Kristinusko levisi nopeasti Rooman valtakunnassa. Olosuhteet olivat suotuisat: tieverkko, postilaitos, yhteinen kieli: kreikka, pax Romana eli rauhan aika ja kaikkia uskontoja suvaittiin. Kaikkien tuli kuitenkin tunnustaa keisarin olevan jumalallinen.

Kristityt kieltäytyivät tästä ja siksi heitä alettiin epäillä. Lisäksi monet orjat ja sotilaat kääntyivät kristityiksi. Tämä lisäsi epäluuloa.

Vuonna 64 Roomassa oli suuri tulipalo. Keisari Nero syytti kristittyjä tulipalon sytyttämisestä ja suuri joukko kristittyjä kidutettiin ja surmattiin. Tästä alkoivat järjestelmälliset vainot. Kristittyjä pidettiin yhteiskunnan vihollisina. Apostolit Pietari ja Paavali kuolivat näissä vainoissa.

Vainot kestivät 200 vuotta. Viimeinen vainoojakeisari oli Diocletianus. Marttyyreita eli uskonsa vuoksi kuolleita oli tuhansia.

Enemmistö kristityistä säilytti uskonsa ja lopulta vuonna 311 keisari Konstantinos määräsi vainot lopetettavaksi.

Konstantinos suosi kristittyjä, koska hän oli nähnyt unen, jossa häntä neuvottiin ottamaan sotajoukkojensa tunnusmerkiksi Kristuksen merkin. Konstantinos voitti tuon taistelun. Vuonna 313 Roomaan julistettiin uskonnonvapaus.