Reetta Pakkala
PRO -22
- Mitkä ovat olleet suurimmat oivalluksesi opintojaksolla tähän mennessä?
Suurimmat oivallukset liittyvät ehkä siihen kuinka monipuolista ja käytännönläheistä näiden aineiden opetus voi olla. Myös se, millaisia asioita opsissa oli jopa osittain yllätti, sillä en olisi edes vastaavantyyppisiä osannut nimetä omalta peruskouluajalta saadusta opetuksesta. Lukiossa varsinkin sain todella hyvää historian opetusta, joten täysin vierasta tutkivan oppimisen ja erilaisten tehtävätyyppien luominen ei ollut, mutta ajatus sen tärkeydestä vahvistui. Samalla huomasin myös sen, että oma muistijälki monelta osin oli vahvempi näin useamman vuoden jälkeen kuin muilla ryhmäläisillä, jotka ovat saaneet niin sanottua perinteistä historian opetusta. Samaan aikaan olen jäänyt miettimään sitä, miten historian roolin saisi laste ymmärrykseen, historia ei ole pelkkiä satuja, vaan jossain määrin tapahtunutta, mutta toisaalta sitä mitä on tapahtunut harvoin tiedetään ja asioita voi olla keksitty tai väritetty paljonkin, jolloin se voi olla "satua". Historia voi olla pelottavaa, ja tunteita saa olla, mutta koulussa opetettavan historian ei kuulu aiheuttaa painajaisia tai jäädä painamaan oppilaita. Historian opettavaisuuden vieminen olisi ehkä se tärkein asia, me uskomme/tiedämme jotain tapahtuneen, luultavasti syystä x tai y ja sen takia emme enää tee näin uudestaan, olisi ajatus jonka toivoisin oppilaiden ymmärtävän.
- Miten lähdet viemään oivalluksiasi käytäntöön?
Monipuolista opetusta, jossa on tilaa pohtia, tutkia ja ihmetellä. Parhaassa tapauksessa historia herättää laajempaankin mielenkiintoa, sekä opettaa meille paljon. Opetuksessa tärkeää on myös tuntea oppilaat ja edetä heidän tahtiaan, toiselle ryhmälle voi olla hyvä käsitellä asioita eri tavoin kuin toisen kanssa. Toivon, että hiljalleen oman opettajauran aikana saa koottua hyviä projekteja ja tehtäviä historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, joita voi sitten käyttää useampaan otteeseen. Samaan aikaan näen tässä hyviä mahdollisuuksia kollegojen kanssa yhdessä tekemiseen, myös yli luokkarajojen. Parhaassa tapauksessa oppilaat oppisivat erilaisita näkökulmista ja ajatuksista toisiltaan, yhdessä tekien. Näen kuitenkin, että on varsinkin alkuun annettava itselle armoa opetuksessa, eikä yrittää luoda kaikista kokonaisuuksista isoja projekteja, vaan edetä hiljalleen niin, että oma tehtäväpankki kasvaa hiljalleen. Uskon että oppilaat hyötyvät enemmän muutamasta hyvin suunnitellusta projektista, ja arjessa monipuolisesti totetutetusta, mutta "tavallisesta" opetuksesta, kuin siitä että on yritetty kursia kokoon liikaa isoja projekteja ja poltettu opettaja loppuun.
- Mistä asioista tarvitsisit/haluaisit lisätietoa?
Oma historian tietämys painottuu vahvasti osaan osa-alueista, esim Suomen historia tuntuu aika selkeältä, mutta moni muu ei. En sano että osaamista tarvitsee olla aivan valtavasti, mutta uskoisin että tietämyksen kasvattamisesta voisi olla hyötyä kokonaisuuksien ja opetuksen rakentamisessa. Toisaalta kuten ollaan jo tunneilla puhuttu, ihmetellä voi myös yhdessä ja oppilaille voi tehdä hyvää nähdä, ettei opettajakaan tiedä tai osaa kaikkea, mutta osaa etsiä tietoa ja on valmis oppimaan lisää.
- Mikä tuntuu vielä haastavalta, vaikka asia periaatteessa onkin selkeää?
Omalla tavallaan käytäntö, tehtävien suunnittelu tuntuu vielä ihan sujuvalta, mutta vaikeaa on suhteuttaa sitä siihen mitä lasten kanssa voi ja ei voi tehdä, minkä ikäiset selviää mistäkin ja missä ajassa. Toisaalta myös osittain ainerajat ylittävä opetus ja sisältöjen suhteutuminen toisiinsa, esim vaikuttaminen kuuluu moneen aineeseen, joka on hyvä, mutta toisaalta vaatii vielä enemmän kokemusta siitä miten asiat on hyvä yhdistellä.
- Mitkä ovat olleet suurimmat oivalluksesi opintojaksolla tähän mennessä?
Suurimmat oivallukset liittyvät ehkä siihen kuinka monipuolista ja käytännönläheistä näiden aineiden opetus voi olla. Myös se, millaisia asioita opsissa oli jopa osittain yllätti, sillä en olisi edes vastaavantyyppisiä osannut nimetä omalta peruskouluajalta saadusta opetuksesta. Lukiossa varsinkin sain todella hyvää historian opetusta, joten täysin vierasta tutkivan oppimisen ja erilaisten tehtävätyyppien luominen ei ollut, mutta ajatus sen tärkeydestä vahvistui. Samalla huomasin myös sen, että oma muistijälki monelta osin oli vahvempi näin useamman vuoden jälkeen kuin muilla ryhmäläisillä, jotka ovat saaneet niin sanottua perinteistä historian opetusta. Samaan aikaan olen jäänyt miettimään sitä, miten historian roolin saisi laste ymmärrykseen, historia ei ole pelkkiä satuja, vaan jossain määrin tapahtunutta, mutta toisaalta sitä mitä on tapahtunut harvoin tiedetään ja asioita voi olla keksitty tai väritetty paljonkin, jolloin se voi olla "satua". Historia voi olla pelottavaa, ja tunteita saa olla, mutta koulussa opetettavan historian ei kuulu aiheuttaa painajaisia tai jäädä painamaan oppilaita. Historian opettavaisuuden vieminen olisi ehkä se tärkein asia, me uskomme/tiedämme jotain tapahtuneen, luultavasti syystä x tai y ja sen takia emme enää tee näin uudestaan, olisi ajatus jonka toivoisin oppilaiden ymmärtävän.
- Miten lähdet viemään oivalluksiasi käytäntöön?
Monipuolista opetusta, jossa on tilaa pohtia, tutkia ja ihmetellä. Parhaassa tapauksessa historia herättää laajempaankin mielenkiintoa, sekä opettaa meille paljon. Opetuksessa tärkeää on myös tuntea oppilaat ja edetä heidän tahtiaan, toiselle ryhmälle voi olla hyvä käsitellä asioita eri tavoin kuin toisen kanssa. Toivon, että hiljalleen oman opettajauran aikana saa koottua hyviä projekteja ja tehtäviä historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, joita voi sitten käyttää useampaan otteeseen. Samaan aikaan näen tässä hyviä mahdollisuuksia kollegojen kanssa yhdessä tekemiseen, myös yli luokkarajojen. Parhaassa tapauksessa oppilaat oppisivat erilaisita näkökulmista ja ajatuksista toisiltaan, yhdessä tekien. Näen kuitenkin, että on varsinkin alkuun annettava itselle armoa opetuksessa, eikä yrittää luoda kaikista kokonaisuuksista isoja projekteja, vaan edetä hiljalleen niin, että oma tehtäväpankki kasvaa hiljalleen. Uskon että oppilaat hyötyvät enemmän muutamasta hyvin suunnitellusta projektista, ja arjessa monipuolisesti totetutetusta, mutta "tavallisesta" opetuksesta, kuin siitä että on yritetty kursia kokoon liikaa isoja projekteja ja poltettu opettaja loppuun.
- Mistä asioista tarvitsisit/haluaisit lisätietoa?
Oma historian tietämys painottuu vahvasti osaan osa-alueista, esim Suomen historia tuntuu aika selkeältä, mutta moni muu ei. En sano että osaamista tarvitsee olla aivan valtavasti, mutta uskoisin että tietämyksen kasvattamisesta voisi olla hyötyä kokonaisuuksien ja opetuksen rakentamisessa. Toisaalta kuten ollaan jo tunneilla puhuttu, ihmetellä voi myös yhdessä ja oppilaille voi tehdä hyvää nähdä, ettei opettajakaan tiedä tai osaa kaikkea, mutta osaa etsiä tietoa ja on valmis oppimaan lisää.
- Mikä tuntuu vielä haastavalta, vaikka asia periaatteessa onkin selkeää?
Omalla tavallaan käytäntö, tehtävien suunnittelu tuntuu vielä ihan sujuvalta, mutta vaikeaa on suhteuttaa sitä siihen mitä lasten kanssa voi ja ei voi tehdä, minkä ikäiset selviää mistäkin ja missä ajassa. Toisaalta myös osittain ainerajat ylittävä opetus ja sisältöjen suhteutuminen toisiinsa, esim vaikuttaminen kuuluu moneen aineeseen, joka on hyvä, mutta toisaalta vaatii vielä enemmän kokemusta siitä miten asiat on hyvä yhdistellä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.