Kasvien tarkastelu niiden monimuotoisuuden kautta tuo mielenkiintoisen lisän lasten kanssa tehtävään puutarhavierailuun. Retken varsinaisena tavoitteena voi olla lisätä ymmärrystä geneettisestä monimuotoisuudesta ja sen säilyttämisen tarpeesta. Kansallisen geenivaraohjelman puitteissa perinnekasveja säilytetään monin eri tavoin: siemenpankeissa, kenttäkokoelmissa, solukkoviljelminä ja kryosäilytyksessä. Näiden säilytystapojen lisäksi perinnekasveja täytyy ylläpitää myös niiden luontaisissa ympäristöissä. Jokainen kotipuutarhuri voikin harjoittaa kasvien monimuotoisuuden vaalimista suosimalla suomalaisia maatiaiskasveja ja vanhoja kasvikantoja pihoillaan.

Oppimisen kannalta perinnekasveihin liittyvät kertomukset toimivat usein lasten huomion vangitsijoina. Geenivaroja säilyttävissä puutarhoissa on kerättynä kasvien erilaisia käyttötapoja sekä niihin liittyviä ihmiskohtaloita ja tarinoita. Tallessa saattaa esimerkiksi olla resepti, jossa kasvia on hyödynnetty. Myös kasvien lukuisiin vanhoihin nimityksiin kannattaa vierailun aikana kiinnittää huomiota, sillä ne voivat viitata kasvin ulkomuotoon, eri käyttötarkoituksiin tai vaikka kasvin aiempiin omistajiin.

Perinnekasvien tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden esitellä historiallista tietoa kasvien erilaisista käyttötarkoituksista. Kasvit tarjoavat näkökulmia menneeseen aikaan ja lisäävät ymmärrystä omavaraistaloudesta ja siitä miten ennen elettiin. Kasveihin liittyvä tieto liittyy yleensä kiinteästi paikkakunnan tiettyihin lajeihin ja kasvikantoihin. Täten perinnekasvit voivat toimia oppilaiden alueellisen identiteetin rakentajina ja kertoa paikkakunnasta omanlaistaan mielenkiintoista tarinaa.