1. Karttatietoutta

Kartta on kuva maastosta

Kartta on pienennetty ja yksinkertaistettu kuva jostakin alueesta. Maastossa esiintyvät asiat ilmaistaan kartalla symboleilla ja mittakaava kertoo etäisyydet eli kuinka monta senttimetriä maastossa on yksi senttimetri kartalla.

Koska maapallo on pyöreä ja kartta tasomainen, joudutaan kartalla tekemään usein myönnytyksiä joidenkin asioiden suhteen. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi maanosien muodot tai niiden väliset etäisyydet.

Voit helposti todeta maapallon piirtämisen ongelman kuorimalla omenan ja asettamalla kuoren pöydän pinnalle. Huomaat, että kuori ei ole yhtenäinen vaan siihen jää tyhjiä alueita. Tätä ongelmaa tietenkään ei ole karttapallon kanssa, vaan siinä muodot ja etäisyydet ovat oikein.

Maailmankartat ovat erilaisia

Karttapalloa on hankala kuljettaa mukana, näin ollen paperille painettujakin karttoja tarvitaan. Tästä syystä on kehitetty erilaisia karttaprojektioita, joissa asiat pyritään esittämään niin oikeina kuin se on mahdollista.

Mercatorin projektiota käytetään paljon, koska siinä alueiden muodot ovat oikeat mutta se suurentaa lähellä napaa sijaitsevia alueita. Kartassa esimerkiksi Etelämanner näyttää äärettömän isolta alueelta. Suomikin näyttää paljon todellista suuremmalta.

Robinsonin projektioissa pinta-alat ovat puolestaan lähes oikeat mutta muodot ovat väärät. On siis syytä muistaa aina tasokarttaa tarkasteltaessa, että kaikki ei ole siinä kohdallaan.

Pituuspiirit ja leveyspiirit jakavat maapallon neljään lohkoon

Kun katsot karttaa, huomaat siinä viivoja, jotka kulkevat vaaka- tai pystysuunnassa. Vaakatasossa eli itä-länsisuunnassa kulkevat viivat ovat leveyspiirejä. Ne kiertävät maapalloa samansuuntaisina kehinä eli ne eivät koskaan kohtaa toisiaan. Pisin niistä on keskellä maapalloa sijaitseva päiväntasaaja eli ekvaattori, joka jakaa maapallon pohjoiseen (N; north) ja eteläiseen (S, south) pallonpuoliskoon. Sen asteluku on 0 astetta. Etelä-Amerikassa sijaitsevassa Ecuadorissa löytyy osa päiväntasaajaa betoniin muotoiltuna viivana. Kun seisot hajareisin sen päällä, olet siis kummallakin pallonpuoliskolla yhtä aikaa.

Kun siirrytään päiväntasaajalta pohjoiseen tai etelään, asteluku kasvaa. Se ei voi kuitenkaan olla suurempi kuin 90 astetta ja silloin ollaan jommallakummalla navalla, pohjoisella tai eteläisellä. Pohjoisnavan asteluku on 90° N ja etelänavan puolestaan 90° S.

Pystytasossa sijaitsevat viivat kulkevat navalta navalle ja ne ovat nimeltään pituuspiirejä. Niiden nollakohta on vaihdellut aikojen saatossa, se on ollut mm. Kanariansaarten läntisimmän saaren el Hierron ja myös Pariisin läpi kulkeva pituuspiiri. Vuonna 1884 päätettiin, että Lontoon Greenwichin kautta kulkeva pituuspiiri on 0-pituuspiiri eli Greenwichin meridiaani. Se jakaa maapallon itäiseen (E, east) ja läntiseen (W, west) pallonpuoliskoon. Pituuspiirin voit nähdä maalattuna lattiaan Greenwichin observatoriossa.

Koska pyöreän esineen piiri on 360 astetta ja pallonpuoliskoja on kaksi, niin suurin pituusaste voi siis olla 180°. Vastakkaisella puolella maapalloa eli Tyynellämerellä kohtaavat toisensa 180° E- ja 180° W-pituuspiirit.

Sana meridiaani tarkoittaa keskipäivää ja Greenwichin 0-pituuspiiri on myös maapallon aikavyöhykejärjestelmän perusta. Kaikkia aikoja maapallollamme verrataan siihen, Suomen aika esimerkiksi on kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa eli GMT +2. Nykyään käytössä on myös lyhenne UTC (coordinated universal time), joka on käytännössä sama kuin Greenwichin aika. Sitä kohtaa missä 180 asteen pituuspiirit kohtaavat, nimitetään päivämäärärajaksi, koska sen ylittäessäsi siirryt edelliseen tai seuraavaan päivään, riippuen kumpaan suuntaan kuljet.

Koordinaatit määrittävät sijaintisi kartalla

Mikäli joku kysyy sinulta neuvoa, miten pääsisi jonnekin, voit vastata esimerkiksi." Käännyt tuosta Siwan kulmalta oikeaan ja jatkat korttelin verran eteenpäin, niin siinä se kukkakauppa on." Asteverkko eli koordinaatisto on kuitenkin paras ja yleismaailmallinen tapa ilmoittaa sijainti kartalla. Se syntyy, kun pituus- ja leveyspiirit asetetaan kartalle päällekkäin ja tällöin sijainti voidaan ilmoittaa astelukuina eli koordinaatteina.

Aina ensimmäiseksi ilmoitetaan leveyspiiri eli etäisyys päiväntasaajasta ja sen jälkeen pituuspiiri eli etäisyys Greenwichin meridiaanista.

Maailmankartta. Punainen piste osoittaa Turkissa olevan Istanbulin sijainnin. Se on suunnilleen 40 astetta pohjoista leveyttä (40° N) ja 30 astetta itäistä pituutta (30° E). Philadelphian koordinaatit esimerkiksi ovat 40°N 75°W ja se luetaan 30 astetta pohjoista leveyttä ja 75 astetta läntistä pituutta. Eri puolilla sijaitsevien paikkojen koordinaatteja ovat mm. 70°N 28° E (Nuorgam), 35° S 138°E (Adelaide) ja 20°S 44°W (Belo Horizonte).

Suomi

Mittakaavan avulla voit laskea etäisyydet

Mikäli haluat selvittää etäisyyden kahden paikan välillä, voit käyttää apuna mittakaavaa, joka pitää olla ilmaistuna kaikissa kartoissa. Se voi olla janamittakaava tai numeromittakaava.

Janamittakaavan käyttöön tarvitset apuna viivoittimen. Mikäli jana on 5 senttimetrin pituinen ja siinä on luku 100 km, niin se tarkoittaa, että 5 cm kartalla on 100 km maastossa eli 1 cm on 20 km.

Numeromittakaavassa sama asia ilmoitetaan suhdelukuna, jossa molemmat luvut ovat senttimetrejä. Jos kartan mittakaava on 1: 250 000, niin 1 cm kartalla on 250 000 cm maastossa. Kun poistat oikean määrän nollia, niin saat tulokseksi, että 1 cm on 2,5 km maastossa.

San Franciscon ja New Yorkin etäisyys kartalla on 8 cm. Mittakaava on 1:50 miljoonaa. Kartan 1 cm on luonnossa 50 miljoonaa senttimetriä eli 500 km. Kaupunkien etäisyys on siis 8*500km= 4000 km. Huomaa kartan janamittakaava.