Toimintaohje lapseen kohdistuvien seksuaali- ja kaltoinkohteluepäilyjen kohtaamiseen

Tiivistetty toimintaohje lapseen kohdistuvien seksuaali- ja kaltoinkohteluepäilyjen kohtaamiseen, tutkimiseen ja hoitoon Keski-Suomessa

Kun tietoosi tulee tai herää epäilys lapsen tai nuoren joutuneen seksuaalirikoksen tai muun väkivallan tai kaltoinkohtelun uhriksi:

  • Jos lapsi/nuori kertoo sinulle tapahtumista
    • Ole rauhallinen ja kuuntele. Pysy neutraalina. Älä vaienna lasta/nuorta.
    • Kirjaa tarkka tapahtumakuvaus siitä kuka asiasta kertoi ja kenelle, mitä hän kertoi, miten hän kertoi, missä hän kertoi ja milloin epäily on syntynyt.
    • Kirjaa mahdollisimman tarkat kuvaukset siitä, ketkä ovat kysyneet lapselta/nuorelta asiasta, mitä häneltä on kysytty ja mitä hän on vastannut ja kertonut.
  • Ole välittömästi yhteydessä:
    • lastensuojeluun (lastensuojeluilmoitus) TAI
    • virka-ajan ulkopuolella akuutissa tilanteessa sosiaalipäivystykseen (lastensuojeluilmoitus)
    • JA poliisiin (rikosilmoitus)

Ilmoituskynnys ei edellytä täyttä varmuutta tai edes todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen, vaan pelkkä epäily asiasta riittää.


Jos olet epävarma siitä, miten tulee toimia lastensuojelua, sosiaalipäivystystä ja poliisia voi aina konsultoida. 

Vastuu ilmoittamisesta on sillä, joka asian havaitsee. Ilmoitusvelvollisuutta ei voi siirtää toiselle henkilölle.

Jos epäily on perheen sisäinen tai on mahdollista, että tekijä on perheen lähipiiristä, älä informoi perhettä.

 

Lähde: KOSKE – Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Fyysisen väkivallan tunnistaminen

Lapsen fyysinen kaltoinkohtelu voi olla ruumiillista väkivaltaa tai henkilön terveyden vaarantamista tällaista väkivaltaa tekemällä. Fyysinen kaltoinkohtelu

  • vahingoittaa terveyttä,
  • aiheuttaa kipua tai
  • on toisen saattamista tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

Kun huomaat lapsella huolta herättäviä vammoja kehossa, huomioi nämä asiat:

  • Pohdi lapsen vammoille tai jäljille kehossa aina myös muita mahdollisia syitä kuin väkivalta. 

Millaiset seikat saattavat viitata lapsen kokemaan fyysiseen väkivaltaan tai kaltoinkohteluun?

Nämä seikat voivat olla viite lapseen kohdistuneesta väkivallasta tai laiminlyönnistä. Yksittäisinä ne eivät kuitenkaan ole varma osoitus kaltoinkohtelusta, mutta ne ovat syy selvittää lapsen tilannetta tarkemmin.

  • Lapsella olevan vamman sijainti, lapsen ikä ja vamman vaikeusaste ovat ristiriidassa tapahtumakuvauksen kanssa
  • Mitä nuoremman lapsen vammasta (esim. murtuma, kallovamma, mustelma, palovamma) on kyse, sitä todennäköisemmin se johtuu pahoinpitelystä
  • Vammoja tai niihin liittyviä käyntejä terveydenhuollossa on useita
  • Hoitoon hakeutumisessa on viivettä
  • Vammoja koskevat aikuisten selitykset ovat vaihtelevia tai ristiriitaisia 
  • Aikuiset suhtautuvat vammoihin vähättelevästi
  • Väkivaltaa epäiltäessä lapsen ja hänestä huolta pitävän aikuisen välisen suhteen havainnointi on tärkeää.

Väkivallan aiheuttamat ulkoiset vammat

Ulkoisia väkivallan merkkejä voivat olla esimerkiksi mustelmat, naarmut, verenpurkaumat, palovammat, puremajäljet, limakalvovammat, suun alueen vammat ja hampaiden hoitamattomuus.

Lapsen mustelmalle tai muulle pinnalliselle vammalle on useimmiten jokin muu syy kuin väkivalta. Vamman sijainnilla on merkitystä väkivallan todennäköisyyden arvioinnissa.

Mustelmia, naarmuja ja muita ulkoisia vammoja syntyy usein lapsen leikeissä, harrastuksissa ja pienissä tapaturmissa.

Joskus lapsella oleva ihojälki voi olla syntymämerkki tai jonkin sairauden oire.

Lapsen kaltoinkohtelu voi näkyä myös lapsen uneliaisuutena, kasvun tai kehityksen ongelmina. Näiden syy tulee aina selvittää terveydenhuollossa.

Lähde Fyysisen väkivallan tunnistaminen - Barnahus

Sivu päivitetty 18.12.24