Lumo -22

 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

McFahnin luennolla esitetty pääkalloarvoitus-tehtävä oli mielenkiintoinen, sillä opiskeluun tuotiin leikillisyyttä, kun kuvitellaan itse olevan arkeologeja ja löydetään kaivamalla pääkallo, joka on oikeasti vielä esineenä, mitä oppilaat voivat kosketella. Tällaisessa tehtävässä lapset pääsevät itse ratkaisemaan mysteeriä, joka on motivoivaa. Tilanne on oppilaille paineeton, koska ns. oikeaa vastausta ei ole, vaan vastaus tehtävään rakentuu vihjeiden kautta.

Opettajan rooli ei ole suuri tämänkaltaisessa tutkivassa tehtävässä, mutta opettaja itse saa tietoa jatkuvasti siitä, minkälaisia havaintoja oppilaat tekevät, ja miten heidän ratkaisunsa kehittyy, ja näin opettaja voi arvioida itse, miten hyvin tunti onnistuu. Ennen kaikkea tehtävä kehittää ajatteluntaitoja sekä ryhmätaitoja.

Toisessa luennon esimerkki tehtävässä oppilaat pääsevät itse tekemään historiallisesti merkittäviä päätöksiä kuningas Haraldin asemassa, ja lopulta otettiin jopa erilaiset roolit Hastingsin taistelussa. Tämän kaltainen roolieläytyminen on eittämättä hauskaa, ja tunnekokemuksen yhdistämisellä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia oppimisen kannalta.

Jos peilaan näitä edellä mainittuja erilaisia esimerkkejä omaan historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, en löydä peruskouluasteelta hirveästi yhtymäkohtia. Yleensä opetus painottui aina opettajan luennointiin ja muistiinpanojen kirjoittamiseen, toki en välttämättä muista kaikkea.

Lukiossa taas muistan, että Suomen historian kurssilla tehtäväksi tuli keksiä ryhmissä fiktiivinen suomalainen perhe keskelle talvisotaa. Kirjoitimme ja keksimme erilaisia rintamakirjeitä, joita lähetettiin kotiin. Näin yritimme eläytyä siihen, millaista oikeasti rintamalla oli talvella 1939–1940. Lisäksi eläydyimme kotirintaman elämään, kun kerroimme, millaista oli elää keskellä kaupunkien pommituksia ja samalla yritimme sisällyttää historiallisesti merkittäviä tapahtumia kirjeisiin. Tämän tehtävän kanssa huomaan yhtymäkohtia McFahnin luennon esimerkkien kanssa.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Pääkalloesimerkki tehtävässä annetaan oppilaiden kysyä kysymyksiä, jolla voitaisiin saada vastauksia pääkallomysteeriin. Tämä tehtävä harjoittaa tiedon etsimisen taitoja, esimerkiksi mitä tietoja tarvitaan mysteerin ratkaisemiseen. Lopulta tehtävässä annetaan erilaisia vihjeitä, ja oppilaiden on tarkoitus erilaisia päätelmiä, niiden perusteella, ja lopussa päädytään lopputulemaan.

Historiallisten tapahtumien tarkastelu erilaisista näkökulmista harjoiteltiin myös luennon jälkimmäisessä esimerkki tehtävässä. Luennolla oli oiva esimerkki siitä, kun puhuttiin Hastingsin taistelusta. Asioita tarkasteltiin niin kuningas Haraldin virheiden, valloittaja Vilhelmin oveluuden kuin pelkän hyvän onnen näkökulmasta.

McFahnin luennon tehtävässä, jossa piti päättää, mitä kuningas Harald tekee seuraavaksi oppilaat saavat ymmärrystä siitä, miksi jotkin päätökset ovat historiallisesti niin merkittäviä (Historical significance). Lisäksi päästään käsiksi siihen, että yksittäiset ihmiset, ja niiden päätökset rakentavat historiaa, eikä puhuta yleisellä tasolla päätöksistä, niin kuin on totuttu historian opetuksessa.

Ylipäätänsä, kun eläydytään erilaissa tehtävissä jonkin historiallisen henkilön asemaan, niin voidaan yrittää ymmärtää erilaisten päätöksien taustoja ja olosuhteita, jolloin päästään historiallisen empatian käsitteeseen.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Luennolta esitelty ”Enquiry based approach” perustuu kolmeen peruspilariin: kysymyksen täytyy olla mielenkiintoinen, kysymys täytyy asettaa toiminnan keskipisteen, ja sen täytyy sisältää historiallisia näkökohtia ja ajattelua, ja viimeisenä pilarina on se, että lopussa täytyy päästää johonkin konkreettiseen lopputulemaan.

Jos näitä kolmea pilaria miettii, niin opettajan täytyy itse olla hyvin perillä käsiteltävästä aiheesta, jotta hän pystyy todella asettamaan sen historiallisen toiminnan keskipisteeseen. Opettajan täytyy miettiä erilaisia näkökulmia, joita hän tuo esiin, minkälaisia johtolankoja annetaan, minkälaisia päätöksiä oppilaille annetaan, ja palvelevatko nämä erilaiset aktiviteetit tehtävän oppimistavoitetta.  

Ylipäätänsä tämänkaltainen tehtävä vaatii runsaasti suunnittelua verrattuna perinteiseen oppikirjan läpikäymiseen ja muistiinpanojen kirjoittamiseen. Opettajan heittäytymiskyky on myös oleellista, jotta oppilaat innostuvat tehtävästä. Toisaalta organisointi on myös hyvin tärkeää, jos tehdään erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja.