Vanhoilla pihoilla kasvavien kasvien lisääminen ja jakaminen on tärkeää, koska se on ainoa keino saada vanhat kasvikannat säilymään. Maatiaiskasveissa on muuntelua kantojen sisällä, joten ne pärjäävät myös muuttuvissa olosuhteissa.

Monien perinnekasvien siemeniä ei saa siemenkaupasta. Niiden kantoja ylläpitävät puutarhaharrastajat, jotka tuottavat itse siemeniä ja vaihtavat niitä keskenään. Kasvit sopeutuvat sukupolvien kuluessa tiettyihin paikallisiin kasvuolosuhteisiin, joten pitkään samalla paikalla kasvaneet kasvit ovat voineet muuntua aivan omanlaisikseen. Tällaiset lajikkeet ja kasvikannat ovat varmempia ja kestävämpiä juuri siinä ympäristössä, kuin muualta tuodut lajikkeet. Perinteisesti alueella vuosisatoja viljellyt lajikkeet ovat alueelle sopeutuneita, mutta sisältävät myös huomattavasti monipuolisemman geeniperimän kuin pitkälle jalostetut lajikkeet.

Siemenlisäyksen ohella toinen tapa säilyttää vanhoja kasvikantoja on suvuton lisääminen, eli pistokkaiden, rönsyjen tai jakopalojen ottaminen. Suvuttomassa lisäämisessä uusien taimien perimä on sama kuin emokasvilla. Tällaisella lisäyksellä voidaan säilyttää joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka siemenlisäyksessä voisivat muuntua, kuten vaikkapa erikoinen kukan väri.