Vilma Viertamo
Mielestäni artikkelin ja luennon opiskelutavat olivat hyvin mielenkiintoisia. Etenkin tämän artikkelin roolipeliharjoitukset herättivät innostusta ja uteliaisuutta. Kummatkin opiskelutavat ovat hyvin oppilaslähtöisiä, kunhan vain opettaja tai ohjaaja on saanut tehtyä pohjan näihin. Tämmöinen toiminnallinen oppiminen on varmasti paljon mielenkiintoisempaa kuin “perinteisellä” kaavalla opiskelu. Luulen myös, että oppimistuloksetkin ovat huomattavasti parempia juuri tämän motivaation takia. Itse olen pääsääntöisesti saanut hyvin perinteikästä opetusta, jossa opettaja opettaa, luetaan ja tehdään muistiinpanoja. Historiassa on kuitenkin ollut pieniä projekteja äidinkieleen yhdistettynä, jolloin on saanut tehdä enemmän oppilaslähtöisesti esimerkiksi tiedonhankkimistehtävän muodossa. Yläasteella oli muutamia muitakin tällaisia integroituja projekteja, joista pidin.
Artikkelissa ja luennossa ajattelutaidoista parhaiten kehittyy mielestäni ehkä itseohjautuvuus ja aito pohdinta syy-seuraussuhteineen. Lähinnä siis se, että opettaja ei kaada tietoa oppilaille vaan oppilaat saavat yksin ja yhdessä pohtia tapahtuneita ja painotella eri vaihtoehtojen välillä.
Opettajan on hyvä olla luova, jotta tämän tyyliset projektit ovat oikeasti opettavia. Opettajan on myös hyvä olla perehtynyt huolella aihealueisiin, joita voisi sitten yhdistellä esimerkiksi erilaisissa projekteissa. Myös se on hyvä tietää, että minkälaiset asiat sopivat milläkin tyylillä opetettaviksi. Näin opettaja ajattelee sitä, kuinka oppilaat saavat parhaimman hyödyn opetuksesta. Mielestäni myös sitoutuneisuus työhönsä näkyy tällaisissa opetusmuodoissa hyvin, jolloin isompia kokonaisuuksia on osattu hahmottaa sekä luoda ja jakaa järkevästi opittaviksi. Tunteja ei siis pidetä kaavalla “Huh, nyt tämä tunti&aihe on ohi”.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.