Ohjaaja hyödyntää viestinnässä ja vuorovaikutuksessa eri kanavia, menetelmiä ja työvälineitä.

Ohjaaja tunnistaa ja ymmärtää

• ammatillisen vuorovaikutuksen ja epävirallisen viestinnän erot 
• ammatillisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet ja rajat ohjauksessa 
• että ohjaajan orientoituminen (katso myös kohta B3.2 Tavoitteiden tarkastelu ja asettaminen) vuorovaikutus- ja viestintätilanteeseen luo perustan tavoitteelliselle ohjausprosessille 
• aktiivista viestin vastaanottamista edistävät ja rajoittavat tekijät 
• ohjaajien ja asiakkaiden erilaisten taustatekijöiden (esim. kieli, kielen rekisteri, arvot, kulttuuri, elämänkokemukset) mahdolliset vaikutukset keskinäiseen viestintään ja viestien merkitysten tulkintaan 
• verbaalisen ja nonverbaalisen viestinnän merkityksen
• erilaisten kysymystyyppien käytön merkityksen ohjausprosessissa

Ohjaaja osaa

• rakentaa monikanavaisen saavutettavan, toimivan ja tehokkaan ohjaustilanteen, -prosessin ja -ympäristön asiakkaan tarpeiden mukaisesti (katso myös kohta A1.4 Ohjaussuhde)
• toimia vuorovaikutustilanteessa, jossa ohjausprosessin tavoitteet ovat keskiössä
• rakentaa luottamuksellisen ohjaussuhteen ja ylläpitää sitä vuorovaikutuksen avulla
• ottaa aktiivisesti vastaan toisen tai ryhmän jäsenten viestejä
• selventää puhuttua ja kirjoitettua kieltä tarvittaessa
• muodostaa ymmärryksen asiakkaan tai ryhmän jäsenten viestinnästä
• arvioida, mitä asiakas tai ryhmä haluaa viestiä
• välttää omiin oletuksiin perustuvien tulkintojen tekemistä 
• varmistaa oman sanallisen ja sanattoman viestin yhdenmukaisuutta
• välittää herkkyyttä, kiinnostusta ja tarkkaavaisuutta yksilöohjauksessa ja ryhmätilanteissa
• kehittää vuorovaikutusta ja yhteistä tiedonmuodostusta
• edistää jaetun ymmärryksen muodostumista sekä yhteistä luottamusta ja hyväksyntää
• huomioida asiakkaan ja ryhmän non-verbaalista viestintää ja reagoida siihen asianmukaisesti
• kunnioittaa toisten henkilökohtaista fyysistä tilaa ja pitää yllä tarvittavaa etäisyyttä vuorovaikutustilanteessa