:rightRuotsin vallan aikana päätökset oli tehty Tukholmassa ja suomalaisedustajilla oli vähän vaikutusmahdollisuuksia oman maansa asioihin. Autonomia muutti tämän ja ensimmäistä kertaa suomalaiset pääsivät osallistumaan hallinnon hoitoon. Senaatti perustettiin aluksi hallituskonseljin nimellä ja se toimi keisarin sijaishallituksena. Siihen valittiin suomalaissyntyisiä virkamiehiä, joista puolet tuli aateliston riveistä ja puolet aatelittomista. Senaattorin virka meni aatelistossa käytännössä suvussa, sillä usein poika peri isänsä pestin. Tämä antoi valtaa tietyille aatelissuvuille senaatissa autonomian aikana.

Senaatti jakaantui talous- ja oikeusosastoon, joista jälkimmäinen toimi ylimpänä oikeusasteena. Näiden alapuolella vaikuttivat tuomioistuimet ja keskusvirastot. Senaatin tehtäviin kuuluivat julkisia rakennuksia, liikenneyhteyksiä ja virkamiesten palkkoja koskevat asiat. Senaatti myös valmisteli lakeja, jotka esiteltiin keisarille. Autonomia toi Suomelle oman budjetin eli talousarvion, jossa päätettiin rahavarojen jakamisesta.

Senaatti teki yhteistyötä Pietarissa olevan ministerivaltiosihteerin kanssa, jonka tehtävä oli esitellä Suomea koskevat asiat keisarille. Tämä tehtävä oli tärkeä, sillä ministerivaltiosihteeri pystyi vaikuttamaan siihen, mitkä asiat päätyivät keisarin eteen. Keisaria edustava kenraalikuvernööri toimi senaatin puheenjohtajana ja valvoi Suomessa hallinnon sujuvaa ja oikeudenmukaista toimeenpanoa. Suomalaisen Sprengtportenin jälkeen keisarikuvernöörit olivat aina venäläisiä. Säätyvaltiopäivien kautta myös osa kansasta pääsi vaikuttamaan asioiden hoitoon.

https://peda.net/id/9ac7e366f02

Autonomian aika merkitsi Suomelle rauhan aikakautta ja talouden kasvua. Suomi sai rajat, tullilaitoksen ja oman rahan. Ulkopolitiikkaan liittyvät asiat Venäjä piti tiukasti omissa käsissään. Vaikka valtiopäiviä ei kutsuttu koolle pitkään aikaan vuoden 1809 jälkeen, autonomian alkutaival merkitsi suomalaisille suurta muutosta, jonka päälle alettiin pikku hiljaa rakentaa kansallista itseymmärrystä ja suomalaisuuden asiaa. Keisari Aleksanteri ei valloittanut pelkästään Suomea vaan myös suomalaisten sydämet liberaaleilla näkemyksillään. Aleksanterin vapaamielisyys johti jopa keisarinpalvontaan Suomessa ja keisaria kutsuttiin ”jaloksi” ja ”lempeäksi” ihmiseksi.

Vuonna 1812 Suomi sai takaisin Vanhan Suomen alueet, jotka liitettiin Viipurin lääninä takaisin emämaahan. Nämä alueet oli menetetty Ruotsin käymissä sodissa Venäjälle. Tämä toi Suomelle aikalaisten mukaan voimaa ja varmuutta. Yhdistämisen jälkeen Suomen väkiluku oli noin runsaat miljoona asukasta. Kun Ruotsin vallan aikana suomea puhui 22 prosenttia kansasta, luku nousi nyt peräti 87 prosenttiin. Tällä tuli olemaan omat vaikutuksensa suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen autonomian aikana.