:rightMerkittävin uusista aatteista oli nationalismi eli kansallisuusaate. Nationalismin taustalla vaikutti liberalismi ja 1700-luvulla syntynyt käsitys kansallisvaltiosta. 1800-luvun Euroopassa oli lukuisia kansallisuuksia, joita oli alistettu yhden hallitsijan käskyvaltaan. Nationalismin aatteet levittivät kansojen pariin sanomaa omasta valtiosta, jonka kansalaisia yhdisti sama kieli, historia ja uskonto. Kansallisuusaate saikin 1800-luvulla monesti kansalliskiihkon muodon, kun pienet alistetut kansat alkoivat vaatia alueellista yhtenäisyyttä ja itsenäisyyttä. Tätä unelmaa täyttäessään ne repivät rikki vuosisatoja vanhoja raja-aitoja Euroopan kartalla

Nationalismin vauhdittajana toimi teollistuminen, joka lisäsi kilpailua valtioiden välillä. Nationalismin hengessä eri kansat alkoivat korostaa omia erityispiirteitään ja vaalia ylemmyyttään toisiin kansoihin nähden. Nationalismin ääri-ilmiönä voidaan pitää rotuoppia, joka imperialismin eli siirtomaa-ajan aikakaudella johti ylilyönteihin alistettujen kansojen kohtelussa. Euroopassa kansallisen heräämisen kannattajia oli kaikissa yhteiskuntaluokissa. Erityisesti keskiluokan ja armeijan keskuudessa nationalismi sai laajaa kannatusta.

Kansallisen heräämisen myötä kiinnostuttiin oman maan historiasta ja kulttuurista. Romantiikan aatevirtaus tarjosi kansallisuusaatteelle välineen korostaa tunnetta ja identiteettiä. Romantiikan tapa pitää kansakuntia erityisinä vetosi nationalismin kannattajiin. Nationalismi muokkasi romantiikkaa kansallisromantiikaksi, jossa nostettiin esille kansallisia aiheita. Kansallisuusaate suosi myös historiantutkimusta. Historiasta tuli tärkeä keino kurkistaa oman maan ainutlaatuiseen menneisyyteen ja sieltä poimittiin aineksia, joita voitiin yhdentymisen nimissä hyödyntää. Yhdeksi kulttuurin korostajaksi nousivat kansalliseepokset, joissa ilmennettiin jotain kansallista erityispiirrettä ja ainutlaatuisuutta.