Alustus
Tässä osiossa:
Opettaja
tietojärjestelmätiede, ohjelmistotekniikka
pauli.ojanpera miettii.net
040 773 0974
62200 Kauhava
- tutkimuskohteina lähinnä Härmät, Kauhava ja Lapua
- motiivina heimoidentiteetin vahvistaminen niin henkilökohtaisesti kuin yleisellä tasolla
- muita harrastuksia suunnistus ja improvisaatiotanssi
Ryhmät
- 11 tapaamiskertaa
- tiistaisin 18.00-20.00
- 11.9.-27.11.2018
- lukio, luokka 107
- 12 tapaamiskertaa
- keskiviikkoisin 18.15-19.45
- 12.9.-5.12.2018
- Paukun mediapaja
Verkkoaineisto
https://peda.net/p/sukututkimus → Sukututkimuksen peruskurssi 2018
salasana: komiat
Sivusto on Peda.nettiin rekisteröityvien kurssilaisten käytettävissä myös kurssin jälkeen. Ilmoita käyttäjätunnuksesi pysyvän käyttöoikeuden saamiseksi.Sukututkimuksesta yleisesti
Pelkimmillään sukututkimus on siis sukulaisuussuhteiden tutkimista: Kuka oli tai on kenenkin lapsi tai vanhempi? Tämä sukulaisuussuhdetieto muodostaa perustan mahdolliselle kertovammalle ja selittävämmälle sukututkimukselle. Sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi suvun jäsenistä kerätään yksilöiviä tietoja, kuten etu- ja sukunimiä, sekä syntymä-, vihki- ja kuolinaikoja ja -paikkoja. DNA-perustainen sukututkimus on tuonut perinteisen asiakirjaperustaisen sukututkimuksen rinnalle aivan uuden tason, joka sekä tukee perinteistä tutkimusta, että on avannut aivan uusiakin mahdollisuuksia esimerkiksi esihistorialliseen sukututkimukseen, tutkimukseen, joka ei perustu asiakirjalähteisiin.
Tutkitaan
- sukulaisuussuhteita
- sukujen tapahtumia
Välineinä
- asiakirjat
- DNA
Varhaisimpia laajoja suomalaisia sukuselvityksiä on Sursillien säätyläissuvun sukukirja Genealogia Sursilliana, jonka tutkimukset aloitti piispa Johannes Terserus jo 1600-luvulla. Varhainen sukututkimuksen pioneeri Suomessakin on ollut Yhdysvaltojen Utahista toimiva Mormonikirkko, joka on uskonnollisista syistä omalla kustannuksellaan mikrofilmannut ja digitoinut lähes kaikenkattavan määrän suomalaisia kirkonkirjoja vuonna 1948 alkaneessa yhteistyössä Valtionarkiston kanssa.
Historian tutkiminen
- menneisyyttä sinänsä,
- kertomusta menneisyydestä tai
- menneisyyden aineistoperustaista tutkimusta.
Menneisyys on poissa, jäljellä ovat vain kertomukset, tieto menneestä. Historian tutkija pyrkii tulkitsemaan ja selittämään menneisyyttä tarkastelemalla ja arvioimalla kriittisesti väitteitä, joita lähdeaineistoissa menneisyydestä esitetään. Koko totuutta, menneisyyttä sinänsä, ei voida tavoittaa, mutta hyvistä selityksistä voidaan valita ne, jotka kestävät kritiikin parhaiten. Usein parhaaksi selitykseksi jää, että jotain asiaa ei tiedetä. Sukututkijalle tämä tarkoittaa pidättäytymistä toiveajattelusta silloin, kun asiakirjalähteitä ei ole riittävästi perustelemaan käsityksiä sukulaisuussuhteista tai suvun tapahtumista. Se, mitä kulloinkin voidaan yksittäistapauksissa pitää riittävänä, riippuu tarkasteltavasta alueesta, aikakaudesta, väestön määrästä ja tarjolla olevista asiakirja-aineistoista. Käsitys täsmentyy kokonaiskuvan hahmottuessa.
Jos sukututkimukselleen asettaa tieteellisiä laatuvaatimuksia, on syytä perehtyä historiantutkimukseen laajemminkin. Yleinen tiedonhallinnan ja yhteistyön edellytys on lähteiden merkitseminen.
Suomalaiset sukututkimuksen aineistot
- yksityiset muistiinpanot
- kirkonkirjat
- hautakivet
- puhelinluettelot
- Kansaneläkelaitoksen rekisterit
- sanomalehdet
- talokirjat
- henkikirjat
- tilikirjat
- vanhat kartat
- passiluettelot
- matkustajakirjat
- sotilasasiakirjat
- oikeuden pöytäkirjat
- maakirjat
Sukututkimusalan toimijoita
Kurssin tavoite
Opinto-ohjelmassa kurssia kuvailtiin näin: "Elettiinpä ennenkin. Sukututkimuksen vastauksia omaa ja yhteistä alkuperää koskeviin kysymyksiin. Kurssilla perehdytään sukututkimuksen aloittamiseen, kirjaamiseen ja esittämiseen, sekä tutustutaan tärkeimpien arkistojen käyttöön ja tulkintaan. Näkökulmaa ohjaavat paikallisuus ja osallistujien mahdolliset omat mielenkiinnon kohteet ja tapaukset. Osallistujilta ei edellytetä aiempaa tietokoneen käyttötaitoa. Kaikki ovat tervetulleita."
Kurssin tavoite on siis tarjota osallistujille yleiskäsitys sukututkimuksesta erityisesti Härmänmaalla ja auttaa heidät alkuun omissa tutkimuksissaan. Tarkoitus on myös ohjata heitä löytämään sukututkimuksen tutkijaverkosto ja etsimään apua omien tutkimustensa erityiskysymyksiin. Toiveissa on, että kurssin jälkeen osallistujat osaavat jatkaa tutkimustaan jäsentyneesti tarpeisiinsa sopivalla tavalla.