Ryhmän kehittäminen ja ohjaaminen
Ryhmän toiminnan kehittäminen liikunnassa ja ryhmän ohjaaminen
Liikunnanopetuksesta puhuttaessa käytetään paljon perusopetuksen opetussuunnitelmasta (2014) tuttua lausetta “Liikunnassa oppilaat kasvavat liikkumaan ja liikunnan avulla”. Nämä kaksi ulottuvuutta täydentävät hyvin toisiaan, mutta nyt keskitymme niistä lähinnä jälkimmäiseen. Liikunnan avulla kasvamiseen kuuluu toisia ihmisiä kunnioittava vuorovaikutus, tunteiden tunnistaminen ja säätely, vastuullisuus, pitkäjänteisyys itsensä kehittämisessä sekä myönteisen minäkäsityksen kehittyminen. Ilon, osallisuuden, sosiaalisuuden, kehollisen ilmaisun, leikinomaisuuden ja toisten auttamisen tulee korostua liikunnassa. (OPH 2014, 273.)
Jotta näihin yllämainittuihin ulottuvuuksiin on mahdollista päästä, vaatii se opettajalta hyviä taitoja oppilasryhmän ohjaamiseen sekä jo olemassa olevan ryhmän toiminnan kehittämiseen. Aiemmissa osioissa kävimme läpi toimivia keinoja ryhmäyttämiseen sekä työkaluja erilaisten ryhmäilmiöiden ratkaisemiseksi. Tässä osiossa käymme läpi ryhmän ohjaamista sekä ryhmän toiminnan kehittämistä tiimityöskentelyn, itsetunnon edistämisen sekä vahvan motivaatioilmaston luomisen kautta.
Ryhmän ohjaaminen
Ryhmän ohjaaminen vaatii tilannetajua sekä kykyä havainnoida ryhmässä tapahtuvia asioita. Toimiminen ryhmässä vaatii jatkuvaa tarkkailemista ryhmän muuttuvan dynaamisen luonteen vuoksi. Jotta ryhmä voisi siis toimia ihanteellisesti, vaatii se jatkuvaa huomiota, asioiden kehittämistä sekä ohjaavaa otetta jonkun toimesta. Liikuntaryhmän ohjaajan tai esimerkiksi meidän tulevina opettajina tulisi kiinnittää huomiota ryhmän toimintaan kokonaisuutena, mutta myös kunkin jäsenen toimintaan erikseen sekä jäsenten väliseen vuorovaikutukseen. (Rovio, Lintunen & Salmi 2009, 286.)
Liikuntatunnit ovat luontaisesti vuorovaikutteisia ja liikunnan opetuksessa käytettävät monipuoliset menetelmät sopivat erinomaisesti tukemaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista. Liikuntatunnit tarjoavat usein muita oppiaineita enemmän mahdollisuuksia oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseen, vuoropuheluun ja yhteistyöhön (Jaakkola 2013, 216; Garn, Ware & Solmon 2011; Telama 1999). Juuri vuorovaikutteisuus ja leikillisyys tekevät liikuntatuntien tunneilmastoista miellyttäviä (Jaakkola 2013, 216; Eldar & Ayvazo 2009).
Jotta opettaja pystyy suunnitelmallisesti tukemaan oppilaiden ihmissuhdetaitojen kehittymistä liikuntatunneilla, hänellä itsellään tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä aiheesta (Jaakkola 2013, 219). Opettajan omat tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat luontaisesti isossa roolissa siinä, kuinka hyvin oppilaat tunneilla viihtyvät. Tutkimus on osoittanut, että esimerkiksi liikunnanopettajan oppilailleen antama kiittävä palaute (Nicaise ym. 2007), tuki ja rohkaisu (Wright & Li 2009) sekä vähäinen sanallinen aggressiivisuus (Bekiari, Kokaridas & Sakellariou 2006) liittyvät oppilaiden viihtymiseen liikuntatunnilla (Jaakkola 2013, 221).
Ryhmän ohjaamisessa opettajalta vaaditaan mukautumista lukuisiin erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Ryhmää tulisi ohjata jämäkästi kohti tavoitettaan, sovittaa yksilöiden henkilökohtaisia tarpeita ja tavoitteita ryhmän tarpeisiin ja ohjaajan tulisi lisäksi valvoa sääntöjen noudattamista ja osoittaa myös lempeyttä sekä sietämistä. (Rovio ym. 2009, 287.) Opettajan tulisi auttaa ryhmää kunkin tehtävän työnjaon selkiyttämisessä, toimivien ryhmäsuhteiden luomisessa ja mahdollisten ongelmien käsittelyssä, jotta liikunnan avulla kasvamisen tavoitteisiin olisi mahdollista päästä. Ryhmän ohjaaminen kohdistuu ryhmän tehtävään, ryhmäsuhteisiin eli prosessiin sekä ryhmän kehitysvaiheisiin (Rovio ym. 2009, 287). Ryhmän ohjaamisen tulisi olla tietoista, perusteltua ja tavoitteellista toimintaa, jossa otetaan huomioon ryhmädynamiikan vaikutus. Keskeisiä ohjaamisen keinoja ovat palautteenanto, kysymysten esittäminen ja rakenteisiin vaikuttaminen. (Rovio ym. 2009, 294; Himberg & Jauhiainen 1998.)
Tiimityöskentelyn kehittäminen
Tiimityöskentelyn kehittämisellä tarkoitetaan yhteistä ja osallistavaa oppimisprosessia, jonka avulla pyritään edistämään ryhmän toimintaa tehtävän, ihmissuhteiden tai näiden molempien näkökulmasta. Yhteinen tavoitteenasettelu tai työnjaon selkiyttäminen voivat olla esimerkkejä tehtävään kohdistuvasta kehittämisestä. Ihmissuhteiden näkökulmasta kehittämisen kohteena voi olla ryhmän jäsenten yhteistyö- ja ongelmanratkaisukyky, vallankäyttö tai vuorovaikutus. Asettamalla yhdessä tavoitteita yhtenäistetään ja edistetään ryhmän jäsenten sitoutumista tehtävään. (Rovio ym. 2009, 213). Roolien selkiyttäminen lisää ymmärrystä omasta ja toisten vastuista sekä suuntaa ryhmän jäsenten energiaa toimintaan. Se myös edistää vuorovaikutusta sekä vähentää kilpailua ja ristiriitoja. (Rovio ym. 2009, 214).
Ihmissuhteita kehitettäessä puolestaan tutkitaan ryhmän ilmapiiriä ja toimintatapoja, yhteistyön esteitä, kuuntelemista sekä näihin liittyviä tunteita (Rovio ym. 2009, 214). On tärkeää muistaa, että kaikki ryhmät ovat hyvin yksilöllisiä ja asioita tulee käsitellä ryhmästä riippuen eri tavoin. Osaavassa ryhmässä vuorovaikutus on avointa, sen jäsenet luottavat toisiinsa ja luottavat myös siihen, että eteen tulevat haasteet on mahdollista ratkaista ja yhteiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa (Rovio ym. 2009, 214). Toimivassa ryhmässä on jokaisen yksilön mukavaa olla.
Itsetuntoa edistävä ryhmän kehittäminen
Ryhmän toiminnan kehittämisessä tulisi keskittyä kilpailullisten tavoitteiden sijaan kasvatuksellisiin, jotta toiminta säilyy kaikille oppilaille mielekkäänä (Rovio ym. 2009, 225). Oppilaan kiinnostuksen kohteet, työskentelytavat ja tunteet sekä käsitykset itsestä oppijana ohjaavat kaikkia oppimisprosesseja sekä motivaatiota. Opettajan tulee tuntea ryhmän jäsenet hyvin, sillä oppilaan minäkuva sekä pystyvyyden tunne ja itsetunto vaikuttavat siihen, millaisia tavoitteita oppilas asettaa toiminnalleen. (OPH 2014, 17.) Itsetunto heijastuu kaikkeen ihmisen käyttäytymiseen ja toimintaan, esimerkiksi asioiden tulkitsemiseen, haasteiden vastaanottamiseen, tehtävistä suoriutumiseen ja niissä onnistumiseen sekä ryhmän jäsenenä toimimiseen. Yksilöllä on hyvä itsetunto, kun hän havaitsee olemassaolonsa ja erityisesti tuntee vahvuutensa ja kehityskohteensa, jotka hän myös hyväksyy. (Rovio ym. 2009, 225.)
Borba ja Reasoner (Rovio ym. 2009, 225; ks. Aho & Laine, 1997, 20-67) ovat esittäneet viisiulotteisen itsetuntomallin. Mallin osa-alueita ovat turvallisuus, itsensä tiedostaminen, yhteenkuuluvuus, tehtävä- ja tavoitetietoisuus sekä pätevyys (kuva 1). Itsetunnon vahvistaminen on prosessi, joka vaatii kaikkien näiden viiden ulottuvuuden kehittämisen ja jossa edellinen ulottuvuus on perusta seuraavalle. Hyvän itsetunnon omaaminen auttaa ryhmän jäsenenä olemisessa ja toisaalta toimiva ryhmä edesauttaa hyvän itsetunnon syntymistä.
Kuva kirjasta: Rovio, E., Lintunen, T. & Salmi, O. Ryhmäilmiöt liikunnassa, Liikuntatieteellinen Seuran julkaisu nro 163, Helsinki 2009
Rohkaiseva ohjaus vahvistaa oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa. Monipuolisen myönteisen ja realistisen palautteen saaminen on keskeinen osa oppimista tukevaa vuorovaikutusta. (OPH 2014, 17.)
Tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston edistäminen TARGET-mallin avulla
Motivaatio on keskeinen asia liikuntaryhmien ohjaamisessa, sillä se vaikuttaa ryhmän jäsenten tavoitteiden valintaan, suorituksen tehoon, pitkäjänteisyyteen sekä suorituksen laatuun ja tavoitteiden saavuttamiseen eli käytännössä kaikkeen ryhmän toimintaan. Ohjaajan tulisi edistää motivaatiolle suotuisaa ilmapiiriä. (Rovio ym. 2009, 232.) Motivaatioilmaston muodostumiseen vaikuttaa kaikki ohjaajan tekemät ratkaisut, esimerkiksi kuinka toiminta organisoidaan, kuinka erilaisia ryhmittelyjä toteutetaan ja kuinka toimintaa arvioidaan (Rovio ym. 2009, 232; Roberts, 2001).
Motivaatioilmasto voi olla joko minä- tai tehtäväsuuntautunut ja näistä liikunnanopetuksessa tulisi suosia tehtäväsuuntautunutta ilmapiiriä. Tehtäväsuuntautuneessa oppimisen motivaatioilmastossa pyritään suorittajan omien taitojen kehittämiseen ja oppimisprosessin merkitys korostuu suhteessa itse suoritukseen (Rovio ym. 2009, 232). Motivaatioilmaston tehtävä- ja minäsuuntautuneita piirteitä voidaan kuvata TARGET- mallilla (Epstein 1989). Mallin avulla opettaja voi korostaa tehtäväsuuntautuneisuutta toiminnassaan, jotta oppiminen säilyisi kaikille mielekkäänä. Malli käsittää kuusi toimivan ohjaamisen osa-aluetta, jotka ovat: tehtävät, päätösvalta, tunnustuksen antaminen, ryhmittely, arviointi ja ajankäyttö. Nikander (2002, 2007) on mukaillut tästä Espteinin (1989) TARGET- mallista urheiluvalmennukseen soveltuvan mallin (kuva 2), jota voi soveltaa myös koulumaailmaan. Tässä mallissa on hyvin havainnollistettu näiden kuuden osa-alueen eroavaisuudet tehtävä- ja minäsuuntauneessa motivaatioilmastossa.
Kuva kirjasta: Rovio, E., Lintunen, T. & Salmi, O. Ryhmäilmiöt liikunnassa, Liikuntatieteellinen Seuran julkaisu nro 163, Helsinki 2009
Kuvassa olevaa taulukkoa tarkastelemalla on helppo huomata, kuinka tehtäväsuuntautuneella motivaatioilmastolla on mahdollista vaikuttaa positiivisesti liikuntatuntien ilmapiiriin ja oppilaiden itsetunnon vahvistumiseen. Kuten aiemmin jo todettiin, perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) kuvatut osallisuuden tunne, itsensä pitkäjänteinen kehittäminen ja sosiaalisuus olivat yksiä liikunnan avulla kasvamiseen liittyviä ominaispiirteitä, joita on mahdollista helposti kehittää tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa.