Olivia Haataja
Luennossa ja tekstissä mainitut opetustavat eroavat suuresti opetuksesta mitä minä olen saanut koko koulu-urani ajan. Toki pienimuotoista ryhmätyötä on joka kurssilla hyödynnetty, mutta suurimmaksi osaksi tunnit ovat menneet siinä, että opettaja vain puhuu ja oppilaat kirjoittavat muistiinpanoja ja jakson lopuksi on aina koe. Toki tällä tavalla olen ainakin itse oppinut todella hyvin, mutta on pakko myöntää, että tunnit olivat välillä todella puuduttavia. Juuri mielenkiinnon ylläpitämiseksi olisi hyvä hyödyntää muitakin tapoja opettaa kuin vain se perinteinen luentomalli.
Artikkelissa mainittu roolipeli kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Varsinkin lapsille opetustavasta voi olla todella paljon hyötyä sen toiminnallisuuden takia. Kun lapsi saa itse toimia jossain annetussa roolissa ja hän ns. elää toista aikaa, voi oppiminen tapahtua jopa ihan itsestään eikä lapselle tule sitä tunnetta, että historia on tylsää. Tällainen roolipeli avaa lapselle aivan uudenlaisen näkökulman historian oppimiselle ja toivoisin että opettajat hyödyntäisivät erilaisia opetustapoja paljon enemmän.
Erilaisten opetustapojen kehittely ja toteutus vaatii opettajalta kuitenkin paljon enemmän työtä kuin perinteinen luennointitekniikka. Opettajalla tulee olla vahva pohja historian tuntemuksessa, jotta hän voi kehitellä laajoja, mielenkiintoisia ja aktivoivia tehtäviä. Lisäksi opettajan tulisi olla joustava ja itsekin innoissaan historian aiheesta, jotta hän osaisi välittää oppilaisiinkin innostusta. Tehtävät vaativat joustavuutta, koska oppilaiden pitää antaa itse ajatella ja toimia, eikä opettaja voi olla heti auttamassa, jos menee väärin. Onnistuneet roolipelit voivat kuitenkin kehittää oppilaiden ongelmanratkaisukykyä, kriittisyyttä ja yhteistyötaitoja.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.