Viljelykasvien luonnonvaraisten sukulaislajien suojelun tärkeys on ymmärretty ja viime vuosina strategioita on valmisteltu säilytyksen varmistamiseksi. Suomen osalta strategia valmistui viime vuonna (kts. linkki lopussa).

Hyvä esimerkki luonnonvaraisten lajien hyödyntämisestä on kaura.

Tavalliseen peltokauraamme (Avena sativa) on tuotu taudinkestävyysominaisuuksia lähisukuisesta Avena sterilis -lajista. Muun muassa rengasruosteen ja härmätaudin kestävyyttä on parannettu (Loskutov & Rines, 2011).

Tämä on käynyt kätevästi, koska peltokaura ja A. sterilis risteytyvät keskenään. Avena-suvussa onkin itse asiassa kolmisenkymmentä lajia, joista seitsemän sisältää samankaltaisen heksaploidin perimän ja voidaan risteyttää keskenään. Tiukemman linjan taksonomi eli lajiutumisen/lajien tutkija onkin sitä mieltä, että kyse on kromosomiston perusteella samasta lajista. Koska lajit ovat kuitenkin ominaisuuksiltaan niin erilaisia, on niiden eriävät nimitykset päätetty säilyttää. Esimerkiksi hukkakaura on yksi näistä seitsemästä keskenään risteytyvästä lajista.

Avena-suvun lajien peruskromosomimäärä on 7 (kromosomimäärä sukusoluissa). Se on kolminkertaistunut peltokaurassa, eli sillä on kolmeen kertaan kaikki geenit perimässään (peruskromosomiluku 21). Tämä niin kutsuttu polyploidia on yleistä kasvimaailmassa. Muissa kuin sukusoluissa kromosomiluku on vastinkromosomien johdosta kaksinkertainen, eli peltokauralla 42.

Haettaessa ominaisuuksia villistä perimästä tai maatiaisista, saadaan risteytyksessä mukana myös ominaisuuksia joita ei haluta, koska etäisemmän materiaalin satoisuus ei pärjää kasvinjalostuksella tuotetuille lajikkeille. Ylimääräisestä painolastista päästään eroon takaisinristeytysohjelmalla. Siinä alkuperäisen risteytyksen jälkeläisiä risteytetään useita kierroksia takaisin peltokauraan, jolloin villi aines perimässä vähenee merkityksettömäksi. On kuitenkin seurattava ja pidettävä huolta, että haluttu geeni (esim. taudinkestävyys) pysyy mukana. Tässä korvaamaton apu on DNA-tunnistin, jolla asia voidaan kätevästi tarkistaa, ilman aikaa vieviä taudinkestävyyskokeita. Tähän kasvigenomiikan menetelmien kehitys antaa enenevässä määrin välineitä.

Alla kuvassa peltokauran (A. sativa) ja A. steriliksen risteytyksen tuloksena syntynyt jälkeläinen, jolla näkyy vielä villin muodon pitkät vihneet (kuva E. Kiviharju).

Lähde: Loskutov I.G. & Rines, H.W. 2011. Avena. Teoksessa C. Kole (toim.) Wild Crop Relatives: Genomic and Breeding Resources, Cereals. Springer, 109–184.

Linkki: Heli Fizgerald. 2013. Suomen viljelykasvien villien sukulaisten säilytysstrategia raportti. MTT Raportti 121.