppilaat pääsevät harjoittamaan esim. kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja sekä myös historiallista empatiaa.
Millaisia tietoja/ taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Opettajalta vaaditaan kykyä ja rohkeutta heittäytyä erilaiseen opetustapaan ja uskallusta jättää tuttu ja turvallinen opettajajohtoinen tapa opettaa. Eteen voi tulla tilanteita, joita ei osannut huomioida tai ennakoida etukäteen ja vaaditaan luovuutta, jolla asiat ratkaistaan. Aiheeseen, joka ei itseä kovasti innosta, voi olla vaikea heittäytyä innokkaasti ja muita innostaen. Opettajan oma kiinnostus ja innostus aiheeseen on aina hyödyksi. Kun opettaja on innostunut aiheesta, se näkyy ulospäin ja innostaa ja aihe alkaa kiinnostaa oppilaitakin.
Opettajan on syytä tuntea myös ryhmänsä oppilaat hyvin. Kun tiedostaa, millaisia oppilaat ovat sekä tiedoiltaan että taidoiltaan, on helpompi miettiä opetuksen toteutustapaa ja menetelmiä juuri heille sopiviksi.
Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/ havaintosi/ ihmetyksesi pamfletin perusteella?
Pamfletista nousi muutamiakin tärkeitä asioita mieleeni. Ensinnäkin ajatus siitä, että mikään ei ole pysyvää, ei yhteiskuntakaan. Maailma muuttuu eikä koulu ja opetus voi pysähtyä ja jäädä junnaamaan entiseen, vaan myös niiden on muututtava. Koulun on otettava tämä haaste vastaan.
Pamfletissa sanottiin, että kouluissa opiskelijat eivät pääse harjoittamaan historiaa vaan he opettelevat toisten luoman historian tuloksia. Tämä oli erityisen tärkeä asia, sillä minä (kuten moni muukin historiantunneilla istunut) olen pitänyt pitkään opetettuja asioita lopullisina totuuksina. Vaikka monia varmasti oikeita tulkintoja menneestä onkin tehty, silti nekin pitäisi opettaa omina käsityksinämme (tulkintoina) eikä tapahtuneena todellisuutena.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.