Tulivuoret
Kerrostulivuori
Kerrostulivuoria on paljon esimerkiksi Tyynenmeren ympärillä alityöntövyöhykkeillä, tulirenkaan alueella. Tällaisilla alueilla kerrostulivuoria voi olla useita vierekkäin rivissä. Näitä alueita myötäilevät myös syvänmeren haudat, kuten Perun-Chilen hauta.
Kun toinen laatta menee toisen alle, sen mukana maan sisälle tulee merivettä ja merenpohjan aineksia. Tällöin syntyy runsaasti kaasua sisältävää magmaa, mikä aiheuttaa räjähdysmäisen purkauksen. Purkauksessa laava, ilmaan lentävä tuhka ja erikoiset kivet vuorottelevat tulivuoren kerroksissa. Näitä vapautuvia aineita voidaan kutsua myös pyroklastisiksi aineksiksi tai tefraksi. Tästä kerroksellisesta rakenteesta tulivuori on saanut nimensäkin, kerrostulivuori.
Kerrostulivuoressa magman purkausaukko voi tukkeutua kymmeniksi vuosiksi. Kerrostulivuoren laavan jäykempi koostumus ja kerrosrakenne antavat kerrostulivuorelle tyypillisen jyrkkärinteisen ja symmetrisen ulkonäön.
Maailman korkein tulivuori, Ojos de Salado, korkeudeltaan lähes 6 900 m, sijaitsee Chilessä. Aktiivisia tulivuoria sijaitsee kaikissa Andien valtioissa. Aktiiviset tulivuoret pitävät ihmisiä jännityksessä, sillä purkautuessaan ne uhkaavat kenties vain muutaman kilometrin säteellä olevia suuriakin kaupunkeja.
Meksikon Popocatépetl on kuuluisa kerrostulivuori, mikä on antanut merkkejä aktiivisuudestaan useita kertoja 2000-luvullakin. Tätä tulivuorta pidetään vaarallisena, koska se sijaitsee vain 70 kilometrin päässä noin 9 miljoonan asukkaan Mexico Citystä.
Antillien Montserratissa sijaitseva Soufrière Hills-tulivuori oli ollut nukkumassa jo 1600-luvulta alkaen. Vuonna 1995 saarella asui 11 000 ihmistä, eikä aiemmista maanjäristysten sarjoista välitetty, vaan pääkaupunki Plymouthia asutettiin normaalisti tasaiselle tulivuoresta purkautuneen aineksen päälle. Vuonna 1997 tulivuori purkautui koillispuolelta ja seitsemästä kylästä kuoli 20 ihmistä. Uudessa purkauksessa reilua kuukautta myöhemmin noin 1,2 metrin tuhkakerros peitti lopuksi pääkaupungin. Uusia räjähdyksiä tuli vielä useita. Purkauksen tuhkapilvi oli yli 10 km korkea ja siitä kulkeutui tuhkaa yli 40 kilometrin päähän lähisaarille. Ihmiset pakenivat saaren pohjoisosiin ja osa muutti isäntämaa Iso-Britannian raha-avustuksen turvin muille saarille tai Iso-Britanniaan. Tulivuori on pysynyt näiden tapahtumien jälkeen edelleen aktiivisena ja ihmisiä on jouduttu evakuoimaan, kun tulivuorella on havaittu aktiivisuutta. Tällaisessa räjähdyspurkauksessa syntyy kevyttä hohkakiveä, kun kaasuja sisältävä laava jäähtyy niin nopeasti, että kaasut eivät ehdi poistua. Tämä kivi kelluu vedessä.
Antilleilla on myös kolme muuta Soufriére-nimistä tulivuorta: Guadalupen Soufriére, Grande Soufriére Hills Dominicalla ja Saint Vincentin La Soufriére. Suomeksi soufriére tarkoittaa rikkiä, jota vapautuukin tulivuoren purkauksessa.
Kilpitulivuori
Kilpitulivuori on leveä ja loivarinteinen tulivuorityyppi ja niitä esiintyy erityisten maapallon kuumien pisteiden, "hot spot", alueilla. Näillä alueilla maankuori on heikompi ja laava työntyy helpommin siitä läpi.
Kilpitulivuoret ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana virtaavasta ja nopeasti juoksevasta laavasta, minkä vuoksi tulivuorten keilat muodostuvat laajoiksi ja laakeiksi. Kilpitulivuorten purkaukset ovat yleensä rauhallisia.
Kun laatat liikkuvat, ne siirtävät tulivuoren pois kuuman pisteen kohdalta ja laavaa ei enää virtaa. Tällöin kuuma piste ja purkaus siirtyvät eri kohtaan ja uudeb saaren syntyminen alkaa. Tällainen tapahtuma saa aikaan saarikaaria, kuten Antillit Väli-Amerikassa ja Aleutit Tyynenmeren luoteisosassa Alaskassa. Saarikaaren päässä on siis aktiivinen tulivuori ja kaaren suunta antaa vihjeen laatan liikkumisesta. Vähitellen vanhimmat kilpitulivuoret alkavat vajota kohti merenpohjaa ja miljoonien vuosien aikana ne tulevat uppoamaan kokonaan. Hyvä esimerkki kilpitulivuoresta on Havaijin pääsaaren Mauna Loa.
Rakotulivuori ja kaldera
Rakotulivuoret syntyvät erkaantuvien laattojen kohdalle ja ovat tulivuorista yleisimpiä, mutta harvoin nähtyjä merenalaisesta sijainnista johtuen. Atlantin keskiselänteellä ja Islannin kohdalla näitäkin olisi mahdollista havaita.
Myös kalderat ovat tulivuoria. Kaldera syntyy, kun tulivuori on purkautunut ja sen huipulle on jäänyt rakennelma, mikä ei enää pysy kasassa, vaan romahtaa tulivuoren sisäosaa kohti. Kalderaan voi kerääntyä myös vettä, jolloin puhutaan kraatterijärvestä. Maapallolla on useita jättiläiskalderoita, kuten esimerkiksi Yellowstonen kaldera ja Kalifornian Long Valley.
Kaldera.