EP-POM1
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Artikkelissa kuvattu, perinteinen suomalaisten historiantuntien malli kuulostaa tutulta. Omissa koulumuistoissani historianopettaja kysyi kyllä välillä aktivoivia kysymyksiä, mutta niihin odotettiin jotakin yhtä oikeaa vastausta. Harvoin opettaja myöskään ohjeisti pohtimaan kysymyksiin vastauksia pienryhmissä. Sen sijaan yleensä samat oppilaat vastasivat koko luokalle esitettyihin kysymyksiin, koska ehkä vain harva koki tietävänsä "oikean" vastauksen ja innostui näyttämään osaamistaan. Tällainen mielikuva minulle on jäänyt ainakin yläkoulu- ja lukioajoista. Alakoulun puolelta en muista mitään historian oppitunteihin liittyvää. Toivottavasti siellä opetus oli hieman toiminnallisempaa ja itsenäiseen ajatteluun kannustavaa. Artikkelissa kuvattu ja luentotallenteella demonstroitu, reformin jälkeinen englantilainen tyypillinen historiantunti kuulosti hyvältä. Siinä korostettiin historian ymmärtämisen ja ajattelun taitojen oppimisen merkitystä. Voisin kuvitella, että artikkelissa sekä luentotallenteessa kuvattu oppilaslähtöinen, toiminnallinen ja osallistava tuntityöskentely myös motivoi ja innostaa historian ja yhteiskuntaopin aiheiden ajatteluun ja tutkimiseen oppilaita paremmin, kuin vaikkapa artikkelissa kuvattu suomalainen opettajajohtoinen tyyli.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Toiminnallisissa, oppijalähtöisissä esimerkeissä harjoitettiin ilmiöiden ja käsitteiden ymmärtämistä, kontekstin hahmottamista, syy-seuraussuhteidenhavaitsemista, perustelua, päättelyä, eläytymistä, kuvittelua, ihmisten toiminnan motiivien ymmärtämistä, hypoteesien tai teorioiden muodostamista sekä tulkintaa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Hyvän perustan muodostavat mielestäni opettajan oma kiinnostus, ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot sekä heittäytyminen erilaisten luovien(kin) toimintatapojen käyttöön. Myös taito olla läsnä, oppilaiden kohtaaminen sekä turvallisen ilmapiirin luominen ovat mielestäni tärkeitä opettajan taitoja. Ne luovat edellytyksiä erilaisten oppilaiden osallistumiselle ja oppimiselle.
Opettajan tulee olla tietoinen opetuksen tavoitteista ja tarkastella kriittisesti sitä, miten tavoitteet toteutuvat (ks. esim.luentotallenteella mainittu Bloomin taksonomia). Myös oppilaantuntemus ja taito ohjata oppilaiden oppimista korostuvat, kun opettajan ei odotetakkaan toimivan kävelevänä tietopankkina. Toisaalta se on myös tärkeää, jotta oppilaat eivät "jää heitteille" vaan hyötyvät suunnitelluista sisällöistä, tehtävistä ja työskentelytavoista. Tähän liittyen oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen sekä eriyttäminen ovat keskeistä opettajan osaamista.
Ajattelen, että opettajan tulee itse olla perehtynyt aiheisiin. Luulenkin, että valmistelu vie etenkin opettajuuden alussa enemmän aikaa, kuin oppikirjajohtoinen opettaminen. Toisaalta innostavan ja osallistavan oppitunnin aikana opettajalle saattaa myös jäädä enemmän resursseja itse prosessin ja oppimisen ohjaamiseen sekä arviointiin, jos oppilaat ovat keskimäärin sitoutuneempia ja motivoituneita oppimaan.
Opettajan tulisi osata suunnitella oppituntien ajankäyttöä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi yksittäinen tutkivan oppimisen projekti voi viedä kokonaisuudessaan useamman oppitunnin, mutta sen aikana voidaan käsitellä laajempia aihekokonaisuuksia useammasta näkökulmasta, jolloin useampi tavoite (ja arvioinnin kohde) voi toteutua samassa projektissa. Opettajan tulee joka tapauksessa osata tehdä perusteltuja valintoja siitä, miten historian- tai yhteiskuntaopintuntien aika käytetään ja mihin oppimisessa keskitytään.