Taiko -22
Historian opetuksen järjestämisen syynä pidän sitä, että edistyneessä ja demokraattisessa valtiossa on tärkeää ymmärtää oman ja muiden valtioiden historiasta merkittäviä tapahtumia, jotka ovat joko vaikuttaneet positiivisesti nyky-yhteiskunnan syntyyn, tai toisaalta olleet ajallaan laaja-alaisia negatiivisia vaikutuksia aiheuttaneita. Tämän ymmärryksen saavuttaessaan on koulutetulla kansalla paremmat työkalut ehkäistäkseen historian itseään toistamista negatiivisten asioiden kannalta. Ymmärrettäessä erityisesti miksi jokin asia on ennen tapahtunut, voidaan joko välttää tai pyrkiä saavuttamaan erilaisia historian näkökulmasta merkittäviä tapahtumia. Tämän takia erityisesti tärkeää historian opetuksessa on hahmottaa mahdollisimman isoja tapahtumaketjuja, ja niiden vaikutusta maailmalle erityisesti pitkällä aikavälillä. Yksittäiset vuosiluvut tai erilleen jäävät tapahtumat ja henkilöt eivät ole mielestäni yhtä tärkeää tietoa peruskoulussa pakollista historiaa opiskelevalle kuin syvempi käsitys ihmiskunnan historiasta.

Lukiessani opetussunnitelmaa kiinnittyi huomio erityisesti siihen, miten historiaa pystyy, ja opintosuunnitelmassa jopa suositellaan, yhdistelemään sitä muiden eri oppiaineiden kanssa. Tämä tuli yllättyksena erityisesti siksi, että en ole koskaan huomannut tai ainakaan ajatellut sen syvemmin kyseistä ilmiötä. Jälkeenpäin ajatellen onkin helpompi nähdä, miten monet historian kirjoitus-, lähde- tai esimerkiksi argumentointitehtävät ovat olleet vahvasti kytköksissä muihin oppiaineisiin, erityisesti äidinkieleen. 

Kiinnostavaa oli myös miettiä, miten historian "käytännöllinen" osuuden opettamista, jolla tarkoitan laaja-alaisen osaamisen alueiden opettamista, joita opettajan pitäisi saada myös historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa opetettua. Sanon pitäisi, koska omissa opinnoissani en edes jälkeenpäin näe, että kulttuurinen ymmärrys olisi ollut riittävässä roolissa koulun historian tai edes yhteiskuntaopin tunneilla, vaikka nämä aineet ovat erityisen hyvin kytköksissä aiheisiin. Tunnit opettivat mielestäni hyvin konkreettisia aiheita kummastakin oppiaineesta, mutta laajempi käsitys erityisesti kulttuurisen osaamisen näkökulmasta ei mielestäni toteutunut. Omalla kohdallani tällaista kulttuurista oppimista (koulun yhteiskuntaopin- tai historianopetuksen osalta) alkoi tapahtua vasta lukiossa. Toki tässä kyseessä on vain yksittäisen henkilön kokemus asiasta, joten varmasti monissa kouluissa opetus onnistuu täyttämään näitä tavoitteita paremmin.

Historia- ja yhteiskuntaoppi tarjoavat erityisesti keinoja ym. kultturiiseen osamiiseen, kunhan opetus toteuteutetaan sellaisesta näkökulmasta, että monikulttuurisuus huomioidaan. Yhteiskuntaopista saa hyötyjä työelämän ja yrittäjyyden taitoihin, ja myös historiasta saattaa saada jonkinlaista hyötyä näille (esim. soveltaa tietoa miksi erilaiset yritykset, tai vaikka isommat organisaatiot, jopa valtiot, ovat epäonnistuneet / onnistuneet). Monilukutaitoa harjoitetaan erityisesti historian opetuksessa, koska historian tiedoissa saattaa olla erityisen paljon aihetta lähdekritiikille, sillä historiallisista tavoista kirjoittaminen objektiivisesti on hyvin hankalaa, jopa mahdotonta (esim. Suomen sisällissodan nimitys vaihtelee koulun oppikirjoissa vielä tänäpäivänäkin). Tämän takia historianopetuksessa lähes väkisin tulee opetettua lähdekriittisyyttä ja ymmärrystä siitä, että edes kirjoihin painettu tieto ei ole välttämättä paikkaansapitävää, tuoretta tai mielipiteistä vapaata tekstiä.