Wienin tanssiva kongressi

Voittajavallat Iso-Britannia, Itävalta, Preussi ja Venäjä kutsuivat koolle mittavan kansanvälisen kokouksen vuonna 1815 Itävallan pääkaupunkiin Wieniin. Siellä ne tekivät rauhan Ranskan kanssa. Napoleon oli ajettu Ranskasta maanpakoon ja Ranska oli siis antautunut.

Kongressia johti Itävallan ulkoministeri Klemens von Metternich. Kongressi nimettiin myöhemmin tanssivaksi kongressiksi, koska se kesti kuukausia ja vieraat pitivät useita tanssiaisia. Kongressi päätti palauttaa Euroopan olot mahdollisimman entiselleen, eli palata aikaan ennen Napoleonin valloituksia. Tavoite oli saada aikaan rauha ja Euroopaan olot muuttumattomiksi ja vakaiksi. Wienin kongressin päätöksiä ohjasivat kolme keskeistä periaatetta: laillisuus- , turvallisuus-, ja tasapainoperiaate, joita valvomaan voittajavaltiot perustivat yhteisen liittouman eli Pyhän Allianssin.

Laillisuusperiaatteen mukaan entiset hallitsijat saavat menettämänsä maat ja kruunun takaisin. Esimerkiksi Ranskassa valtaan nostettiin vanha kuningassuku, joka oli kukistettu Ranskan suuressa vallankumouksessa vuosina 1789-1798. Laillisuusperiaate suhtautui erittäin kielteisesti vallankumouksiin ja kansalaisten oikeuksiin, joten yläluokan asema vahvistui ja kansanvaltaisuus tai uudistukset kitkettiin pois. Turvallisuusperiaate tarkoitti, että Ranskan ympärille perustetaan uusia valtioita kuten Sveitsi ja Alankomaat. Nämä valtiot pystyisivät jarruttamaan mahdollisia uusia Ranskan hyökkäyksiä. Tasapainoperiaate tarkoitti, että kaikki suurvallat lupasivat olla ryhtymättä toistaan mahtavimmaksi esimerkiksi armeijan tai maaomistusten koolla mitattuna. 

Pyhä Allianssi, eli Preussi, Venäjä ja Iso-Britannia valvoivat kongressin jälkeen näiden päätösten noudattamista, ja Euroopassa vallitsikin rauha useiden kymmenien vuosien ajan. Hallitsijat kukistivat uudet vallankumoukset ja uudistuksia vaativat kansalaiset tarvittaessa väkivalloin tai sensuroimalla mielipiteitä tiukasti.