Meksiko
Meksiko
Meksiko sijaitsee Pohjois-Amerikan eteläosassa, osittain Keski-Amerikan kannaksella. Sen rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Asukasluvultaan se on maailman suurin espanjankielinen maa (112 miljoonaa) ja se kuuluu Argentiinan, Brasilian ja Chilen kera Latinalaisen Amerikan suurimpiin ja kehittyneempiin valtioihin. Pääkaupunki on Mêxico, josta toisinaan käytetään myös englanninkielistä nimitystä Mexico City. Se on väkimäärältään yksi planeettamme suurimmista kaupungeista. Se sijaitsee ilmastollisesti miellyttävällä Meksikon ylänköalueella. Sen itä- ja länsipuolella ovat vuoristot, Itäinen ja Läntinen Sierra Madre, jotka ovat osa Pohjois-Amerikan Kordillieereja.
Meksikolla on paljon luonnonvaroja, kuten maaöljyä ja hopeaa, joihin perustuu myös maan vahva talous. Bruttokansantuotteeltaan maa onkin Latinalaisen Amerikan suurin. Pääkaupungin ohella muita tärkeitä teollisuuskaupunkeja ovat Guadalajara ja Monterrey.
Moniin muihin Latinalaisen Amerikan maihin verrattuna valtion asiat ovat melko hyvin. Suurin osa kansasta osaa lukea ja koulujärjestelmä muistuttaakin meidän omaamme, peruskoulu on kaikille ilmainen ja pakollinen. Väkiluvun nopea kasvu etenkin maaseudulla aiheuttaa suuria ongelmia, koska työtä ei riitä kaikille. Monet lähtevät etsimään onneaan suurista kaupungeista, jolloin ongelmat kasaantuvat niihin, kun kaikille ei riitä asuntoa eikä työpaikkaakaan. Tällöin moni tekeekin päätöksen lähteä siirtolaiseksi pohjoisnaapuriin Yhdysvaltoihin, joko laillisesti tai laittomasti. Yhdysvallat puolestaan yrittää hillitä tätä muuttoa ja onkin rakentanut maiden vastaiselle rajalla teräsaidan, "tortillaesiripun".
Meksikon alkuperäiset asukkaat olivat intiaaneja ja alueella sijaitsikin atsteekkien valtakunta espanjalaisten valloittajien, konkistadorien, saapuessa. Yli 90 % väestöstä on intiaaneja ja mestitsejä ja meksikolaiset ovatkin ylpeitä sukujuuristaan mayojen ja atsteekkien jälkeläisinä. Vanhojen intiaanikulttuurien vaikutus näkyy ihmisten vaatetuksessa, käsitöissä, koruissa ja juhlarituaaleissa.
Meksikon luonnonolot
Valtameret ja suuret korkeuserot vaikuttavat suuresti Meksikon luonnonoloihin. Valtio ulottuu lämpimästä eli subtrooppisesta vyöhykkeestä kuumaan eli trooppiseen lämpövyöhykkeeseen asti. Maa jaetaan korkeuserojen mukaan kolmeen vyöhykkeeseen. Rannikon alankoalueilla on kuuma vyöhyke eli tierra caliente, joka ulottuu merenpinnasta kilometrin korkeuteen. Siellä ilmasto on paikoitellen jopa sietämättömän kuumaa ja Meksikonlahden puolella puhaltavat koillispasaatituulet tuovat mukanaan runsaasti sateita itärannikolle ja Jukatanin niemimaalle. Tästä syystä alueella kasvaakin erittäin reheviä metsiä. Lännessa Tyynenmeren puolella sademäärä on vähäisempi ja kasvillisuus sen vuoksi savannia.
Vuorten joka puolelta ympäröimällä ylänköalueella on lauhkea vyöhyke eli tierra templada, jossa sataa melko vähän ja pohjoisosissa onkin laajoja aavikkoalueita. Muualla kasvillisuus on karua aroa, joka soveltuu maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Ylänköalueilla ilma on myös miellyttävän viileää ja siksi aikanaan pääkaupunki Mêxicokin rakennettiin sinne. Ylänköaluetta korkeampana sijaitsee kylmä vyöhyke eli tierra fria. Siellä vuorokautiset ja vuodenaikaiset lämpötilat voivat olla hyvinkin suuria.
Maan pohjoisosa muistuttaa kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään Yhdysvaltain eteläosan luontoa. Meksikon eteläosan luonto on tyypillistä Keski-Amerikkaa agaaveineen ja kaktuksineen sekä tapiireineen, vyötiäisineen ja käärmeineen. Meksikon lounaisosassa on Kalifornian niemimaa, joka löydettiin 1500-luvulla ja jota aluksi luultiin saareksi. Alue on suureksi osaksi aavikkoa ja siellä elää useita kotoperäisiä eli endeemisiä lajeja, joita ei tavata mistään muualta maailmasta.
Tehtävä
Mêxico City - kaupunki, joka kadotti vuoret
Meksikon pääkaupunki Mêxicon korkeus merenpinnasta on yli kaksi kilometriä ja se sijaitsee sitä ympäröivien vuorten muodostamassa maljassa. Tämä yhdistettynä kaupungin suureen väkimäärään ja sen aiheuttamiin ilmansaasteisiin on saanut aikaan sen, että vuoria ei kaupungista käsin juurikaan enää erota paksun saastesumun eli smogin takaa. Kaupungissa ja esikaupunkialueilla asuu varovaisesti arvioiden yli 20 miljoonaa ihmistä, vaikka jotkut ovat sitä mieltä, että luku on lähempänä 30 miljoonaa. Mexico City on perustettu Meksikon keskiylängölle, atsteekkien muinaisen pääkaupungin, Tenochtitlânin, paikalle. Kaupunki on kulttuuri- ja rakennustaiteen keskus, jossa on useita espanjalaisten rakennuttamia kirkkoja ja hallintorakennuksia mutta myös suuria slummialueita.
Mêxico City on viime vuosikymmeninä kasvanut räjähdysmäisesti, kun miljoonat ihmiset ovat saapuneet maaseudulta etsimään parempaa toimeentuloa. Koska kaikille ei riitä työpaikkoja eikä asuntoja, ovat he joutuneet hakeutumaan laitakaupungin slummialueille. Kaupungissa on miljoonia autoja, joiden pakokaasut yhdistettyinä tehtaiden päästöihin ovat tehneet Mêxicosta yhden maailman saastuneimmista ja epäterveellisimmistä kaupungeista. Paksu savusumu, smog, jää roikkumaan kaupungin ylle joka päivä. Se kirvelee silmiä ja vaikuttaa varsinkin vanhusten sekä lasten terveydentilaan. Kun ilmanlaatu on todella huono, esimerkiksi lastentarhoissa ja kouluissa saadaan olla ulkona vain tiettyinä aikoina päivässä.
Kaupungin katukuvassa vilisee erivärisiä kuplavolkkareita, joita valmistettiin läheisessä Pueblan kaupungissa vuoteen 2001 asti. Yksityisliikennettä pyritään hillitsemään Hoy no circula-ohjelmalla, jossa autot ovat ajokiellossa tiettyinä päivinä niiden rekisterikilpien numeroiden mukaan. Joidenkin tutkijoiden mielestä tämä on kuitenkin lisännyt autojen määrää, koska ajokiellossa oleva auto on korvattu ostamalla uusi auto sen tilalle. Myös autojen katalysaattoreihin on panostettu sekä polttoaineen laatuun. Julkista liikennettä käyttää päivittäin neljä miljoonaa matkustajaa ja esimerkiksi ruuhka-aikoina osa paikallisjunien vaunuista on varattu naisille ja lapsille.