Perinnekasvit oppimiskohteena

Puutarha oppimisympäristönä

Oppilasryhmän kanssa tehtävä puutarharetki elävöittää ja monipuolistaa opetusta ja tukee monin tavoin lasten kasvua ja kehitystä. Puutarhoissa ja pihoilla tapahtuvaa opetusta voidaan sisällyttää melkein kaikkiin oppiaineisiin. Toisaalta retket tarjoavat opettajalle runsaasti mahdollisuuksia käytännönläheiseen ja ilmiöiden oppiainerajat ylittävään opetukseen.

Yleensä oppilaat kokevat puutarhassa vierailun ja kasveihin liittyvät työt ja tehtävät kiinnostavina. Tietoa karttuu konkreettisella ja hauskalla tavalla; tutkimalla, havainnoimalla, ihmettelemällä, kokeilemalla ja kyselemällä. Tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi puutarha on ympäristönä luonteva paikka lasten kanssa tapahtuvalle keskustelulle ja ympäristökasvatukselle.

Tärkeä näkökulma on myös puutarhan ja luonnon vaikutus lapsen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Oleskelu ja työskentely kasvien keskellä hyödyttää erilaisia temperamentteja ja oppimistyylejä. Puutarhassa tehtävien töiden myötä kehittyvät oppilaiden sosiaaliset- ja yhteistyötaidot ja kouluviihtyvyys paranee.

Perinnekasvit osana opetusta

Kasvien tarkastelu niiden monimuotoisuuden kautta tuo mielenkiintoisen lisän lasten kanssa tehtävään puutarhavierailuun. Retken varsinaisena tavoitteena voi olla lisätä ymmärrystä geneettisestä monimuotoisuudesta ja sen säilyttämisen tarpeesta. Kansallisen geenivaraohjelman puitteissa perinnekasveja säilytetään monin eri tavoin: siemenpankeissa, kenttäkokoelmissa, solukkoviljelminä ja kryosäilytyksessä. Näiden säilytystapojen lisäksi perinnekasveja täytyy ylläpitää myös niiden luontaisissa ympäristöissä. Jokainen kotipuutarhuri voikin harjoittaa kasvien monimuotoisuuden vaalimista suosimalla suomalaisia maatiaiskasveja ja vanhoja kasvikantoja pihoillaan.

Oppimisen kannalta perinnekasveihin liittyvät kertomukset toimivat usein lasten huomion vangitsijoina. Geenivaroja säilyttävissä puutarhoissa on kerättynä kasvien erilaisia käyttötapoja sekä niihin liittyviä ihmiskohtaloita ja tarinoita. Tallessa saattaa esimerkiksi olla resepti, jossa kasvia on hyödynnetty. Myös kasvien lukuisiin vanhoihin nimityksiin kannattaa vierailun aikana kiinnittää huomiota, sillä ne voivat viitata kasvin ulkomuotoon, eri käyttötarkoituksiin tai vaikka kasvin aiempiin omistajiin.

Perinnekasvien tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden esitellä historiallista tietoa kasvien erilaisista käyttötarkoituksista. Kasvit tarjoavat näkökulmia menneeseen aikaan ja lisäävät ymmärrystä omavaraistaloudesta ja siitä miten ennen elettiin. Kasveihin liittyvä tieto liittyy yleensä kiinteästi paikkakunnan tiettyihin lajeihin ja kasvikantoihin. Täten perinnekasvit voivat toimia oppilaiden alueellisen identiteetin rakentajina ja kertoa paikkakunnasta omanlaistaan mielenkiintoista tarinaa.

Perinnekasvien löytäminen

Helpoiten perinnekasveja pääsee tarkastelemaan erilaisissa kokoelmissa. Kansallisten kasvigeenivarakokoelmien yhteydessä on myös yleisölle avoinna olevia esittelykohteita. Lisäksi paikallisia kasvikantoja on otettu talteen useissa eri hankkeissa, ja niitä on istutettu mm. museopuutarhoihin ja oppilaitosten alueille.

Perinnekasveja voi myös etsiä itse kaupunkien ja maaseutujen puistoista ja puutarhoista sekä maatiloilta. Vanhoja viljelykasveja kasvaa myös vanhoilla tonteilla, niityillä, asumattomien torppien pihoissa, metsittyneillä alueilla ja jopa tienvierillä. Siirtolapuutarhat, museot, hautausmaat ja laitospuutarhat sekä arboretumit ovat myös perinnekasvien aarreaittoja.

Kasvin tunnistaminen perinnekasviksi vaatii monenlaista tietoa. Parhaassa tapauksessa kasvin ikä on jonkin ihmisen tiedossa, jolloin on mahdollista selvittää kasvin historiaa, käyttötapaa ja käytössä olleita vanhoja nimityksiä. Kasvikantojen iän määritykseen hyödynnetään myös vanhoja valokuvia tai tallessa olevia puutarhasuunnitelmia. Osa vanhoista kasvilajeista on sellaisia, joita tapaa vain vanhoina kasvikantoina, jolloin kasvin tunnistaminen kertoo kasvin olevan vanhan viljelyn aikainen.

Perinnekasvin tunnistamiseen kuuluva salapoliisityö lisää oppimista monella tavalla. Kasvintunnistustaidot kasvavat, kun pitää etsiä pieniä, mutta merkittäviä eroja vaikkapa kukan värissä tai mallissa, lehtimuodoissa, kasvutavassa. Erilaiset kartat ja puutarhasuunnitelmat opettavat taitoa tulkita teknisiä piirroksia ja tutkia maastoa. Perinnetietoa ja ajallisten ulottuvuuksien hahmottamista kasvattaa myös vanhojen valokuvien tutkiminen. Ihmiset, jotka muistavat kasvin historiaa, ovat keskeisin tietolähde kasvin tarinan selvittämisessä. Kasvien kautta on mahdollista harjoitella haastattelun tekemistä ja löydettyjen tietojen dokumentointia tekstein ja kuvin. Kasvisalapoliisin työ on tutkimista ja päättelemistä!

Oman perinnekasvikokoelman perustaminen lähiympäristön kasveista olisi kiinnostava projekti vaikkapa jokaiselle koulupihalle. Lisää tietoa löytyy perinnekasveja käsittelevästä kirjallisuudesta. Kokoelman täydennykseksi perinnekasvien siemeniä voi hankkia kaupallisilta toimijoilta ja esim. yhdistyksiltä, kuten Maatiainen ry:ltä.