Viljelykasvien geneettinen monimuotoisuus on ravinnontuotannon perusta

Viljelykasvien geneettinen monimuotoisuus on se voimavara, jonka avulla voimme sopeuttaa kasvinviljelyä muuttuviin olosuhteisiin. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti 940 viljelykasvilajia olisi uhattuna (tieto Bioversityn www-sivulta, viite Khoshbakht and Hammer 2007). Kun laji tai sen monimuotoisuus on hävinnyt, olemme samalla menettäneet sen geenimuodot, jotka olisivat voineet olla tärkeitä viljelykasvien lajikkeiden ominaisuuksien parantamiseen.

Viljelykasvien monimuotoisuutta hyödyntämällä voidaan lisätä kasvien taudin- ja tuholaisten kestävyyttä ja ylläpitää satoja vaikeissakin olosuhteissa. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti noin 10-15% sadoista menetetään kasvitautien vuoksi. Kemiallisen torjunnan sijasta ympäristöä säästävää olisi löytää lajista itsestään taudinkestäviä kantoja, ja hyödyntää niitä taudinkestävän lajikkeen jalostamisessa.

Ilmastonmuutos tulee lisäämään viljelmien altistumista ei-bioottisille riskeille, kuten kuivuudelle ja maan suolaantumiselle, tai tulville. Valitsemalla sopivat kasvilajit, ja jalostamalla kuivuuden- ja suolankestäviä lajikkeita, tai vaihtoehtoisesti kestävyyttä tulvasta johtuvalle hetkelliselle hapenpuutteelle, voidaan puskuroida ilmastonmuutoksen aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia muuttuvissa olosuhteissa.

Monimuotoisuudella on merkitystä myös ravitsemukselliseen laatuun. Maailmassa on arvioitu olevan noin 7000 syömäkelpoista/syötävää kasvilajia. Silti puolet kasviperäisistä kaloreistamme tulee vain kolmesta lajista, jotka ovat riisi, vehnä ja maissi (FAO, 1997). Monimuotoinen ja vaihteleva ruokavalio varmistaa paremmin laadukkaiden ravintoaineiden, vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Laadullista nälkää esiintyy, vaikka ruuan kalorimäärä riittäisikin, aiheuttaen puutostauteja ja huonontaen elämänlaatua.

Kestävät, kauniit ja monimuotoiset viherrakentamisen kasvit puutarhoissa ja ympäristössä

Ruuantuotannon lisäksi puutarhatuotantoon ja viherrakentamiseen voidaan valita hyvin olosuhteisiin sopeutuneita ja terveitä kasveja. Näin saadaan pitkäikäisiä vähällä hoidolla pärjääviä kasveja, ja vähennetään ylläpitokustannuksia. Geenivarojen kulttuurihistoriallista arvoa voidaan hyödyntää matkailuvalttina (näistä esimerkkejä kts. tuotteistaminen).

Geneettinen monimuotoisuus perinteiden ylläpitäjänä

Ruokaan liittyvä kulttuurinen tietämys ja perinteet liittyvät usein paikallisiin geenivaroihin, tiettyihin lajeihin ja kasvikantoihin. Ne ovat tärkeitä kulttuuri-identiteetin ja perinnetiedon säilyttämisen kannalta.

Lisätietoja: http://www.bioversityinternational.org