Ryhmän toiminnan kehittämisessä tulisi keskittyä kilpailullisten tavoitteiden sijaan kasvatuksellisiin, jotta toiminta säilyy kaikille oppilaille mielekkäänä (Rovio ym. 2009, 225). Oppilaan kiinnostuksen kohteet, työskentelytavat ja tunteet sekä käsitykset itsestä oppijana ohjaavat kaikkia oppimisprosesseja sekä motivaatiota. Opettajan tulee tuntea ryhmän jäsenet hyvin, sillä oppilaan minäkuva sekä pystyvyyden tunne ja itsetunto vaikuttavat siihen, millaisia tavoitteita oppilas asettaa toiminnalleen. (OPH 2014, 17.) Itsetunto heijastuu kaikkeen ihmisen käyttäytymiseen ja toimintaan, esimerkiksi asioiden tulkitsemiseen, haasteiden vastaanottamiseen, tehtävistä suoriutumiseen ja niissä onnistumiseen sekä ryhmän jäsenenä toimimiseen. Yksilöllä on hyvä itsetunto, kun hän havaitsee olemassaolonsa ja erityisesti tuntee vahvuutensa ja kehityskohteensa, jotka hän myös hyväksyy. (Rovio ym. 2009, 225.)

Borba ja Reasoner (Rovio ym. 2009, 225; ks. Aho & Laine, 1997, 20-67) ovat esittäneet viisiulotteisen itsetuntomallin. Mallin osa-alueita ovat turvallisuus, itsensä tiedostaminen, yhteenkuuluvuus, tehtävä- ja tavoitetietoisuus sekä pätevyys (kuva 1). Itsetunnon vahvistaminen on prosessi, joka vaatii kaikkien näiden viiden ulottuvuuden kehittämisen ja jossa edellinen ulottuvuus on perusta seuraavalle. Hyvän itsetunnon omaaminen auttaa ryhmän jäsenenä olemisessa ja toisaalta toimiva ryhmä edesauttaa hyvän itsetunnon syntymistä.

Kuva kirjasta: Rovio, E., Lintunen, T. & Salmi, O. Ryhmäilmiöt liikunnassa, Liikuntatieteellinen Seuran julkaisu nro 163, Helsinki 2009

Rohkaiseva ohjaus vahvistaa oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa. Monipuolisen myönteisen ja realistisen palautteen saaminen on keskeinen osa oppimista tukevaa vuorovaikutusta. (OPH 2014, 17.)