Reetta Pakkala
PRO -22
Artikkelin ja luennon tavoittena oli haastaa käsitystä siitä historian opetus on ja toisaalta herätellä ajatuksia siitä, mitä se voisi olla. Luennoitsija toteaa, että historian opetuksessa on tehty englannissa eri tavalla jo pitkään ja se ei ole vain yksi oepttaja, joka näin tekee. Tämä oli mielestäni hienoa ja pidin myös siitä, että hän oli tuonut käytännön hyvin vahvasti luennolle. Olen siitä onnellisessa asemassa, ettei minun historian opetus ole koskaan ollut sitä tavallista paperille kirjoittamista. On ollut toki sitäkin, mutta peruskoulussa käytettiin paljon aikaa keskusteluun, jolloin asiat jäivät sitä kautta mieleen ja vain pääkohtia kirjoitettiin ylös. Samaan aikaan tehtiin erilaisia harjoituksia, mutta niiden osuus ei kuitenkaan ollut valtavan suuri. Sen sijaan lukiossa historian kurssit oli pääasiassa kasattu kokoon erilaisten projektitöiden kautta. Isoimpana projektina ja samalla mieleenpainuvimpana oli Suomen historia kurssin työ minun sukuni sodassa, jossa selvitettiin jonkun oman sukulaisen tai suvun tarinaa sota-aikana. Sen lisäksi muistan samalla kurssilla olleen pakohuone tyyppisen pelin ja toisella kurssilla olleen oman uutislähetyksen kokoamisen. Historia ei ollut ehkä lempiaineeni, mutta opin lähes vahingossa näiden eri projektien aikana. Lisäksi projektit erosivat normaalista arjesta, joka oli ihanaa ja teki opiskelusta mielekkäämpää. Artikkeli ja luento vahvistivat omia ajatuksia siitä, millaista opetusta toivon toteuttavani. Mukaansa tempaavaa ja kokonaisuuksiin keskittyvää. En koe menettäneeni siinä mitään, ettei jokainen vuosiluku tule ulkomuistista. Sen sijaan koen saaneeni paljon siitä, että hallitsen kokonaisuuksia ja toisaalta osaan esimerkiksi soveltaa sodan tapahtumia meidän suvun tapahtumiin, eli liittää ne yhteen.
Esimerkeissä harjoitetaan esimerkiksi sitä, että miten historiallista ongelmaa lähdetään selvittämään, millaista historialinen tieto oikeastaan on. Haastetaan tutustumaan laajasti, mutta olemaan lähdekriittinen.
Koen että ennen kaikkea tälläisen opetuksen toteutus vaatii opettajalta heittäytymistä ja vähän mielikuvistusta. Kokonaisuuksien luominen yksin on rankkaa, joten toivon että tässä hyödynnetään yhteisopettajuutta/ yhteistyötä, sekä vuosia. Ensimmäisenä ope-vuonna ei tarvitse jokaisen aihealueen olla spektaakkeli. Opettajan pitää myös antautua tilanteelle, mutta samaan aikaan ohjata sitä oikeaan suuntaan. Tietoa tarvitsee toki jonkin verran itse aiheesta, mutta sen lisäksi siitä miten luokka toimii ja millaisia aktiviteettejä siellä voi toteuttaa.
Artikkelin ja luennon tavoittena oli haastaa käsitystä siitä historian opetus on ja toisaalta herätellä ajatuksia siitä, mitä se voisi olla. Luennoitsija toteaa, että historian opetuksessa on tehty englannissa eri tavalla jo pitkään ja se ei ole vain yksi oepttaja, joka näin tekee. Tämä oli mielestäni hienoa ja pidin myös siitä, että hän oli tuonut käytännön hyvin vahvasti luennolle. Olen siitä onnellisessa asemassa, ettei minun historian opetus ole koskaan ollut sitä tavallista paperille kirjoittamista. On ollut toki sitäkin, mutta peruskoulussa käytettiin paljon aikaa keskusteluun, jolloin asiat jäivät sitä kautta mieleen ja vain pääkohtia kirjoitettiin ylös. Samaan aikaan tehtiin erilaisia harjoituksia, mutta niiden osuus ei kuitenkaan ollut valtavan suuri. Sen sijaan lukiossa historian kurssit oli pääasiassa kasattu kokoon erilaisten projektitöiden kautta. Isoimpana projektina ja samalla mieleenpainuvimpana oli Suomen historia kurssin työ minun sukuni sodassa, jossa selvitettiin jonkun oman sukulaisen tai suvun tarinaa sota-aikana. Sen lisäksi muistan samalla kurssilla olleen pakohuone tyyppisen pelin ja toisella kurssilla olleen oman uutislähetyksen kokoamisen. Historia ei ollut ehkä lempiaineeni, mutta opin lähes vahingossa näiden eri projektien aikana. Lisäksi projektit erosivat normaalista arjesta, joka oli ihanaa ja teki opiskelusta mielekkäämpää. Artikkeli ja luento vahvistivat omia ajatuksia siitä, millaista opetusta toivon toteuttavani. Mukaansa tempaavaa ja kokonaisuuksiin keskittyvää. En koe menettäneeni siinä mitään, ettei jokainen vuosiluku tule ulkomuistista. Sen sijaan koen saaneeni paljon siitä, että hallitsen kokonaisuuksia ja toisaalta osaan esimerkiksi soveltaa sodan tapahtumia meidän suvun tapahtumiin, eli liittää ne yhteen.
Esimerkeissä harjoitetaan esimerkiksi sitä, että miten historiallista ongelmaa lähdetään selvittämään, millaista historialinen tieto oikeastaan on. Haastetaan tutustumaan laajasti, mutta olemaan lähdekriittinen.
Koen että ennen kaikkea tälläisen opetuksen toteutus vaatii opettajalta heittäytymistä ja vähän mielikuvistusta. Kokonaisuuksien luominen yksin on rankkaa, joten toivon että tässä hyödynnetään yhteisopettajuutta/ yhteistyötä, sekä vuosia. Ensimmäisenä ope-vuonna ei tarvitse jokaisen aihealueen olla spektaakkeli. Opettajan pitää myös antautua tilanteelle, mutta samaan aikaan ohjata sitä oikeaan suuntaan. Tietoa tarvitsee toki jonkin verran itse aiheesta, mutta sen lisäksi siitä miten luokka toimii ja millaisia aktiviteettejä siellä voi toteuttaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.