Esteettinen osaaminen
OKLV211 / K2025
Kaikista opettajaksi kehittymisen ydinosaamisen alueista vieraimmaksi koen esteettisen osaamisen. OKLV211-opintojakson aikana opettajuutta ja asiantuntijuuttani jäsennellessäni ensimmäisenä ei tullut mieleen esteettinen osaaminen. Kuitenkin hetken pohtiessani tätä, esteettinen osaaminen on osa ihmisyyden ydintä. Jokaisella meistä on oma kokemusmaailma, se mitä aistimme, koemme, tulkitsemme ja ilmaisemme, on kaikki yksilöllistä ja ainutlaatuista. Tämä kaikki tapahtuu myös vuorovaikutuksessa sosiaalisen ja fyysisen ympäristön kanssa.
Opettajana pyrin keskittymään oppilaiden kokemusmaailmaan ja pohtia sitä, miten jokainen oppilas tulkitsee minun toimintaani omalla tavallaan. Tämän vuoksi koen esteettisen osaamisen kuitenkin tärkeäksi, ja yhdeksi isoimmista kehityskohdistani.
Omassa toiminnassani estetiikka näkyy esimerkiksi luovuuden ja itseilmaisun kautta. Ne näkyvät haluna yhdistellä erilaisia näkökulmia, kokeilla uusia tapoja opettaa sekä nostaa opetuksessa esille leikillisyyttä ja tarinallisuutta. Aiemmin mainitsin oppilaiden kokemusmaailman itselleni mielenkiintoisaksi, jonka vuoksi leikillisyys ja tarinallisuus tukevat sen huomioimista opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Koen olevani hyvin luova persoona, sillä olen hyvin joustava sekä uskallan rikkoa vankkoutuneita rutiineita, etenkin jos se palvelee oppimista tai oppilaiden hyvinvointia. Esimerkiksi tämä esteettinen herkkyys auttaa minua havainnoimaan erilaisia tapoja opettaa, sillä jokainen oppilas on erilainen ja heille sopii erilaiset opetustavat.
Esteettinen osaaminen pitää oman käsitykseni sisään myös kyvyn pysähtyä ja olla läsnä sekä nykyhetken arvostamista. Tätä minun tulisi kehittää, sillä lähiaikoina elämä on tuntunut enemmän suorittamiselta kaiken kiireen keskellä. Tulevaisuuden ammattini tulee pitämään sisällä kiirettä ja painetta, ja sen keskellä on helppoa unohtaa se, miten tärkeää on välillä pysähtyä.
Esteettinen osaaminen rikastuttaa omaa opettajuuttani tuomalla siihen syvyyttä sekä merkityksellisyyttä, mahdollisuuden tavoittaa niitä asioita, jotka eivät ole konkreettisia.
Opettajana pyrin keskittymään oppilaiden kokemusmaailmaan ja pohtia sitä, miten jokainen oppilas tulkitsee minun toimintaani omalla tavallaan. Tämän vuoksi koen esteettisen osaamisen kuitenkin tärkeäksi, ja yhdeksi isoimmista kehityskohdistani.
Omassa toiminnassani estetiikka näkyy esimerkiksi luovuuden ja itseilmaisun kautta. Ne näkyvät haluna yhdistellä erilaisia näkökulmia, kokeilla uusia tapoja opettaa sekä nostaa opetuksessa esille leikillisyyttä ja tarinallisuutta. Aiemmin mainitsin oppilaiden kokemusmaailman itselleni mielenkiintoisaksi, jonka vuoksi leikillisyys ja tarinallisuus tukevat sen huomioimista opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Koen olevani hyvin luova persoona, sillä olen hyvin joustava sekä uskallan rikkoa vankkoutuneita rutiineita, etenkin jos se palvelee oppimista tai oppilaiden hyvinvointia. Esimerkiksi tämä esteettinen herkkyys auttaa minua havainnoimaan erilaisia tapoja opettaa, sillä jokainen oppilas on erilainen ja heille sopii erilaiset opetustavat.
Esteettinen osaaminen pitää oman käsitykseni sisään myös kyvyn pysähtyä ja olla läsnä sekä nykyhetken arvostamista. Tätä minun tulisi kehittää, sillä lähiaikoina elämä on tuntunut enemmän suorittamiselta kaiken kiireen keskellä. Tulevaisuuden ammattini tulee pitämään sisällä kiirettä ja painetta, ja sen keskellä on helppoa unohtaa se, miten tärkeää on välillä pysähtyä.
Esteettinen osaaminen rikastuttaa omaa opettajuuttani tuomalla siihen syvyyttä sekä merkityksellisyyttä, mahdollisuuden tavoittaa niitä asioita, jotka eivät ole konkreettisia.
Estetiikka valmennustyöstä
Valmennan tällä hetkellä tanssillisen voimistelun ja showtanssin kilparyhmää ja etenkin voimistelulaji on hyvin esteettinen.
Seurassamme on paljon muitakin voimistelulajeja, ja vahvasti näkee sen, miten estetiikka näkyy kaikessa toiminnassa. Kilpaohjelmat tulee olla silmää miellyttäviä, kauniita ja liikkeet soljuvat toisiinsa. Esimerkiksi havainnoidessani rytmisen voimistelun valmennusta, valmentajat usein kommentoivat lasten ulkonäköä ja joukkueeseen otetaan vain tietyn näköisiä ja kokoisia lapsia. Minulla on tullut usein tilanteita vastaan, joissa olen kuullut ettei tietynlaisia lapsia oteta joukkueisiin sen takia, että heillä ei ole ulkonäössään/kehossaan lajin esteettisiä ominaisuuksia. Olen huomannut koko voimisteluyhteisössä sen, miten voimistelijoilla on tietty laatikko, johon heidän tulee mahduttaa itsensä, jotta heidät nähdään esteettisesti oikeilta. Koen tämän ajattelutavan todella vääräksi, sillä se vääristää kasvavien ja kehittyvien lasten ja nuorten minäkuvia, itsetuntoa ja itsevarmuutta.
Nykyisin alle 12-vuotiaille on muokattu sääntöjä niin, etteivät he saa enää meikata kilpailuihin ja ulkonäköön liittyvät asiat on jätety vähemmälle huomiolle. Estetiikan korostus voimistelussa on vahvasti yhteydessä mielenterveyteen ja hyvinvointiin, joten teemoihin palaan hyvinvointiin liittyvässä osaamisalueessa: https://peda.net/p/kemppane/prope-s21/hyvinvointia-vahvistava-osaaminen/hyvinvointiin-liittyva-osaaminen-valmennus-ja-ohjaustyossa
Arvioinnin kohteena ei pitäisi olla itse yksilö, vaan se, miten hän täyttää taidoillaan lajille ominaiset arviointikriteerit. Estetiikka on todella tärkeä tällaisissa esitettävissä taiteen muodoissa, mutta tulisi tarkastaa, että mitkä asiat ja aiheet ovat arvioinnin alla.
Seurassamme on paljon muitakin voimistelulajeja, ja vahvasti näkee sen, miten estetiikka näkyy kaikessa toiminnassa. Kilpaohjelmat tulee olla silmää miellyttäviä, kauniita ja liikkeet soljuvat toisiinsa. Esimerkiksi havainnoidessani rytmisen voimistelun valmennusta, valmentajat usein kommentoivat lasten ulkonäköä ja joukkueeseen otetaan vain tietyn näköisiä ja kokoisia lapsia. Minulla on tullut usein tilanteita vastaan, joissa olen kuullut ettei tietynlaisia lapsia oteta joukkueisiin sen takia, että heillä ei ole ulkonäössään/kehossaan lajin esteettisiä ominaisuuksia. Olen huomannut koko voimisteluyhteisössä sen, miten voimistelijoilla on tietty laatikko, johon heidän tulee mahduttaa itsensä, jotta heidät nähdään esteettisesti oikeilta. Koen tämän ajattelutavan todella vääräksi, sillä se vääristää kasvavien ja kehittyvien lasten ja nuorten minäkuvia, itsetuntoa ja itsevarmuutta.
Nykyisin alle 12-vuotiaille on muokattu sääntöjä niin, etteivät he saa enää meikata kilpailuihin ja ulkonäköön liittyvät asiat on jätety vähemmälle huomiolle. Estetiikan korostus voimistelussa on vahvasti yhteydessä mielenterveyteen ja hyvinvointiin, joten teemoihin palaan hyvinvointiin liittyvässä osaamisalueessa: https://peda.net/p/kemppane/prope-s21/hyvinvointia-vahvistava-osaaminen/hyvinvointiin-liittyva-osaaminen-valmennus-ja-ohjaustyossa
Arvioinnin kohteena ei pitäisi olla itse yksilö, vaan se, miten hän täyttää taidoillaan lajille ominaiset arviointikriteerit. Estetiikka on todella tärkeä tällaisissa esitettävissä taiteen muodoissa, mutta tulisi tarkastaa, että mitkä asiat ja aiheet ovat arvioinnin alla.
Alkukäsitys omasta esteettisestä osaamisesta
Olen aina nähnyt oppimisen ja opiskelun mahdollisuutena kehittää itseäni niin siinä tietyssä oppiaineessa että myöskin ajattelijana, analysoijana sekä yksilönä. Tämän vuoksi tuntemukset oppimiseen on pääasiassa positiivisia. Useimmat opittavat aiheet kiinnostavat minua, jonka vuoksi päädyn usein flow-tilaan etenkin kirjoitusta vaativissa tehtävissä. Tämä johtuu siitä, että oppiminen on positiivinen kokemus, joka herättää paljon uusia ajatuksia. Oppimiani taitoja ja tietoja luontevimmin esitän sanallisesti ja muille esittäen. Tämä auttaa itseäni myös muistamaan asioita ja jäsentelemään niitä suurempiin kokonaisuuksiin.
Esteettiseen osaamiseen liittyvällä luennolla puhuttiin siitä, miten yksilöillä on eroja siinä, mihin asioihin kiinnittää ympäristössään huomiota. Itse olen hyvin aktiivinen havainnoija ja kiinnitän huomiota hyvinkin pieniin yksityiskohtiin. Näköaisti on siis kaikista aktiivisin kun havaitsen ympäristöäni. Viihdyn itse parhaiten rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä, sillä muuten oma keskittymiseni heikkenee kun ympärillä on useita erilaisia aistivirikkeitä.
"Taiteellista ilmaisua harrastavat omaksuvat jonkun ilmaisumuodon omaksi kielekseen. Joillakin on tämän lisäksi myös toistuva teema, jonka kautta oma elämä tuntuu jäsentyvän." (Martikainen A., ym., 2013) Luovuus on ollut itselleni tärkeä aihe, sillä pienestä asti olen ilmaissut itseäni piirtäen, maalaten, tanssien ja laulaen. Näin vaikeat ajatukset, tunteet ja sanat voidaan esittää helpommin ulkoistaen se esimerkiksi paperille. Haastavan lapsuuden pelastus oli musiikki ja piirtäminen. Musiikin kautta pystyi löytämään vertaistukea haastaville tunteille ja pystyi jopa purkamaan omaa pahaa oloa. Piirustuksilla pystyi konkreettisesti näyttämään miltä mielen ja kehon sisällä tuntuu, eikä tarvinnut pelätä sitä, millaisia reaktioita ulkopuolelta tuotoksista saa.
Luova ilmaisu korostuu myös muuallakin kuin pelkissä taito- ja taideaineissa. Esimerkiksi muistiinpanojen jäsentely, vihkojenkoristelu on itselle sellaisia asioita, joihin haluaa panostaa. Haluan myös aina keksiä uusia toimintatapoja miten voidaan monipuolistaa oppimisprosesseja.
Yleisesti taito- ja taideaineet tukevat muiden aineiden ymmärtämistä ja lähinnä muiden kulttuurien, etnisyyksien ja yksilöiden toimintaa. Niiden kautta myös voidaan lisätä vaivattomammin oppilaiden yhteisöllistä toimintaa erilaisten aktiviteettien kautta aiheuttamatta ryhmälle tai ryhmänohjaajalle paineita tai negatiivisia tuntemuksia. Kyseiset aineet voivat myös auttaa muiden oppiaineiden monipuolistamisessa. Esimerkiksi matematiikan opetuksessa voidaan soveltaa jotain liikunnan tunnilla opittua asiaa tai kuvaamataidon tunnilla tehtyjä muotoja osataan tunnistaa jo seuraavalla geometrian tunnilla.
Estetiikka ja sen havainnoiminen arjessa voi vahvistaa ja edistää yksilön hyvinvointia. Meillä Suomessa meitä ympäröi kaunis luonto, josta voi löytää paljon erilaisia asioita, joita koetaan esteettisesti mielyttävinä. Kun ympäristö koetaan miellyttäväksi, yksilö voi kokea voimaantumisen tunteita ja näin myös saavuttaa toiminnassaan Flow-kokemuksen. Itse hakeudun usein pois tutusta ympäristöstä opiskelemaan esimerkiksi pieneen kahvilaan, jossa koen olevan mielyttävä ilmapiiri ja ympäristö. Näin pystyn havaitsemaan uusia, itselle vieraita vivahteita ja rikastuttamaan omaa ajatteluani.
Miten huomioida estetiikka opettajantyössä? Estetiikka on tärkeä osa opettajan ja oppilaiden jokapäiväistä elämää. Luokkahuone voidaan koristella oppilaiden omilla teoksilla, värikkäillä ja kirkkailla julisteilla ja muilla virikkeillä, jotka saavat luokkahuoneesta mielenkiintoisen ja viihtyisän. Tämä voi vaikuttaa oppilaiden vireystilaan positiivisesti sekä parantaa oppilaiden mielipidettä koulusta kun he kokevat ympäristönsä viihtyisäksi.
Lähteet:
Martikainen, A. Nikkola, T. & Lokka, A. 2013. Itseilmaisu ja taiteellinen työ integraatiokoulutuksessa. Teoksessa M. Rautiainen ym. (toim.) Toinen tapa käydä koulua. Kokemuksen, kielen ja tiedon suhde oppimisessa. Tampere: Vastapaino
Esteettiseen osaamiseen liittyvällä luennolla puhuttiin siitä, miten yksilöillä on eroja siinä, mihin asioihin kiinnittää ympäristössään huomiota. Itse olen hyvin aktiivinen havainnoija ja kiinnitän huomiota hyvinkin pieniin yksityiskohtiin. Näköaisti on siis kaikista aktiivisin kun havaitsen ympäristöäni. Viihdyn itse parhaiten rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä, sillä muuten oma keskittymiseni heikkenee kun ympärillä on useita erilaisia aistivirikkeitä.
"Taiteellista ilmaisua harrastavat omaksuvat jonkun ilmaisumuodon omaksi kielekseen. Joillakin on tämän lisäksi myös toistuva teema, jonka kautta oma elämä tuntuu jäsentyvän." (Martikainen A., ym., 2013) Luovuus on ollut itselleni tärkeä aihe, sillä pienestä asti olen ilmaissut itseäni piirtäen, maalaten, tanssien ja laulaen. Näin vaikeat ajatukset, tunteet ja sanat voidaan esittää helpommin ulkoistaen se esimerkiksi paperille. Haastavan lapsuuden pelastus oli musiikki ja piirtäminen. Musiikin kautta pystyi löytämään vertaistukea haastaville tunteille ja pystyi jopa purkamaan omaa pahaa oloa. Piirustuksilla pystyi konkreettisesti näyttämään miltä mielen ja kehon sisällä tuntuu, eikä tarvinnut pelätä sitä, millaisia reaktioita ulkopuolelta tuotoksista saa.
Luova ilmaisu korostuu myös muuallakin kuin pelkissä taito- ja taideaineissa. Esimerkiksi muistiinpanojen jäsentely, vihkojenkoristelu on itselle sellaisia asioita, joihin haluaa panostaa. Haluan myös aina keksiä uusia toimintatapoja miten voidaan monipuolistaa oppimisprosesseja.
Yleisesti taito- ja taideaineet tukevat muiden aineiden ymmärtämistä ja lähinnä muiden kulttuurien, etnisyyksien ja yksilöiden toimintaa. Niiden kautta myös voidaan lisätä vaivattomammin oppilaiden yhteisöllistä toimintaa erilaisten aktiviteettien kautta aiheuttamatta ryhmälle tai ryhmänohjaajalle paineita tai negatiivisia tuntemuksia. Kyseiset aineet voivat myös auttaa muiden oppiaineiden monipuolistamisessa. Esimerkiksi matematiikan opetuksessa voidaan soveltaa jotain liikunnan tunnilla opittua asiaa tai kuvaamataidon tunnilla tehtyjä muotoja osataan tunnistaa jo seuraavalla geometrian tunnilla.
Estetiikka ja sen havainnoiminen arjessa voi vahvistaa ja edistää yksilön hyvinvointia. Meillä Suomessa meitä ympäröi kaunis luonto, josta voi löytää paljon erilaisia asioita, joita koetaan esteettisesti mielyttävinä. Kun ympäristö koetaan miellyttäväksi, yksilö voi kokea voimaantumisen tunteita ja näin myös saavuttaa toiminnassaan Flow-kokemuksen. Itse hakeudun usein pois tutusta ympäristöstä opiskelemaan esimerkiksi pieneen kahvilaan, jossa koen olevan mielyttävä ilmapiiri ja ympäristö. Näin pystyn havaitsemaan uusia, itselle vieraita vivahteita ja rikastuttamaan omaa ajatteluani.
Miten huomioida estetiikka opettajantyössä? Estetiikka on tärkeä osa opettajan ja oppilaiden jokapäiväistä elämää. Luokkahuone voidaan koristella oppilaiden omilla teoksilla, värikkäillä ja kirkkailla julisteilla ja muilla virikkeillä, jotka saavat luokkahuoneesta mielenkiintoisen ja viihtyisän. Tämä voi vaikuttaa oppilaiden vireystilaan positiivisesti sekä parantaa oppilaiden mielipidettä koulusta kun he kokevat ympäristönsä viihtyisäksi.
Lähteet:
Martikainen, A. Nikkola, T. & Lokka, A. 2013. Itseilmaisu ja taiteellinen työ integraatiokoulutuksessa. Teoksessa M. Rautiainen ym. (toim.) Toinen tapa käydä koulua. Kokemuksen, kielen ja tiedon suhde oppimisessa. Tampere: Vastapaino