Taustatietoa opettajalle kasvien suvuttomasta lisäämisestä: rönsyt, pistokkaat, jakopalat
Suvuton lisääntyminen tarkoittaa sitä, että mukana ei ole sukusoluja (vrt. siemenlisäys), vaan lisääntyminen tapahtuu jostain emokasvin osasta. Tällöin kaikki jälkeläiset ovat geneettisesti samanlaisia, kuin emokasvi. Suvuton lisääminen on järkevää silloin, kun halutaan säilyttää jokin kasvi täsmälleen samanlaisena sukupolvesta toiseen. Esimerkiksi kasvin väri voi siemenlisäyksessä hiukan vaihdella, samoin monet muut ominaisuudet.
Suvullista lisäämistä kutsutaan myös kasvulliseksi, koska lisääminen tapahtuu kasvinosasta. Esimerkiksi juurenpala, versopistokas tai rönsy voidaan irrottaa emokasvista ja laittaa kasvamaan uudeksi kasviyksilöksi.
RÖNSYT
Helpointa lisääminen on rönsyistä. Esimerkiksi ukkomansikka tekee paljon rönsyjä, jotka on helppo irrottaa emokasvista ja laittaa juurtumaan uuteen kasvupaikkaan. Rönsyjä voi irrottaa ja istuttaa uudelleen alkukesästä syksyyn. Uusien taimien olisi kuitenkin hyvä ehtiä juurtumaan ennen pakkasien tuloa, joten elo-syyskuu on sopivaa aikaa tehdä tämä harjoitus koululla. Joskus rönsyt ovat hyvin kasvussa jo toukokuussakin.

JUURENPALAT
Perennoita voi myös jakaa tai ottaa niistä pieniä juurenpaloja. Koko kasvin jakaminen tapahtuu siten, että kasvi nostetaan juurineen maasta, juuripaakku jaetaan kahteen tai useampaan osaan käsin tai lapiolla ja näin saadut juurakot istutetaan uusille kasvupaikoille. Joskus riittää se, että kasvussa olevan kasvin juuripaakusta otetaan pala nostamatta koko kasvia maasta. Juurenpaloja voi ottaa miltei kaikista perennoista. Kuvassa Kalmojuuren juurakkoa.
PISTOKKAAT
Pistokaslisäys onnistuu paitsi perennoilla, myös joillain puuvartisilla kasveilla eli puilla, pensailla ja köynnöksillä. Pistokaslisäyksessä kasvista otetaan noin 5–25 cm pätkä versoa, joka pistetään tyviosastaan maahan. Kaikki kasvilajit eivät tee ns. jälkijuuria versoon, mutta yllättävän monella lajilla tämä onnistuu. Keväällä pistokkaiden ottaminen onnistuu Perinnepihalla daalialla tai pelargoneilla, syksyllä vaikkapa isomaksaruoholla. Lisää tietoa pistokkaista mm. virtuaalikylän verkkosivuilta: Pistokaslisäys

Tarhadaalia (Dahlia x hortensis)

Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium)
Suvullista lisäämistä kutsutaan myös kasvulliseksi, koska lisääminen tapahtuu kasvinosasta. Esimerkiksi juurenpala, versopistokas tai rönsy voidaan irrottaa emokasvista ja laittaa kasvamaan uudeksi kasviyksilöksi.
RÖNSYT
Helpointa lisääminen on rönsyistä. Esimerkiksi ukkomansikka tekee paljon rönsyjä, jotka on helppo irrottaa emokasvista ja laittaa juurtumaan uuteen kasvupaikkaan. Rönsyjä voi irrottaa ja istuttaa uudelleen alkukesästä syksyyn. Uusien taimien olisi kuitenkin hyvä ehtiä juurtumaan ennen pakkasien tuloa, joten elo-syyskuu on sopivaa aikaa tehdä tämä harjoitus koululla. Joskus rönsyt ovat hyvin kasvussa jo toukokuussakin.

JUURENPALAT
Perennoita voi myös jakaa tai ottaa niistä pieniä juurenpaloja. Koko kasvin jakaminen tapahtuu siten, että kasvi nostetaan juurineen maasta, juuripaakku jaetaan kahteen tai useampaan osaan käsin tai lapiolla ja näin saadut juurakot istutetaan uusille kasvupaikoille. Joskus riittää se, että kasvussa olevan kasvin juuripaakusta otetaan pala nostamatta koko kasvia maasta. Juurenpaloja voi ottaa miltei kaikista perennoista. Kuvassa Kalmojuuren juurakkoa.
PISTOKKAAT
Pistokaslisäys onnistuu paitsi perennoilla, myös joillain puuvartisilla kasveilla eli puilla, pensailla ja köynnöksillä. Pistokaslisäyksessä kasvista otetaan noin 5–25 cm pätkä versoa, joka pistetään tyviosastaan maahan. Kaikki kasvilajit eivät tee ns. jälkijuuria versoon, mutta yllättävän monella lajilla tämä onnistuu. Keväällä pistokkaiden ottaminen onnistuu Perinnepihalla daalialla tai pelargoneilla, syksyllä vaikkapa isomaksaruoholla. Lisää tietoa pistokkaista mm. virtuaalikylän verkkosivuilta: Pistokaslisäys

Tarhadaalia (Dahlia x hortensis)

Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium)