KUVATAIDE
SATU: Jokin omavalintainen Hölmöläistarina/eläinten syntytarina oman valinnan mukaan
SADUN KUVITTAMINEN
Kuvituksen tavoite on havainnollistaa, elävöittää, koristaa tai selkeyttää tarinaa tai informaatiota. Mitä jos kuvituksen aiheena olisi tarinan päähenkilö(t), tapahtumapaikka, jokin yksityiskohta tarinasta, koristeltu alkukirjain tarinalle tai sadun kansilehti joka tiivistää tarinan maailman?
- Tarinan päähenkilöitä tai satuhahmoja voi luonnostella esimerkiksi croquis- eli minuuttipiirrostekniikalla: yksi tai useampi oppilas/opettaja on muutaman minuutin liikkumatta mallina toisten piirtäessä luonnoksia joita voi käyttää lopullisen kuvituksen lähtökohtana.
- Maalaa/piirrä abstrakti värikartta sadun väreistä osiin jaetulle paperille: ketun turkki, metsän vihreä, meri, kivinen maa jne. Tai sekoittakaa pienissä ryhmissä sadun keskeisimmän värit hetkellisiksi värinäyttelyksi vesiväriliuoksiksi lasipurkkeihin. Liitä lasipurkkinäyttelyyn muita tarinaan liittyviä konkreettisia materiaaleja. Purkillinen kiviä, jauhoja, kuusenneulasia…kirjoita purkin viereen satuun sopiva”museoteksti” purkin sisällöstä.
Tutustumisen arvoisia, helposti lähestyttäviä kuvittajia voisivat olla esimerkiksi Tove Jansson (muumikirjojen tussipiirrokset), Erkki Tanttu (sananparsikirjojen kuvituksia, kansantyypit, karikatyyrit) ja Rudolf Koivu (satukirjojen kuvituksia).
Kuvittaja Juhana Salakarin huumoripitoisia kuvituksia eri medioihin: www.kuvittaja.fi
Kuvittaja-graafikon ammatti nykyaikana:
http://www.studiotolvanen.fi/kuvittaja-graafikko/index.html
JOITAKIN KUVITTAMISEN TEKNIIKOITA
Piirtäminen
- lyijykynä, tussi, huopakynä, hiili, värikynät…
Maalaaminen
- akvarelli/vesiväri, peiteväri, akryylimaalit, öljypastellit (väriliidut), …
Grafiikka
- linokaiverrus, monotypia, pressprint-levy tekniikka, palikkapaino esim. juureksella…
Muita tekniikoita
- Tietokonegrafiikka, kuvankäsittely
- Paperimosaiikki - luonnostellaan kuva pahville/paperille ja ”väritetään” alueet esimerkiksi kuvalehdistä revityillä tietyn värisillä pienillä palasilla.
- Paperileikkely. Henkilöhahmot tai maisema paperista leikattuna tai revittynä varjokuvana/siluettina.
- Mustepesutekniikka: maalaa kuva-aiheet paksusti peitevärillä kartongille/ pahville. Kun peiteväri on kuivunut, maalaa koko kuvapinta-ala musteella. Pese työ varoen juoksevan veden alla niin kauan että maalatut peitevärikohdat tulevat musteen alta näkyviin. Tekniikalla saa esimerkiksi tunnelmallisia, pelkistettyjä yömaisemia.
PAPERIMASSA
Paperimassan tekemiseen löytyy selkeitä ohjeita Internetistä:
Peperimassa ohjehaku: http://ohjehaku.fi/askartelu/ohjeet/paperimassa
Värien merkitys Suomessa yleisesti
http://www.coloria.net/kulttuurit/suomalaiset.htm
Monien värien merkitys on peritty läntisestä kulttuurista. Suomessa ei ole ollut kovin omalaatuista värikulttuuria, vaan värikulttuuriperimä on tullut meille tapakulttuuriin pääosin lännestä.
Tosin Suomi sijoitti itsensä värin maailmankartalle jo varsin varhain. Suomalaissyntyinen tähtitieteilijä Sigfrid Forsius (syntyi 1500-luvulla, kuoli 1624 tai 1637) oli varsin kiihkeäluontoinen - ei välttämättä uskonnollisesti - kirkonmies, jonka tie kulkeutui Uppsalan astronomian professuurista (1603) tukholmalaiseksi papiksi (1619) ja lopulta astrologisisten ennustusten tekemisestä syytetty Forsius lähetettiin takamaille, Tammisaaren kirkkoherraksi vuonna 1621. Forsiuksen värijärjestelmää (teoksessa Physica 1611) pidetään ensimmäisenä väriympyränä ja sen sanotaan viittoittaneen laajalti tietä modernille värikäsitykselle. Mm. John Cage mainitsee kirjoissaan Forsiuksen ruotsalaisena (Ruotsi-Suomen aikaahan tuolloin elettiin, eikä Suomea sellaisenaan edes ollut olemassa), mutta monet muut lähteet mainitsevat suosiolla Forsiuksen suomalaiseksi.
Muitakin yrittäjiä värijärjestelmien kehittämiseen on ollut - mm. Teuvalla vuonna 1931 perustetun väri- ja lakkatehtaan (Syrénin Tehtaat Osakeyhtiö) omistaja Otto Syrén. 1950-luvun alkupuolella Syrén yritti saada standardisoiduksi suomalaiseksi värijärjestelmäksi itse kehittämäänsä värikarttaa/sävystöä. Hanke kuitenkin hautautui ja yhtiön toiminta muutenkin loppui parinkymmenen vuoden sisällä.
Sanana väri on lainaa lännestä (ruotsin färg), pitkään värillisyyttä merkitsi karvaisuus. Esimerkiksi ruohonvärinen kääntyi vanhalle kielelle ruohoncarwainen.
SADUN KUVITTAMINEN
Kuvituksen tavoite on havainnollistaa, elävöittää, koristaa tai selkeyttää tarinaa tai informaatiota. Mitä jos kuvituksen aiheena olisi tarinan päähenkilö(t), tapahtumapaikka, jokin yksityiskohta tarinasta, koristeltu alkukirjain tarinalle tai sadun kansilehti joka tiivistää tarinan maailman?
- Tarinan päähenkilöitä tai satuhahmoja voi luonnostella esimerkiksi croquis- eli minuuttipiirrostekniikalla: yksi tai useampi oppilas/opettaja on muutaman minuutin liikkumatta mallina toisten piirtäessä luonnoksia joita voi käyttää lopullisen kuvituksen lähtökohtana.
- Maalaa/piirrä abstrakti värikartta sadun väreistä osiin jaetulle paperille: ketun turkki, metsän vihreä, meri, kivinen maa jne. Tai sekoittakaa pienissä ryhmissä sadun keskeisimmän värit hetkellisiksi värinäyttelyksi vesiväriliuoksiksi lasipurkkeihin. Liitä lasipurkkinäyttelyyn muita tarinaan liittyviä konkreettisia materiaaleja. Purkillinen kiviä, jauhoja, kuusenneulasia…kirjoita purkin viereen satuun sopiva”museoteksti” purkin sisällöstä.
Tutustumisen arvoisia, helposti lähestyttäviä kuvittajia voisivat olla esimerkiksi Tove Jansson (muumikirjojen tussipiirrokset), Erkki Tanttu (sananparsikirjojen kuvituksia, kansantyypit, karikatyyrit) ja Rudolf Koivu (satukirjojen kuvituksia).
Kuvittaja Juhana Salakarin huumoripitoisia kuvituksia eri medioihin: www.kuvittaja.fi
Kuvittaja-graafikon ammatti nykyaikana:
http://www.studiotolvanen.fi/kuvittaja-graafikko/index.html
JOITAKIN KUVITTAMISEN TEKNIIKOITA
Piirtäminen
- lyijykynä, tussi, huopakynä, hiili, värikynät…
Maalaaminen
- akvarelli/vesiväri, peiteväri, akryylimaalit, öljypastellit (väriliidut), …
Grafiikka
- linokaiverrus, monotypia, pressprint-levy tekniikka, palikkapaino esim. juureksella…
Muita tekniikoita
- Tietokonegrafiikka, kuvankäsittely
- Paperimosaiikki - luonnostellaan kuva pahville/paperille ja ”väritetään” alueet esimerkiksi kuvalehdistä revityillä tietyn värisillä pienillä palasilla.
- Paperileikkely. Henkilöhahmot tai maisema paperista leikattuna tai revittynä varjokuvana/siluettina.
- Mustepesutekniikka: maalaa kuva-aiheet paksusti peitevärillä kartongille/ pahville. Kun peiteväri on kuivunut, maalaa koko kuvapinta-ala musteella. Pese työ varoen juoksevan veden alla niin kauan että maalatut peitevärikohdat tulevat musteen alta näkyviin. Tekniikalla saa esimerkiksi tunnelmallisia, pelkistettyjä yömaisemia.
PAPERIMASSA
Paperimassan tekemiseen löytyy selkeitä ohjeita Internetistä:
Peperimassa ohjehaku: http://ohjehaku.fi/askartelu/ohjeet/paperimassa
Värien merkitys Suomessa yleisesti
http://www.coloria.net/kulttuurit/suomalaiset.htm
Monien värien merkitys on peritty läntisestä kulttuurista. Suomessa ei ole ollut kovin omalaatuista värikulttuuria, vaan värikulttuuriperimä on tullut meille tapakulttuuriin pääosin lännestä.
Tosin Suomi sijoitti itsensä värin maailmankartalle jo varsin varhain. Suomalaissyntyinen tähtitieteilijä Sigfrid Forsius (syntyi 1500-luvulla, kuoli 1624 tai 1637) oli varsin kiihkeäluontoinen - ei välttämättä uskonnollisesti - kirkonmies, jonka tie kulkeutui Uppsalan astronomian professuurista (1603) tukholmalaiseksi papiksi (1619) ja lopulta astrologisisten ennustusten tekemisestä syytetty Forsius lähetettiin takamaille, Tammisaaren kirkkoherraksi vuonna 1621. Forsiuksen värijärjestelmää (teoksessa Physica 1611) pidetään ensimmäisenä väriympyränä ja sen sanotaan viittoittaneen laajalti tietä modernille värikäsitykselle. Mm. John Cage mainitsee kirjoissaan Forsiuksen ruotsalaisena (Ruotsi-Suomen aikaahan tuolloin elettiin, eikä Suomea sellaisenaan edes ollut olemassa), mutta monet muut lähteet mainitsevat suosiolla Forsiuksen suomalaiseksi.
Muitakin yrittäjiä värijärjestelmien kehittämiseen on ollut - mm. Teuvalla vuonna 1931 perustetun väri- ja lakkatehtaan (Syrénin Tehtaat Osakeyhtiö) omistaja Otto Syrén. 1950-luvun alkupuolella Syrén yritti saada standardisoiduksi suomalaiseksi värijärjestelmäksi itse kehittämäänsä värikarttaa/sävystöä. Hanke kuitenkin hautautui ja yhtiön toiminta muutenkin loppui parinkymmenen vuoden sisällä.
Sanana väri on lainaa lännestä (ruotsin färg), pitkään värillisyyttä merkitsi karvaisuus. Esimerkiksi ruohonvärinen kääntyi vanhalle kielelle ruohoncarwainen.