Ryvässipulin alkuperää ja leviämisreittiä ei ole selvitetty. Ryvässipulin arvellaan tulleen Suomeen Pohjois-Venäjältä, ehkä 1800-luvulla. Se on Euroopassa harvinainen viljelykasvi. Baltian maissa sitä on viljelty, etenkin Virossa.

Pohjois-Suomessa ryvässipulia on viljelty kauan, etenkin Peräpohjolan ja Kainuun alueella. Kemijokilaaksossa sijaitsevan Tervolan kunnan vaakunassa on kurjen suussa sipuli, mitä ilmeisimmin ryvässipuli, sillä vaakuna on saanut aiheensa paikkakunnan maanviljelyksen historiasta. Kurki viittaa suomaihin, joista suuri osa alueen pelloista raivattiin ja sipuli on yksi niistä kasvilajeista, jotka menestyvät näillä pelloilla.

Ryvässipuli oli aiemmin Suomen merkittävin sipulikasvi ammattiviljelyssä. Viljelyala oli laajimmillaan toisen maailmansodan aikana. Viljely alkoi vähetä 1950–1960-luvulla, koska virus- ja sienitaudit olivat heikentäneet monia vanhoja ryvässipulikantoja ja alettiin viljellä jakaantumatonta kepasipulia. Nykyään siitä viljellään lähinnä kotitarpeiksi. Vain muutamat viljelijät markkinoivat satoa pieniä määriä lähimarkkinoille. Ryvässipulista olisi kuitenkin mahdollista saada määrältään täysin kilpailukykyinen sato kepasipuliin verrattuna, sillä osa kannoista on hyvin satoisia.

Keittiömestarit ovat viime vuosina kiinnostuneet suomalaisista alkuperäislajikkeista ja raaka-aineista. Keittiömestarit ovat tehneet ateriakokeiluja, joissa on ollut mukana myös ryvässipuli. Ryvässipulin voimakasta ja muista sipuleista poikkeavaa aromia on kiitelty. Myös monet kotitarveviljelijät ovat kaipailleet ryvässipulia takaisin. Kysyntää ryvässipulille siis taas olisi.