välitehtävä 2

Artikkelin ja luento käsittelevät historian opetuksen tapoja ja opetuksen eroavaisuutta Suomessa ja Englannissa. Rautiaisen mainitsemat historiallinen empatia ja tulkinta, jotka korostuivat englantilaisessa opetuksessa, olivat pienessä roolissa opetuksessa, jota olen itse saanut. Myös suomalaisen historianopetuksen opettajajohtoisuus on tuttua. Toisaalta on mainittava, että yhteiskuntaopin opetus omina kouluaikoinani (yläkoulussa) oli historiaan verrattuna paljon monipuolisempaa. Roolipelit, elämyksellisyys ja pelillisyys korostuivat minun kohdallani juurikin yhteiskuntaopin opetuksessa.

McFahnin luennolla esittämä esimerkki, jossa oppilaat miettivät viisi kysymystä pääkallosta (noin kohdassa 0:30) toteuttaa myös nykyisen Suomessa käytettävän opetussuunnitelman tavoitetta T1 (kiinnostuksen herättäminen). Kun oppilaat saavat pohtia ja esittää itseään askarruttavia kysymyksiä aiheesta, muuttuu historian opetus oppilaslähtöisemmäksi. Rautiainen mainitsee, ettei historiallinen empatia suinkaan ole Suomessakaan uusi käsite, mutta sen näkyminen kouluissa on ollut varsin vähäistä. Omien kokemusteni perusteella tutkiva lähestymistapa (kysymysten esittäminen, ryhmissä pohtiminen, eläytyminen, eri näkökulmien vertailu jne.) ei ole täysin puuttunut siitäkään opetuksesta, jota olen itse saanut, mutta tällainen toteutustapa on ollut hyvin paljon opettajan vastuulla, ei niinkään opetussuunnitelmaan tai opetuksen sisältöihin suoraan kirjattuna. Mutta ne yksittäiset kerrat, jolloin tutkivaa oppimista on hyödynnetty, ovat jääneet mieleen (kuten myös opettajat, jotka tätä lähestymistapaa ovat käyttäneet).

Erilaiset oppilaslähtöiset toteutustavat vaativat opettajalta usein oppilasryhmän tuntemista. Toisaalta myös tuntemattomamman ryhmän kanssa voi suorittaa erilaisia tutkivan oppimisen harjoituksia. Opettajalla on oltava kyky antaa tilaa oppilaille ja heidän näkemyksilleen ja tarvittaessa muuttaa opetustaan, kulloisenkin ryhmän mukaan. Opettajalla pitää myös olla kyky ennakoida, jotta opetuksen ja tunnin kulku olisi sujuvaa. Luultavasti kokemuksen kautta voi opettajalla olla käsitys esimerkiksi siitä, millaisia kysymyksiä oppilaat saattaisivat esittää, ja millaisia jatkokysymyksiä puolestaan oppilaille voisi tällöin esittää. Eikä vähäisimpänä, opettajalla on toki oltava tietoa ja ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta, oli kyseessä sitten historia tai jokin muu oppiaine.