Henkilöstö (job shadowing ja kurssit)

Job shadowing Etelä-Tirolissa / Mika

  • Kohde: Bolzano, Etelä-Tiroli, Italia
  • Ajankohta: 26.3. - 1.4.2025
  • Koulut:
    • Liceo Giosuè Carducci
    • Sozialwissenschaftliches Gymnasium

Vietin neljännen jakson koeviikon työseurannassa Italian ja Itävallan rajaseudulla, Etelä-Tirolissa. Tavoitteenani oli sikäläistä lukio-opetusta seuraamalla löytää kaikupohjaa tai herättelyä omalle opetusfilosfialle sekä havainnoida kielitaidon merkitystä asumalla kaksikielisessä ympäristössä ja vierailemalla sekä saksan- että italiankielisissä lukioissa.

Bolzano on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Alppien eteläosissa, silmiähivelevien Dolomiittien vuoriston reunalla. Niin kaupunki kuin koko ympäröivä Etelä-Tirolin (saks. Südtirol, ital. Alto Adige) alue on hyvin vaurasta ja mentaliteetiltaan mielenkiintoinen sekoitus Keski-Eurooppaa ja välimerellisyyttä. Italialaista elämäniloa saksalaisella järjestelmällisyydellä, voisi kliseisesti todeta. 

Yhteisöllinen, luokkakeskeinen järjestelmä

Kouluarki Italiassa poikkeaa lähtökohtaisesti suomalaisesta hyvin paljon: opiskelijat valitsevat 13-14-vuotiaana lukiolinjansa ja ovat koko viisivuotisen lukion osa samaa luokkayhteisöä. Viettävät siis saman luokan kanssa 30-35 tuntia viikossa. Yksilöllisiä valinnaisaineita ei ole, vaan koko luokka opiskelee samoja yhteisiä aineita viikosta ja vuodesta toiseen.

Kielilinjalla (it. liceo linguistico) oppiaineena ovat englannin ja Etelä-Tirolissa pakollisen toisen maakuntakielen (italia / saksa) ohella ranska ja luokilla 3-5 myös espanja. Klassisessa lukiossa (liceo classico) painottuvat puolestaan latina, muinaiskreikka, historia ja filosofia. 

Itselläni oli aiempaakin kokemusta italialaislukioista ja mielenkiinnolla odotin, poikkeaako koulunkäynti kielialueiden rajalla eteläisemmän Italian käytännöistä. Poikkesihan se. Lainsäädäntö toki muodostaa tietyn, paikoin varsin jäykänkin kehyksen, mutta opetusmenetelmien ja mentaliteetin suhteen tunnuttiin jo olevan selvästi pohjoisempana kuin aiemmin vierailemissani lukioissa. Tässä on puolensa. Asiat etenevät organisoidummin mutta samalla jää kokematta tiettyä improvisoitua kuplivuutta, joka tuntuu usein leimaavan italialaisarkea.

Sillä, oltiinko italian- vai saksankielisessä koulussa, ei havaintojeni mukaan näyttänyt olevan vaikutusta koulukulttuuriin. 

Oppimista opettajan johdolla

Opettaminen on useimmiten varsin opettajakeskeistä. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa yliopistohenkistä, akateemiselta tasoltaan korkeaa opetuksta. Innostava opettaja voi saada ryhmän pohtimaan ja ottamaan kantaa, kuten vaikkapa kuvassa olevalla taidehistorian luennolla, joka käsitteli 1910-20-lukujen italialaista futurismia. Toki tähän ei jokaisella tunnilla päästy. Samalla tavalla takapulpetissa tunnuttiin välillä olevan tylsistyneitä tai hukassa kuin Suomessakin.

Joillakin tunneilla tehtiin / esiteltiin myös ryhmätöitä, mutta pääsääntöisesti opiskelijoiden rooli on ottaa tietoa vastaan ja kommentoida opettajan puheita, ei niinkään syventää aihetta soveltavasti tehtävien ja oman tuottamisen kautta.

Koulupäivät ovat Bolzanossa tiiviit: Tunnit alkavat 7.50. Kellonsoitto ilmoittaa 50 minuutin välein oppitunnin vaihdosta, jolloin opiskelijat pysyvät luokassaan ja opettajat kiertävät. Välitunteja on kaksi: kymmenminuuttinen klo 10.20 ja 20-minuuttinen klo 12.10. Päivä on ohi seitsemän tai kahdeksan oppitunnin jälkeen klo 13.20 / 14.10. Väljempään päivään tottuneelle tahti tuntui alkuun hengästyttävältä, mutta paikallisia opettajia tauottomuus ei tuntunut haittaavan. Totta sekin. Kun tiiviimmin tekee työt, jää enemmän vapaa-aikaa. Tai aikaa tarkastaa kirjallisia kotitehtäviä, joita Italiassa riittää... 

Mitä matka opetti?

Seurasin viikon aikana historian, taidehistorian, filosofian, maantieteen, latinan, kreikan, italian ja saksan oppitunteja sekä pääsin vaihtamaan opettajien kanssa ajatuksia oppimisesta ja opettamisesta. Kaksi keskeistä ajatusta, joiden pohtimiseen Erasmus-matka antoi eväitä, ovat vaatimustaso ja opiskelijoiden aktivointi. 

Italiassa ainakin humanistisissa aineissa opetuksen vaatimustaso on kovempaa kuin suomalaislukiossa. Filosofiassa alkuperäistekstien katkelmat ovat esillä tunnista toiseen. Historiassa ei tyydytä pelkästään suuriin linjoihin, vaan mennään myös hyvin yksityiskohtaiseen syy-seuraussuhteiden analyysiin. Toisaalta vaille lopullista vastausta jäi, miten iso osa opiskelijoista todella pystyi sisäistämään Descartes'n mieli-ruumis-ongelmaa kommentoineiden myöhempien filosofien kartesiolaista dualismia vastaan kohdistaman ontologisen kritiikin tai vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen ja massamedian synnyn väliset kytkökset. 

Italiassa ylioppilaskokeeseen kuuluu tunnin suullinen koe. Tämä näkyy myös lukioarjessa. Tunti alkaa usein läksynkuulustelulla, jossa satunnaisesti valittu (yksi tai useampi) opiskelija kertoo edellisen tunnin sisällön ja vastaa opettajan tarkentaviin kysymyksiin. Käytäntö on jatkunut alakoulusta asti, eikä kukaan tuntunut arastelevan äänessä oloa.

Muutoinkin oppitunneilla opiskelijat uskalsivat kysyä, kun eivät ymmärtäneet jotakin, sekä esittivät opetuksen lomaan omia kommenttejaan ja kriittisiäkin huomioita. Suomalaisope saattoi vain ihailla tuollaista aktiivisuutta. Tuollaista luottavaa ilmapiiriä ja kiinnostusta osallistua kun saisi laajemmin siirrettyä omillekin oppitunneille.

Kaksikielisyys oli Etelä-Tirolissa varsin luontevaa (tai itse asiassa kolmikielisyys: Dolomiittien laaksoissa pääsin kuulemaan myös ladinia, retoromaanille sukua olevaa maakunnan kolmatta virallista kieltä) - opettajakunnissa oli sekaisin äidinkielisiä saksan ja italian puhujia, ja kuulumisia vaihdettiin eri kokoonpanoissa kulloinkin luontevalla kielellä. Suuria oivalluksia monikielisyydestä ei syntynyt, mitä nyt konkreetisti pääsin huomaamaan, kuinka (omakin) kielitaito antaa sosiaalista pääomaa.

Paljon Bolzanon opehuoneessa puhuttivat myös samat ilmiöt kuin Suomessa: opiskelijoiden kännyköiden käyttö, tekoälyn tuomat haasteet kotitehtävien tekoon jne. 

Elämää myös oppituntien ulkopuolella

Ulkoilijalle keväinen Bolzano näyttäytyi ihanteellisena työseurantakohteena myös koulutyön ulkopuolella. Vuoret monine aktiviteetteineen ovat lähellä ja paikallisliikenne on toimivaa. Majoituksen hintaan sisältyi Bolzano Card, jolla sai matkustaa ilmaiseksi maakunnan paikallisbusseissa ja kaupungin lähistön köysiradoilla. Vajaassa tunnissa pääsi kätevästi siirtymään laaksonpohjan keväästä (+15 c)  vuorenrinteiden kevättalveen, jossa lämpötila oli lähellä nollaa ja lumiraja alkoi tulla vastaan 1600 metrissä.

Historian opettajalle puolipakollinen vierailukohde oli arkeologinen museo, jossa kansainvälisesti tunnetuin bolzanolainen, reilut 30 vuotta sitten jäätikön keskeltä löytynyt jäämies Ötzi, makailee kylmäkaapissa. Itse muumio ei suurempaa wow-efektiä herättänyt, mutta löydön ympärille rakennettu näyttely oli varsin havainnollinen esitellen mm. nykytekniikna käyttöä osana historiantutkimusta.

Vihertävää liikkumista

Erasmus-matkani ajoittui käytännön syistä lukion koeviikolle: näin kouluarki Suomessa kärsisi vähiten. Tarkkarajainen aikaikkuna teki mahdottomaksi sen, että olisin kulkenut 1880 kilometrin matkan edes yhteen suuntaan kokonaan maata pitkin. Pyrin kuitenkin jossain määrin huomioimaan vihreän liikkumisen näkökulmaa matkaa suunnitellessani.

Lento perille asti Bolzanoon olisi vaatinut kaksi välilaskua, joten se jäi heti pois laskuista. Myöskään lähimmille kansainvälisille lentokentille (150-200 km) Veronaan tai Innsbruckiin ei noina päivinä suoria lentoja Helsingistä ollut, joten välilaskujen välttämiseksi vaihtoehdoiksi jäivät vajaan 400 kilometrin päässä olevat München, Bergamo ja Milano. Valitsin näistä lyhyimmän (ja edullisimman) lennon, menopaluun Müncheniin. 

Alppien ylitys junalla oli loppujen lopuksi varsin miellyttävä kokemus. Eteneminen tapahtuu inhimillistä vauhtia ja parempia maisemia kokeenkorjaamisen lomassa vilkuiltaviksi ei voi vaatia. Vaikka menoyhteyden juna peruttiinkin ja paluumatkalle tuli yksi ylimääräinen junanvaihto, näistäkin selvittiin - ja samalla saksantaito sai heti alkuun käytännön harjoitusta Deutsche Bahnin toimistossa. Jatkossakin valitsisin lentomailien minimoinnin ja tekisin loppumatkan raiteilla. 

Etelä-Tirolin kattava julkinen liikenne ja hyvät liikuntamahdollisuudet polkuineen ja pyöräteineen antavat mahdollisuuden viettää aktiivista elämää Bolzanon kaupungin ympäristössäkin ilman, että taksia tai vuokra-autoa tarvitsee edes harkita.

Opettavainen matka, jonka annin sulattelu on viikko kotiinpaluun jälkeen edelleen jossain määrin kesken. Kiitos matkan rahoittajille! Erasmus todella avartaa maailmaa. :)



 

Vienna, Austria: Exploring innovative language teaching methods. 23.2.-1.3.2025. PeV

Suuntasin hoonaamaan ammattitaitoani Itävallan Wieniin talvilomaviikolla 2025. Muiden lomaillessa talvisemmassa Suomessa, minä olin töissä lumettomassa ja keväisen koleassa Tonavan helmessä. Kurssi totteli nimeä Exploring Innovative Language Teaching Methods, ja ennakkotietojen perusteella tarjolla olisi rautaisannos informaatiota luovasta, tai perinteisestä poikkeavasta, tavasta opettaa vierasta kieltä. Kurssi valikoitui aihepiirinsä vuoksi, mutta toki vierailu Itävallan pääkaupunkiin kutkutti myös. Odotukseni olivat maltilliset, mutta toiveikkaat: jos en olisi ainoa osallistuja, kurssi porsisi varmasti jonkinlaisia ahaaoita jos ei aivan heurekoita.


Varasin matkustuspäivät ennen ja jälkeen maanantaista perjantaihin kestävän kurssin, eli suuntasin Keski-Eurooppaan sunnuntaiaamusta. Lyhyt lento ja minulle edullinen aikaero mahdollisti käytännön asioiden hoidon kiireettä. Majoitukseni oli vaatimaton, mutta viihtyisä ja sijainniltaan hyvä. Julkinen liikenne näyttäytyi ja käytännössä osoittautui mutkattomaksi tavaksi siirtyä kohteiden välillä. Ja niitä kohteitahan sitten riitti. Keisarillinen historia näyttäytyy pohjoiskymenlaaksolaiselle jopa koomisen mahtipontisena. Kaupungilla ja museoissa ympyrää pyöriessä ajatukset vaihtuivat taajaan ihastelusta ihmettelyyn, kuka (muka) on asuttanut kaikkia noita huoneita. Että pääsen itse asiaan, mainittakoon tässä muutama erityisesti mieleenpainunut kulttuurikohde: Die Wiener Staatsoper, jonka balettiesityksessä hippaloin farkut ja t-paita yhdistelmällä frakkien ja iltapukujen seassa, Das Belvedere, johon meloin turistivirtaa pitkin sekä Schloss Schönbrunn, jossa vietin paluupäivän luppotunteja ihmetellen kuinka monta omakotitalotonttia pihamaalta saisi lohkottua.


Sitten itse kurssiin. Osallistujia oli minun lisäkseni neljä, joista yksi Saksasta sekä kolme Belgiasta. Ensikohtaaminen belgitroikan kanssa tapahtui maanantaiaamuna kurssipaikan ulkopuolella älylaitteiden karttoja tahoillamme hölmistyneinä toljottaen. Kuten yleensä, vastaus löytyy muualta kuin näyttöpäätteeltä - katse ylös, nenä kohti tuulta ja kohti oikeaa ovea. Luokkatilana toimineessa kahvilan takahuoneessa ensimmäinen päivä meni tutustuessa kollegoihin ja kurssin sisältöihin. Oman kouluajan muistelu ja mieleenpainuneiden oppituntien perkaaminen oli ennakointia muiden kurssipäivien kulkuun, hyvässä ja pahassa: kokemusten vaihto oli pääasiallinen modus operandi.


Kurssin järjestäjän ennakkoviestin pohjalta osasin odottaa melkoisen laajaa läpileikkausta kaikenlaisiin opetuksellisiin akronyymeihin ja initialismeihin. Lyhyiksi suunniteltujen kurssipäivien puitteissa käytäntö osoittautui läpijuoksuksi - CLIL, TBL, PBLL ja CLT käsiteltiin, samoin mm. kulttuurituotteiden ja viihteen hyödyntämistä - jonka huoltotauoilla keskustelut ajautuivat usein myös sivuraiteille. Korkean työmoraalin omaavina pedagogian ammattilaisina aiheemme pysyttelivät kuitenkin kielenopettamisen ympärillä. Teutooni-Thomas jakoi auliisti kokemuksia ja vinkkejä AI:n hyötykäytöstä - asia, joka on puheistaan päätellen otettu Saksanmaalla ns. tosissaan.


Yhteisillä lounastauoilla malttoi itse kukin päästää siviiliminänsä irti, kunhan olimme ensin käsitelleet päivän kurssituokion annin. Konsensus porinatuokioissamme oli "toivoimme jotain muuta, mutta onneksi ryhmämme on puhuvaista sorttia". Luova opettaminen pitänee sisällään vähintään yhtälailla käytännön kokeilua kuin teoreettisia kainalosauvoja tai listauksia piirteistä ja yhteinen harmitus tekemisen jäämisestä taka-alalle tuli todettua useasti. Koska lasi voi tietysti olla myös puoliksi täynnä voin todeta, että opittuja sanoja voi tuoda lihaksi omilla oppitunneilla.


Loppukaneettina todettakoon, että Wien on viehättävä kaupunki, vaikka ajankohta matkalle oli kehno. Kurssille osallistuminen oli ehdottoman antoisaa - verkostoituminen, omien näkemysten ja kokemusten peilaaminen muiden vastaaviin sekä uusien opetuksellisten työkalujen käytön opettelu ovat Erasmus+-matkailun helmiä.

BischGym, Graz, Itävalta 2.11.-9.11.2024 / Marlene

Oli ilo päästä saattamaan kahta opiskelijaamme, Pinjaa ja Siljaa, omalle vaihtojaksolleen Graziin marraskuun alussa. Yhteistyö paikallisen Bischöfliches Gymnasium Augustinumin eli tuttavallisesti BischGymin kanssa pyörähti konkreettisesti käyntiin, kun Pinjan ja Siljan hostit olivat Suomessa vierailulla toukokuun alussa. Nyt oli vastavierailun aika. Odotin myös itse Graz-jaksoa kovasti, sillä olin ehtinyt viestitellä koulun Erasmus+-koordinaattori Frau Paarin eli Sybillen kanssa jo melkein puolitoista vuotta ennen Grazin-matkaa.

BischGym osoittautui heti alkumetreillä vallan mainioksi yhteistyökumppaniksi. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan, niin koulussa kuin isäntäperheissäkin. BischGym on yksityinen, katolinen lukiokoulu, joka sijaitsee aivan Grazin ydinkeskustan tuntumassa. Koulun yli 160 vuotta vanhat perinteet ovat muokanneet siitä sen, mitä se nykypäivänä on. Historia on läsnä niin koulurakennuksessa kuin koulun toiminnassakin. Opetuksessa painottuu monipuolinen kielitarjonta (englanti, latina, espanja, italia, kreikka ja ranska) sekä uutena teemana ympäristö ja talous.

Korttelin kokoinen koulurakennus on mielenkiintoinen. BischGymin lisäksi siellä on päiväkoti, Volksschule eli luokat 1-4, ruokala, kahvila sekä opettajainkoulutusta. BischGymiin voi tulla opiskelemaan kauempaakin, sillä koulu on sisäoppilaitos. Rakennuksen ylimmissä kerroksissa sijaitsee koulun asuntola. Pihapiirissä on myös erillinen liikuntahalli sekä pienimmille lapsille leikkipaikkoja. Itse päärakennuksessa on lisäksi oma juhlasali, kirkko ja kappeli, joihin oppilailla on vapaa kulku. Katolilaisuus näkyy konkreettisesti koulun arjessa mm. hartauksina, hiljentymisinä ja ristinmerkkeinä oppituntien ja koulupäivän päätteeksi. 

KYL ja BischGym ovat oppilasmääriltään samaa kokoluokkaa. Erona on vain se, että nuorimmat itävaltalaislukiolaiset olisivat meillä 5.-luokkalaisia. Käytävillä onkin välituntisin ihan eri tavalla säpinää. Koulupäivät ovat nopeatempoisia. Koulu alkaa aina klo 7.30 ja päättyy klo 13.05. Vanhemmilla oppilailla on vaihtelevasti myös iltapäiväopetusta. Koulupäivä koostuu 50 min. oppitunneista (yht. 6 / pv.), joiden välissä on viiden minuutin välitunti. Aamupäivän ja iltapäivän erottaa toisistaan 15 min. ”große Pause”, jolloin oppilaat syövät kotoa mukaan ottamansa eväät. Ryhmillä (3-4 ryhmää / ikäluokka) on omat kotiluokkansa, joissa he pääasiassa pysyvät koko päivän. Opettajat kiertävät luokasta toiseen.


Leppoisampaan tempoon tottuneena olin alussa ihan läkähdyksissä, kun yritin pysyä oman ohjelmani aikataulussa. Kiire näytti olevan opettajillakin. Eikä kiirettä vähentänyt lainkaan se, että opettajilla on usein tuntiensa jälkeen ”Gangaufsicht” eli velvollisuus odottaa seuraavan tunnin opettajaa. Pienimpiä oppilaita kun ei saa jättää ilman valvontaa. Toinen päivään jännitystä tuova asia on velvollisuus sijaistaa kollegaa, jos sähköiseen työjärjestykseen ilmestyy ”tietty väri” oman hyppytunnin tilalle. Ja tätä sattuu kuulemma aika usein. Kuulostaa melko stressaavalta. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että sijaistava opettaja saa määrätä oppitunnin ohjelman itse. Biologian opettaja voi esim. pitää sijaistuntina ikäryhmälle sopivan biologian tunnin. 

Kaiken kiireen keskellä oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka selkäytimeen iskostuneet käyttäytymismallit näkyivät tunneilla ja käytävillä. Opettajia teititeltiin ja heitä puhuteltiin nimellä Herr / Frau Professor. Aina kun luokan oveen koputettiin, nuoret nousivat refleksinomaisesti pöytiensä äärestä tervehtimään tulijaa. Hyvien käytöstapojen lisäksi ihastelin kaikenikäisten oppilaiden intoa ja uskallusta ottaa osaa keskusteluun niin saksaksi reaaliaineiden tunneilla kuin esim. englannin tunneilla englanniksi. Opettaja sai oppilaat aina keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Toisaalta hyvästä keskustelutaidosta on kyllä loppupeleissä varmasti suurta hyötyäkin, sillä itävaltalaiseen yo-tutkintoon eli Maturaan kuuluvat oleellisena osana suulliset kokeet.  

BischGymissä on n. 60 opettajaa. Heillä on yksi iso yhteinen opettajainhuone keskellä koulua. Yhteisen tilan lisäksi eri puolilla koulua on työhuoneita, joissa kussakin on 6-8 opettajaa. Näitä työtiloja kyllä ihastelin ja kadehdin! Jokaisella oli iso työpiste hyllyineen. Ja tietysti sieltä löytyi myös vesipiste, kahvinkeitin ja jääkaappi. Esille laitetut valokuvat ja muu rekvisiitta paljastivat, että koulussa tapahtuu paljon muutakin kuin pelkkää opetusta. Tapasin myös koulun rehtorin Frau Höckin. Hän toivotti meidät suomalaiset tervetulleiksi ja iloitsi uudesta yhteistyökoulusta.

Pääsin tutustumaan monipuolisesti eri oppiaineiden opettajien opetukseen. Oli valaisevaa seurata erilaisten opetustyylien ja opettajapersoonien vaikutusta tunnin kulkuun sekä yleensä oppilaiden käyttäytymiseen. Opetuksen puitteet vaikuttivat olevan siellä samalla tasolla kuin meillä. Vanhimmilla oppilailla on mm. käytössään tabletit. Digikirjoihin ei oltu vielä siirrytty, ja nyt mietitäänkin, kannattaako se edes. Kerroin kyllä omista kokemuksistani! Oppikirjat oppilaat saavat koululta ja ne saadaan aina omaksi.

Mieleenpainuvin opettajatuttavuus oli englannin opettaja Barbara, joka opetti ensin ”5.-luokkalaisille” englantia hyvin eläväisesti ja sitten törmäsin häneen lukiolaisten maantiedon tunnilla, jota hän veti ”Studies in English” -hengessä englanniksi. Oppilaiden ikähaitari on itävaltalaisissa lukiokouluissa paljon suurempi, joten kaikenlaista heittäytymistä tarvitaan. Oppilaat ottivat vieraansa myös hyvin vastaan. Varsinkin nuoremmat oppilaat halusivat jutella kanssani. Eräs pikkutyttö mm. kysyi, tiedänkö Marcuksen ja Martinuksen, kun kerran olen samalta suunnalta kotoisin…ja tiesinhän minä. 




Tiivistahtisen työseurannan ohella ehdin tutustua myös itse kaupunkiin. 300 000 asukkaan Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki ja se sijaitsee maan kaakkoisosassa lähellä Slovenian rajaa. Paikalliset kutsuvat sitä “isoksi kyläksi”. Kaupungin keskustassa kohoavalta Schlossbergiltä on upeat näkymät joka puolelle kaupunkia. Vanhan kaupungin idyllisiä pikkukatuja ja miljöötä ei ole turhaan liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon. Graz on turistille kompakti kokonaisuus. Keskustan kohteet ovat kävelyetäisyydellä, ja hieman kauempana sijaitseviin kohteisiin pääsee helposti toimivan julkisen liikenteen ansiosta. 

Kävin tutustumassa myös grazilaisten ”kotivuoreen”, Schöckliin (1445 m), joka sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Grazista. Oli jotenkin hämmentävää nousta pienen ajomatkan jälkeen Haltiakin korkeammalle. Tasaisen maan tallaajana sitäkin kokemusta osaa arvostaa. Tippukiviluolat olisivat kiinnostaneet minua myös, mutta lähialueen kohteet eivät olleet marraskuussa enää arkisin avoinna.

Tutustuminen itävaltalaiseen lukiokouluun sekä minulle ihan uuteen kaupunkiin oli ajatuksia avartava kokemus. Pääsin puhumaan kieltä aidossa ympäristössä ja samalla lataamaan akkuja. Sain ideoita ja uutta motivaatiota omaan työhön. Samalla oli hienoa auttaa nuoria pääsemään maailmalle. Oli ihanaa nähdä, miten innoissaan he olivat kaikesta uudesta Grazissa. He huomasivat myös nopeasti, että omalla saksan kielen taidollahan pärjää oikein hyvin. Seuraava vaihtoprojekti on jo viritteillä.

Job shadowing Saksassa / Anna

Scloss Gaienhofen – Gaienhofen, Konstanz, Saksa

Vaikeuksien kautta matkaan

Halusin saksalaiseen kouluun tutustumaan musiikinopetukseen. Koulumme kuorolla oli edellisen johtajan aikana ollut säännöllisesti vierailuita saksalaisen ystävyyskoulun kanssa, mutta kontakti on jäänyt. Konstanzin alueella asuva ystäväni lupasi auttaa löytämään koulun, jossa on painotetusti musiikkia sekä majoittaa minut vierailun ajaksi.

Ensimmäisiin yhteydenottoihin en saanut yhteyttä kahteen kuukauteen. Lopulta sain vastauksen, jossa kerrottiin, että voidakseen kutsua minut vierailulle, tulisi minun lähettää todistus tuhkarokkorokotuksesta tai sairastetusta tuhkarokosta. Lisäksi tarvittiin rikosrekisteriote. Oma säätönsä oli näiden metsästämisessä ja käännättämisessä saksan kielelle.

Saksan loma-ajat menevät ristiin meidän kanssa. Koko prosessi tyssäsikin kesäksi. Lopulta ystäväni soitti suoraan koululle ja tiedusteli, olenko saamassa kutsua job shadowing -jaksolle lainkaan. Rikosrekisterini ei ollut riittävä. Opin sen, että Suomessa haettavaa rikosrekisteriotetta lasten kanssa toimimiseen ei voida kääntää OKR:n toimesta englanniksi tai saksaksi. Koska se on suunnattu suomalaisille viranomaisille.

Kun lopulta Saksan kesälomat loppuivat, sain rehtorilta tekstiviestin, että olen tervetullut vierailemaan heidän kouluunsa viikolla 42, tuli hoppu hoitaa käytännönjärjestelyt kotimaassa ja töissä.

Tilasin lennot Kouvolan matkatoimiston kautta. Lähin lentokenttä oli Sveitsin puolella Zürichissä. Lentomatka sujui mutkitta. Minua kentältä hakemaan tullut ystäväni oli matkalla saanut hämmentyneen soiton Schloss Gaienhofenin koulun musiikinopettajalta Herr Schmittgalilta. Tieto saapumisestani oli tavoittanut hänet juuri. Toinen musiikinopettaja oli sairastunut, myöhemmin selvisi, ettei hänelläkään ollut tietoa saapumisestani. Aika lailla jännitti koko vierailu. Onneksi kollega suhtautui joustavasti siihen, että sai loppuviikoksi vieraan oppitunneilleen.

Hartaus ja hyvin käyttäytyvät oppilaat

Saksassa lukiota käydään 5.-12. luokat. Scloss Gaienhofen on kristillinen, yksityinen koulu, jossa on suht edulliset kuukausimaksut. Halvemmat, kuin päiväkotimaksut, minulle kerrottiin. Oppilaat ovat lähialueilta, Konstanzin alueelta. Ensimmäinen aamuni koulussa alkoi kahdella aamunavauksella koulun omassa kappelissa. Pienempien ohjelman veti opettaja, isommilla oli itse vetovastuu lyhyestä tilaisuudesta. Kiinnitin heti huomiota nuorten käyttäytymiseen. Puhelimia ei pidetty esillä eikä hattuja päässä. Käyttäytyminen oli rauhallisempaa, kuin kokemukseni mukaan yläkoulu- ja lukioikäisillä Suomessa.

Schloss Gaienhofenissa kukin oppilas hankkii itse iPadin. Opettajilla on iPadit ja Mac-koneet, joilta he AirPlayn avulla heijastavat opetettavan asian valkokankaalle. Tehtävien jakaminen onnistui helposti oppilaiden tableteille. Ongelmana on se, miten keskittyminen olisi asiassa, eikä oppitunneilla padeilla säädettäisi muuta. Koska laitteet hankitaan henkilökohtaisesti, ei koulu voi säädellä, mitä laitteella asennetaan. Ovatkin etsimässä ratkaisua, miten voisivat estää muiden kuin kouluun liittyvien ohjelmien käytön oppitunneilla.


Musiikkiluokka ilman soittimia

Oppilaat valitsevat musiikki- tai kuvataidepainotuksen. Ja sen jälkeen kuoro- tai orkesteriohjelman. Nk tavallisilla musiikintunneilla käydään musiikin teoriaa, historiaa, tulkitaan partituureja, katsotaan ja analysoidaan oopperaa jne. Tehtäviä käydään opettajajohtoisesti. Luokkatilassa ei ole muita soittimia, kuin opettajan piano ja flyygeli. Kuoroharjoitukset pidetään sen säestyksellä erillisillä kuorotunneilla. Orkesteri harjoittelee koulun kappelissa. Saksassa musiikki kuuluu yo-aineisiin. Pääsen seuraamaan, kun pieni valinnaisryhmä kertaa loppukoetta varten. Schubertin partituurit kädessään opiskeljat keskustelevat opettajansa kanssa laulusarjan eri osien tapahtumista, niin musiikillisesti kuin tekstillisesti. Opetustapa on keskusteleva, mikä toimii pienen ryhmän kanssa hyvin. Meillä Suomessa vastaavaa voisi olla konservatoriossa tai pitkälle edistyneiden musiikkiopisto-opinnoissa.


Kuorotunnilla on jo kotoisampaa. Äänenavauksen jälkeen jakaudutaan pienempiin ryhmiin ja harjoitellaan stemmoja äänittäin eri tiloissa. Lopuksi lauletaan kappaleita yhdessä. Aikataulukin täsmää: saan hyviä vinkkejä koulun kuoron joulukonserttiin. Tuon tuliaisina nuotin The Most Wonderful Time Of The Year.

Orkesteri harjoittelee samassa kappelissa, jossa ensimmäisenä aamuna oli hartaudet. Opettajan ollessa sairaana, opettajaharjoittelija pitää tunnin. Ohjelmistossa on Europen The Final Countdown, Game Of Thronesin tunnussävel ja Pirates Of The Carribbeanin teema. Ne keillä ei ole orkesterisoitinta, soittavat stemmoja kosketinsoittimilla ja pianoilla. Huomionarvoista on mittava lyömäsoitin arsenaali rumpusetteineen, patarumpuineen ja ksylofoneineen. Soitto ei ole täydellisen puhdasta eikä harjoituksessa päästä paljon läpisoittoa pidemmälle, onhan koulua käyty vasta kuukausi. Vastuuopettaja kertoo myöhemmin, että taso kasvaa koko lukuvuoden ajan, mikä lienee kouluorkesterin tarkoitus.

Kaikille yhteisellä 10.luokan kurssilla on kupliva tunnelma, luokka on juuri ollut Berliinissä luokkaretkellä. Opiskelijat ovat väsyneitä, mutta hyvällä tuulella. Heitä kiinnostaa erityisesti, miten meillä nuoret pukeutuvat ja mitä he tekevät vapaa-ajallaan. Minulle jää kivasti muutama hetki aikaa keskustella heidän kanssaan, koska tunnin aiheena on ryhmätyöt klassisen musiikin aikakausista. Edelleen mennään täysin ilman soittoa ja laulua. IPadeilla etsitään tietoa ja tehdään presentaatioita.

Keskusteluopetusta ja keskustelua opetuksesta

Koulussa on painostus keskusteluun ja väittelyyn 5. ja 6.luokalla. Biologian opettaja kertoo, että he saattavat keskustella syvällisesti luokan kanssa vaikkapa homoseksuaalisuudesta tai muusta aremmasta aiheesta. 7.luokan oopperatunnilla oppilaat käyvät keskustelua siitä, voisiko joku oikeasti nykyisin tuntea yhtä syvää epätoivoa ja yksinäisyyttä, kuin oopperan miespäähenkilö videolta katsotussa kohtauksessa. Olen äimistynyt, miten kaikki viittaavat ja haluavat kommentoida. ”Jos on sodassa”, ”jos on oikein sairas ja yksin sairaalassa”. Oppilaat kilvan vastailevat.

Abiturienttien Business & Society -tunnilla keskustelut käydään englanniksi ja aiheena on erilaiset sijoitusvaihtoehdot. Opettaja on yliopiston lehtori, joka käy pitämässä valinnaista 12.luokkalaisille. Pääsen pyynnöstä seuraamaan ko. oppituntia, koska musiikinopettajilla ei ole samalla tuntipaikalla opetusta. Saan paljon hyviä vinkkejä yrittäjyyskasvatukseen.

Yhteenvetoa koulusta

Opettajat ovat tyytyväisiä työpaikkaansa. Välituntikokouksessa pidetään lyhyt katsaus, missä tiimit ovat menossa. Kaikkea en ymmärrä, mutta leppoisa tunnelma välittyy. Yksityisen koulun ero meihin on siinä, että ei ole ikuisia virkoja. Rivien välistä ymmärrän, että joskus nuoret opettajat saavat lähteä, jos ryhmien kanssa ei homma toimi. Vanhemmilla on ehkä eri tavalla sanansa sanottavana, jos opettajalla tulee konflikti luokan kanssa. Nykyiseen rehtoriin ollaan tyytyväisiä. Edelliseen ei niinkään.

Schloss Gaienhofen on kylän ylpeys. Heillä on mm oma purjevene, soutujoukkue, kuoro, orkesteri jne. Oppilaita on reilu 700, muttei tunnu niin isolle. Koulu on levittynyt järven rannalla pihan ympärille useampaan rakennukseen. Isoin yhteinen tila on kappeli, jonka yhteydessä musiikintilat ovat. Valmistujaisjuhlia ja muita isompia tapahtumia varten koulu vuokraa isomman salin kaupungilta.

Opettajat eivät vaikuta uupuneilta. Oppilaat eivät melua tai käyttäydy epäkohteliaasti. Nuoremmissa on levottomuutta, mutta opettaja hoitaa tilanteet huumorintajuisesti ja päättäväisesti. Tuntuu, että koulussa on työrauha. Panostavatko vanhemmat enemmän lastensa koulun käyntiin, koska se maksaa? Tähän en löydä yksiselitteistä vastausta.

Yksi suurista eroista Suomeen on tietysti kouluruoka. Omat eväät kannetaan mukana. Koulussa on kahvila, mistä saa ostaa evästä. Minulle ei sitä esitelty. Kannoin omat eväät mukana ja sain kahvia, hedelmiä ja vettä opettajahuoneesta. Koulupäivät kestivät klo 8:15-15. Aika pitkä aika ilman lämmintä ruokaa. Turistina selvisin, mutta töitä tehden olisi tullut huono olo.

Ison koulun ongelma on selkeästi tiedonkulku. Tai se, että rehtori on niin kiireinen, ettei hänen pitäisi ottaa yksittäisen Erasmus-vieraan kanssa viestittelyä vastuulleen. Helmikuussa aloitettu viestittely, ja silti musiikinopettajille tuli yllätyksenä vierailuni lokakuun lopussa. Tiukka kanta tuhkarokkorokotukseen johtuu siitä, että alueella on paljon perheitä, jotka eivät usko rokotuksiin. Koulun on ollut pakko ottaa sellainen linja, että kaikilta vaaditaan rokotus.

Koulu on ollut aiemmin sisäoppilaitos, jonka päärakennusta opettajat kutsuvat linnaksi. Linnassa on ylemmässä kerroksessa rehtorin toimisto ja kansliatilat. Katutasossa on perusluokkatiloja. Usva esti aamuisin näkymän Bodenseelle, mutta iltaisin vastarannalla oleva Sveitsi näkyi hyvin. Bodenseellä veneilyyn vaaditaan spesifi lupa, jota ei voi suorittaa muualla Saksassa.

 

Mitä jäi käteen?

Musiikin opetus on tavoitteiltaan ja sisällöiltään hyvin erilaista, kuin Suomessa. Musisointi oppitunneilla rajoittui yhteislauluun. Soittoa harjoitettiin orkesterissa nuottien pohjalta. Olin yllättynyt, miten tietopohjaista opetus on.

Koulun painotus keskustelevuuteen 5. ja 6.luokalla säteilee kaikkiin oppiaineisiin. Ja kantaa hedelmää 12.luokalle asti. Valinnaisella Business & Society -kurssilla haastavista sisällöistä keskustellaan englanniksi yliopisto-opettajan ohjauksessa.

Yhteistä on ongelmat älylaitteiden kanssa – ei niinkään puhelimet, vaan läppäreiden sijaan käytetävät iPadit ovat haaste.

Virallinen protokolla yhteydenottoa varten ei toiminut, koska kaikki sujui todella kankeasti. Tieto ei kulkenut rehtorilta minulle eikä koulusihteereille eikä opettajille. Onneksi minut otettiin ystävällisesti vastaan, vaikka saapumiseni oli yllätys. Ilman paikallisen ystäväni apua, odottaisin ehkä vieläkin vastausta sähköposteihini.

Hieno ja opettavainen reissu. Osaan arvostaa suomalaista musiikiniopetusta enemmän, kuin aiemmin. Ymmärrän myös, miksi Suomesta tulee paljon euroopassa menestyviä rock- ja metallibändejä, jotka kiertävät erityisesti Saksassa. Kun soittoa ja erityisesti kevyen musiikin soittoa saa harjoitella 9-vuotiaasta asti koulun tarjoamilla instrumenteilla, on taitotaso lukion jälkeen jo melkoinen!

Kurssi Teneriffalla / Terhi

Olin viikon kestäneellä Erasmus-kurssilla ”Emotional Intelligence: Tools to Understand and Respond to Trauma” San Cristóbal de La Lagunassa Teneriffalla 14.10.-20.10.2024. San Cristóbal de La Laguna on 150 000 asukkaan viehättävä yliopistokaupunki.

Kuvassa oleva keltainen koulurakennus La Lagunassa. Tämä Teneriffan entinen pääkaupunki sijaitsee puolen kilometrin korkeudessa Teneriffan pohjoisosassa ja on Unescon maailmanperintökohde.

Kiireettömyys
Aamut alkoivat hitaasti kaupungissa. Puolen kahdeksan aikaan oli vielä pilkkopimeää. Kahdeksan ja yhdeksän välillä ihmiset vasta starttasivat työpaikoilleen. La Lagunassa ja vieressä sijaitsevassa saaren nykyisessä pääkaupungissa Santa Cruz de Tenerifessä eletään rauhassa ja kiireettä. Siesta vietetään klo 13 alkaen. Kun lähdin koulusta kotimatkalle kahden aikaan, niin kaikki paikat olivat hiljentyneet ja ihmiset viettivät lounaan jälkeistä lepoaikaa.

 

Opo opiskelijan roolissa

Oli erittäin opettavaista pitkästä aikaa heittäytyä opiskelijan rooliin ja tarkkailla maailmaa pulpetista käsin. Kurssilla testattiin paljon erilaisia harjoituksia ja opiskeltiin eri paikoissa, mikä toi kivasti rytmiä ja vaihtelua päiviin. Teimme harjoituksia niin sisällä kuin ulkonakin. Kurssi oli hyvin intensiivinen ja vaikka aluksi tuntui, että päivät olivat lyhyitä (klo 9.30–14), niin iltapäivisin olin jo valmis lähtemään hiljaisuuteen prosessoimaan kaikkea tapahtunutta ja oppimaani.

 

Kurssin aluksi 12 opiskelijan ryhmälle luotiin säännöt, jotta opiskelu ryhmässä olisi turvallista ja luottamuksellista. Kurssilla oli myös kännykänkäyttökielto ja tällä haluttiin varmistaa se, että kaikki keskittyisivät läsnäoloon ja toimintaan sataprosenttisesti, eivätkä tekisi esimerkiksi töitä. Jokainen sai myös tuoda ilmi, jos ei halunnut jotain harjoitusta tehdä tai osallistua johonkin toimintaan. Oli mielenkiintoista huomata, että aikuisopiskelijoillakin oli rajoitteita. Mielekäs toiminta/osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Kurssin aikana tapahtui paljon itsereflektiota ja esimerkiksi tässä kohtaa mietin, että pakotanko itsekin kaikki opiskelijat aina osallistumaan vain koska kaikkien pitää osallistua.

Kuva: Opiskelua Anagan luonnonpuistossa, jossa vietimme yhden kokonaisen päivän. Teimme erilaisia harjoituksia kävelyn lomassa, mm. luottamuskävely, tuntoaistiharjoitus ja leikkitappelu (kuva alla). Yhtenä harjoituksena oli hiljainen Mindfullness-kävely, jossa jokainen valitsi itselleen yhden aistiankkurin, johon keskittyi kilometrin matkalla, esim. kuulo, näkö tai haju.

Kuva: Sopivan energiatason ja mielen tasapainotilan hakemista leikkitappelun avulla.

 

Mitä opin kurssin aikana?

Kurssin aikana käsiteltiin useita tärkeitä näkökulmia ja työkaluja, jotka auttavat ymmärtämään ja reagoimaan traumaattisiin kokemuksiin. Kurssilla toki oli paljon itselleni tuttua asiaa mutta ohjattujen harjoitusten avulla sain jotenkin paljon uutta otetta omaan toimintaan ja työhön.

Opin ymmärtämään paremmin, mitä trauma (traumaattiset tapahtumat vs. kompleksit traumat) kaikessa laajuudessaan on ja miten se vaikuttaa aivoihin, tunteisiin ja erityisesti käyttäytymiseen. Trauman myötä autonominen hermostomme ikään kuin vetää meidät säätelemättömään ja toimimattomaan tilaan. Näin hermojärjestelmä tiedostamattamme vaikuttaa käyttäytymiseen ja kykyymme oppia ja olla yhteydessä muihin.

Stressi ja trauma voivat johtaa tunnereaktioiden ylilyönteihin ja fyysiseen oireiluun. Usein nuorten kanssa tulee vastaan tällaisia tilanteita, jolloin käyttäytyminen tai toiminta (esim. aikaansaamattomuus) ei ole toivottavaa ja silloin helposti itse turhautuu, kun asiat eivät suju open/opon/aikuisen toivomalla tavalla. Ymmärrykseni trauman vaikutuksista on parantunut, ja osaan nyt lähestyä traumaattisia kokemuksia kokeneita ihmisiä empaattisemmin ja tietoisemmin ja myös paremmin säädellen omia tunnereaktioita. Kurssilla kehityin myös herkemmäksi muiden tunteille ja sain muistutuksen kuuntelun merkityksestä (ohjaus)dialogissa.

Emotionaalinen älykkyys eli kyky tunnistaa, ymmärtää ja hallita omia ja muiden tunteita auttaa trauman käsittelyssä. Kurssilla harjoiteltiin näitä taitoja, kuten aktiivista kuuntelua, empatiaa ja tunteiden nimeämistä. Opin ymmärtämään paremmin, kuinka tärkeitä turvallisuuden, hyväksynnän ja ymmärryksen tunteet ovat traumasta toipumisen kannalta. Nämä ovat erittäin keskeisiä myös rakentaessani opettajana turvallista tilaa luokkahuoneessa.

Polyvagaalinen teoria antoi arvokasta tietoa siitä, miten stressi ja trauma vaikuttavat oppimiseen ja vuorovaikutukseen. Polyvagaalisen teorian mukaan opiskelijat oppivat ja toimivat parhaiten, kun heidän hermostonsa on ventraalisen vagushermojärjestelmän aktivoimassa "turvallisuuden ja sosiaalisen yhteyden" tilassa. Opettajana tehtäväni on luoda turvallinen, yhteisöllinen ja hyväksyvä ilmapiiri, jossa opiskelijat tuntevat olonsa kuulluiksi ja arvostetuiksi. Myös opettajan oma hermoston tila heijastuu luokkaan ja vaikuttaa opiskelijoiden kokemaan turvallisuuteen. Yhteisöllisyyteen ja ryhmäytymiseen panostaminen ovatkin hyviä keinoja oppimistuloksia ajatellen. Opiskelijoiden kyky muodostaa yhteyksiä ja vuorovaikutusta toistensa kanssa paranee, kun he kokevat olonsa turvalliseksi.

Traumataustaiset opiskelijat saattavat helposti aktivoitua sympaattiseen ("taistelu tai pako") tai dorsaaliseen ("lamaantuminen") tilaan. Opettaja on rauhallisuuden ja vakauden ankkuri luokassa. Vakaa, empaattinen ja ennakoitavissa oleva käytös auttaa opiskelijoita tuntemaan olonsa turvalliseksi. Teorian avulla voi tukea opiskelijoiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja auttaa heitä saavuttamaan potentiaalinsa turvallisessa oppimisympäristössä. Myös opettamalla opiskelijoille, miten hermosto reagoi stressiin, he voivat oppia tunnistamaan ja säätelemään omia reaktioitaan.

Kurssilla opin käyttämään erilaisia käytännön menetelmiä ja työkaluja. Opin hyödyntämään mindfulness-harjoituksia, jotka auttavat sekä trauman tai epämiellyttävän tunnetilan kokijaa että auttajaa rauhoittumaan ja keskittymään.  Tutustuin stressinhallintatekniikoihin, kuten hengitysharjoituksiin ja rentoutusmenetelmiin, jotka vähentävät jännitystä ja ahdistusta. Tutuiksi tulivat myös yhteis- ja itsesäätelyharjoitukset ja -pelit, jotka edistävät opiskelijoiden kykyä säädellä omia tunteita ja vireystilaansa. Käsittelimme myös viestinnän työkaluja, kuten rakentavan palautteen antamista ja konfliktien hallintaa empaattisella tavalla.

Aion käyttää oppimiani työkaluja ohjaustyössäni yksilö- ja ryhmänohjauksessa ja lisäksi aion käyttää mindfulness- ja stressinhallintatekniikoita myös omassa elämässäni hyvinvoinnin tukena. Erityisen iloinen olen kurssilla kokemistani konkreettisista työkaluista ja siitä, että kurssi vahvisti kykyäni tukea ihmisiä haastavissa tilanteissa empaattisesti ja tietoisesti.

Kuva: Vastavalmistuneet opiskelijat kurssitodistuksineen koulun edessä. Kiitos mahdollisuudesta osallistua kurssille ja oppia uutta!

Kuva: Opettajamme ja kurssin kehittäjä Sheryn Moon on myös englanninopettaja ja britti, joten yksi kurssin tavoitteistani, kielikylpy, toteutui hyvin.

Kuva: Viimeisenä kurssipäivänä teimme retken Espanjan korkeimmalle vuorelle Teidelle (3 718 m) yhdessä CLIL-opiskeluryhmän kanssa. Bussimatkalla harjoiteltiin osallistavia opetusmenetelmiä, kuten visailua.

Kuva: Teiden kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde.

Urheilulinjan job shadowing Italiassa

Bergamossa mukana:

Yhteislyseo: Rehtori Sanna, Kati, Toni
Akatemia: Timo, Jukka, Antti, Henri

Erasmus-liikkuvuus job shadowing -matkamme suuntautui Italian Bergamoon Imibergin liikuntapainotteiseen lukioon 4.-11.10.2024. Mukana matkalla oli Yhteislyseon rehtori Sanna ja liikunnanopettajat Kati ja Toni. Lisäksi Kouvolan Urheiluakatemian puolesta mukana olivat akatemiajohtaja Timo ja valmentaja Jukka, Henri ja Antti.

Matkan tavoitteena oli tutustua Italian liikuntapainotteisen lukion käytänteisiin ja toimintatapoihin ja luoda yhteistyöverkostoa sinne.
Viikon aikana seurasimme Imibergin lukiossa liikunnan tunteja kahden liikunnanopettajan ( Mr Rebussi ja Mr Vedovati) mukana. Vaihdoimme ajatuksia liikunnan opettamisesta Italiassa ja Suomessa. Seurasimme myös koulun yhteydessä pidettäviä eri lajien harjoituksia. Niistä vastasivat osin koulun opettajat sekä paikallinen jalkapalloseura Atalanta. Osallistuimme myös itse osin joillekin oppitunneille.

Vastaanotto Imibergin koululla oli ystävällistä ja kiinnostunutta. Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Oppilaat olivat kiinnostuneita Suomesta. Pääsimme kiertämään koulun tiloja ja tapaamaan opettajia, opiskelijoita sekä koulun rehtori.

Koulun opiskelijoiden ja englannin opettaja Ms. Cattaneon johdolla ryhmällemme esiteltiin sunnuntaina 6.10. Bergamon vanhaa kaupunkia ja historiaa. Opiskelijat olivat valmistelleet omat esitykset vanhan kaupungin kohteista.

Viikolle osui harmittavasti rankkasateita, jonka vuoksi koulu jouduttiin sulkemaan. Koulun henkilönkunta oli pahoillaan ja yllättyneitä, koska vastaavaa ei ollut aiemmin tapahtunut.
 

Huippu-urheilua seuraamassa

Lauantaina 5.10. meillä oli hieno mahdollisuus päästä seuraamaan Serie A:n jalkapallo-ottelua Atalanta - Genoa, Gewiss Stadionille liikunnanopettaja Mr. Vedovatin mukana. Tunnelma oli upea ja pelin taso korkea. Pääsimme nauttimaan useista maaleista. Imibergin lukio tarjosi meille tämän mahdollisuuden.

Osa ryhmästämme matkasi sunnuntai-illaksi 6.10. Vareseen seuraamaan Italian pääsarjan koripallo-ottelua Varese - Derthona. Ottelussa oli varsin kiihkeä tunnelma. Viikolla tarjoutui myös mahdollisuus vierailla Varesen Koripalloakatemian harjoituksissa, tavata pelaajia, valmentajia ja seuratoimijoita.
 

Imibergin koulu ja oppitunnit

Imibergin koulu oli yhtenäiskoulu, jossa oli oppilaita päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin. Pääosin seurasimme koululla vanhempien luokka-asteiden liikuntatunteja, mutta näimme myös pienimpien lasten liikuntatoimintaa. Yleisesti ottaen liikuntatunneissa oli samankaltaisuuksia verrattuna meidän liikuntatunteihin omassa koulussamme, mutta toki paljon eroavaisuuksiakin löytyi. Lajisisällöissä oli tuttuja liikuntamuotoja ja harjoitteita.

Merkille pantavaa oli kuitenkin oppituntien pituus, joka oli yläkouluikäisillä ja vanhemmilla opiskelijoilla 2 tuntia 40 minuuttia. Joillakin oppitunneilla tunnin rakenne muodostui teoriaosasta aluksi luokassa, liikuntaosiosta salissa tai kentällä ja taas lopuksi teoriaosasta luokassa.  Tämä oli mielenkiintoinen toteutustapa ja varmasti oppilaille hedelmällinen.

Oppilailta kerättiin puhelimet ennen tuntia pois, jotta ne eivät häiritse tuntien kulkua. Oppilaat oli muutoin tunneilla varsin eläväisiä, mutta toisaalta työskentelivät hyvin opettajien ohjeiden mukaisesti ja kuuntelivat keskittyneesti opettajan ohjeistuksia.
Liikuntatuntien alkuosa oli lähes kaikilla tunneilla luokka-asteesta riippumatta samankaltainen. Tunti alkoi aina liikkuvuusosiolla, jossa keho heräteltiin ja valmisteltiin aktiivisempiin liikuntasuorituksiin. Tästä käytännöstä muodostuu oppilailla varmasti tuttu ja selkeä tunnin aloitus.
 

Vapaa-aika

Vapaa-ajalla pääsimme käymään Comolla ja Leccossa, jotka ovat Pohjois-Italian tunnettuja turistikohteita ja julkkisten vapaa-ajanvietto kohteita. Harmiksemme emme julkisuudenhenkilöihin törmänneet, mutta pääsimme nauttimaan mm. hyvästä italialaisesta ruuasta. Vierailimme myös Bergamon paikallisessa suuressa ostoskeskuksessa, josta tuliaiset pääsääntöisesti tarttuivat mukaan.

Erasmus-vierailu oli meille liikunnanopettajille ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen. Kokemus oli pelkästään positiivinen, vaikka sääolot aiheuttivatkin pientä haastetta matkalla. Oli hienoa huomata, että miten tärkeänä liikuntaa pidetään myös muualla Euroopassa ja miten innostuneesti opettajat siihen suhtautuvat siellä. Kielitaito sai myös hyvää harjoitusta ja parasta oli huomata, että heikommallakin sanavarastolla ja rohkeudella pärjää kommunikoinnissa.
 

Jatkoyhteistyö

Viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä pääsimme vielä tapaamaan Imibergin lukion rehtoria ja opettajia. Yhteistyö toivottavasti jatkuu ja koulun rehtori ja opettajat ovat tervetulleita vastavierailulle, jonka jälkeen myös opiskelijat voisivat tehdä opiskelijavaihtoa koulujen välillä. Ensimmäinen askel yhteistyöhön on nyt otettu.
 
Lopuksi haluamme kiittää Mister Mika Rissasta, joka toimi meidän sparraajana ja ohjeistajana koko reissulle. Ilman Mikan täysipainoista apua ja asiantuntijuutta matka olisi jäänyt tekemättä. Kiitos myös kaikille kanssamatkustajille huippu hauskasta ja joustavasta matkaseurasta. Teidän kanssa oli ilo matkustaa.

Job shadowing Italiassa / Ville

Ennen syyslomaa suuntasin kahden opiskelijan kanssa Roomaan. Perille saapumisen jälkeen ohjelmamme kuitenkin eriytyivät ja itselläni oli edessä reilun viikon mittainen Job Shadowing- jakso kahdessa Italialaisessa lukiossa. Nykyisin en opeta mitään, joten tavoitteena oli päästä tutustumaan toisenlaiseen

ympäristöön ja heidän toimintatapoihinsa. Kohteen valinnassa kuitenkin vaikutti omat oppiaineeni ja Italia valikoitui kohteeksi oman pääaineeni historian takia.

Vierailin kahdessa koulussa, pääkoulu Liceo Ciccerone sijaitsi noin puolen tunnin junamatkan päässä Rooman rautatieasemalta. Toinen lukio Statale Niccolo Macchiavelli puolestaan oli keskustan alueella ja siellä vierailin yhden varsin tiiviin päivän verran. Oli antoisaa nähdä kaksi koulua, koska jo nopeasti pystyi havainnoimaan, että niiden kesken oli jonkin verran toimintakulttuuri eroja. Molemmilla kouluilla oli paljon kansainvälistä toimintaa, joten niihin oli helppo mennä. Myös tapaamistani opettajista moni oli osallistunut Erasmus- projekteihin.


Katsaus historiaan toteutuikin heti jo matkan alkuvaiheessa. Cicceronen ensimmäisen vuoden opiskelijoilla oli ryhmäytymispäivä Colosseumin alueella, jossa pelailimme lentopalloa ja jalkapalloa. Opiskelijoilla oli oma kaupunkisuunnistus, joka päättyi Altare Della Patriolle, jossa pääsimme myös sisäkierrokselle. Koulupäivän jälkeen jatkoin vielä omaa tutustumistani Forum Romanumin alueeseen ja viikonlopulle jäi sitten sopivasti aikaa muiden kuuluisien
nähtävyyksien näkemiseen sekä Vatikaanissa vierailuun.

Kouluilla vierailu toi alkuun mieleeni eräänlaisen aikamatkan taaksepäin. Tekniikkaa ei ollut 

käytössä kuin opettajalla. Opetusmetodit olivat hyvin perinteisiä ja opettajajohtoisia. Toisella koululla noustiin myös seisomaan opettajan saapuessa luokkaan ja puhelimet olivat mukavasti omalla paikallaan luokan edessä. Laitteita tai ei, työrauha oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin Suomessa. Tämä lienee kuitenkin kulttuurinen ero, että iloista puhetta luokassa riitti. Osa opettajista salli tuota enemmän, mutta osa pyysi kyllä ajoittain myös hiljaisuutta.





Tämä sama kulttuurinen ero ilmeni myös Cicceronen henkilökunnan keskinäisessä kokouksessa, johon osallistuin. Tunnetta, puheenvuoroja ja päälle puhumista ilmeni koko reilun tunnin ajan. Osa puhui paikaltaan, osa mikrofoniin luokan edessä. Reaktiot olivat niin aplodeja kuin ajoittain myös voimakkaita vastareaktioita melkeinpä buuauksen muodossa. Tunnelmaksi aistin, että ajatukset risteävät paljonkin, mutta todellisuus oli muuta. Kokouksessa jaettiin lisäkorvauksia ja kaikkien yhteinen mielipide oli kuulemma yhtenevä: ”No money, no work!”.

Kulttuuri poikkesi myös muuten paljon. Meille tuttu vapaus puuttui. Opiskelijat ovat saman ryhmän kanssa viiden vuoden ajan. Valinnaisuutta ei ole kuin alussa koulun valinnassa. Opiskelijat myös ovat vuoden samassa luokkahuoneessa ja opettajat kiertävät luokasta toiseen. Työjärjestykset ovat vuoden ajan samat ja koulun alueelta ei ole lupa poistua. Myös päivän rytmi on tiiviimpi, oppituntien välissä on vain pieni tauko ja päivän keskellä yksi 20 minuutin tauko, jolloin moni nautti omia pieniä eväitä, koska meidän kaltaistamme koululounasta ei ole tarjolla.

Valinnaisuus Italiassa ei siis ole opiskelijoiden itsenäisesti valitsemia valinnaisaineita, vaan linjoja, joissa kaikille lukioille yhteisten aineiden lisäksi noin 10 tuntia viikossa painotusaineita. Lukion ja linjan valinta tehdään 7-vuotisen peruskoulun jälkeen 13-vuotiaana. Linjat ovat:

  • scientifico: luonnontieteet
  • linguistico: kielet
  • classico: historia ja latina
  • economico: taloustiede
  • artistico: taide
  • aineetscienze umane: ihmistieteet, eli esim. psykologia

Liceo Cicceronen linjat olivat: kieli-, ihmistiede- ja klassinen, kun Macchaivelli painotti kieli-, talous- ja ihmistieteitä.

Lukuvuodelle jaoteltu opiskelu toi mukanaan myös rauhallisuutta. Oppitunneista ei ollut niin suurta pulaa vaan molemmilla kouluilla sain pitää useamman tunnin Suomen koulutusjärjestelmästä ja meidän koulusta. Sisällöt vaikuttivat kiinnostavan nuoria ja sainkin vastata laidasta laitaan opiskelijoiden kysymyksiin Suomesta. Tuntien pitäminen tauon jälkeen, kun nykyisin en opeta, oli kyllä todella antoisaa. Hauskaa oli myös kohdata opiskelijoita käytävillä myöhemmin ja vain lyhyen yhteisen tuttavuuden jälkeen usein vastaan tuli iloisia tervehdyksiä Ciao Proffa!- muodossa.



Tavoitteisiini nähden varsinaiseen hallinnolliseen työhön tutustumine jäi ohuemmaksi. Ohjelmastani kyllä vastasivat apulaisrehtorit, mutta heillä oli aina vain pieni osa hallinnollisesta työstä vastuullaan ja kouluissa oli useampia apulaisrehtoreita. Lähimpien henkilöiden päivään kuului siis paljon myös opetusta ja se leimasi paljon myös vierailuani. Selvää kuitenkin oli, että järjestelmämme liittyen esimerkiksi Wilmaan ja sen mahdollisuuksiin olivat todella paljon pidemmällä. Italiassa kansliasta löytyi vielä paljon mappeja ja mm. kaikkien opiskelijoiden tiedot olivat siellä kansioituina. Kattavamman katsauksen sain kuitenkin erityisopetuksen järjestelyistä ja molemmilla kouluilla opinto-ohjaus ja sen sisällöt kiinnostivat todella paljon. Cicceronessa olikin ohjaukseen alettu satsaamaan paljon ja osa opettajista kouluttautui tähän. Kuitenkin asia hoidetaan oman työn ohessa, mutta erillinen oppiaine tähän herätti paljon mielenkiintoa.

Tulevaisuuteen liittyen yhteistä oli myös se, että molemmilla kouluilla oli kaksi tai kolme toimipistettä. Asiaa ei pidetty ihanteellisena, koska asioiden selvittely vei aikaa, kun niitä ei voinut hoitaa heti. Tähän liittyen molemmilla kouluilla korostettiin selkeitä vastuita ja asiasta vastuussa olevan henkilön vaivatonta tavoittamisia. Tässä on varmasti myös Kouvolassa tulevaisuudessa paljon pohdittavaa.

Yhden asian, jonka myös sisäistin matkalla oli vierailijoiden huomioiminen. Mihin tahansa menin, oli ihmisillä aikaa tulla juttelemaan ja tervehtimään. Viimeisenä päivänä vastuuopettajallani oli koulutus, mutta hyvin nopeasti sain viestiä kuka ottaa minut vastuulleen ja mistä lähden kyytiin jne. Vieraanvaraisuuteen pitää kyllä itse jatkossa kiinnittää huomiota. Oli valtavan helppoa mennä mihin tahansa, koska aina tuli tunne, että olen tervetullut ja minulle ja kysymyksilleni järjestyi aikaa. Tottumista matkan aikana vaati myös ruokarytmi. Aamun Capuccino ja cornetto olivat aika ohut eväs, kun lounaalle lähdettiin aina vasta koulun jälkeen. Kuitenkin nälkä unohtui nopeasti todella maittavan ruuan ja vieraanvaraisen seuran vuoksi.

Mahtava reissu! Tässä kohtaa kiitos kaikille niille, jotka ovat edesauttaneet pääsemistämme mukaan Erasmus- projekteihin. Erityinen kiitos Mikalle, joka toimi minulle lähiapuna ja auttoi paljon kaikessa valmistautumisessa ja vinkkien muodossa toi sisältöä vapaa-ajalleni. Vapaa-aikani hyödynsin historiallisen tiedon syventämiseen tai niiden käsittämättömien nähtävyyksien katseluun, joita olin aiemmin lukenut vain kirjoista. Arridiverzi Italia! Suosittelen kohdetta ehdottomasti, jos pohdit lähtemistä Job Shadowing -jaksolle.

 

 

 

Björknäsgymnasiet Ruotsin Bodenissa

Ilokseni sain kuulla, että kaksi abiamme halusi lähteä
seitsemäksi viikoksi Erasmus+ -vaihtoon Ruotsin Bodeniin. Minun tehtäväni oli saattaa heidät kohteeseen ja tutustua samalla paikkakunnan lukioon.

Bodenin kunta sijaitsee Pohjois-Ruotsissa Norrbottenin läänissä. Kunnassa on noin 28 000 asukasta, joista reilu puolet asuu keskustaajamassa. Lähin lentokenttä sijaitsee Luulajan liepeillä Kallaxissa n. 40 kilometrin päässä Bodenista, ja mekin lensimme sinne Helsinki-Vantaalta Arlandan kautta.

Bodenin ainoa lukio Björknäsgymnasiet on suuri, n. 900 opiskelijan lukio. Ruotsin lukioissa opiskellaan erilaisilla linjoilla, ja niitä Björknäsgymnasietissa on toistakymmentä. Osa linjoista, kuten Samhällsvetenskapsprogrammet, Naturvetenskapsprogrammet ja Ekonomiprogrammet, on korkeakouluopintoihin valmentavia, osassa taas on teoreettisten opintojen lisäksi myös käytäntöä. Näitä linjoja ovat esim. Restaurang- och livsmedelsprogrammet, Fordons- och transportprogrammet sekä Vård- och omsorgsprogrammet, joka johtaa ammattitutkintoon ja antaa kelpoisuuden toimia lähihoitajana sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja kotihoidossa. Hieman hätkähdinkin, kun koulukierroksella yhden luokkahuoneen ovi avattiin, ja huoneessa makaili ”potilaita” sairaalasängyissä. Ne olivat tietysti nukkeja, joiden avulla harjoiteltiin verikokeiden ottamista ja potilaiden kääntelyä yms. Yhteislyseon tavoin myös musiikilla on suuri osa koulun toiminnassa, ja suuret musikaaliprojektit kuuluvat sielläkin toimintaan (Estetiska programmet).













Koulussa on kolme rehtoria, joista tapasin kaksi. Kullakin rehtorilla on nelisen linjaa, joista he vastaavat. Toinen tapaamistani rehtoreista osasi myös suomea, kuten yksi muukin tapaamani opettaja. Suomalaiset sukujuuret löytyvät useammaltakin opettajalta, ja ilmeisen tavallista on matkailla lomilla Suomen puolella, varsinkin Pohjois-Suomessa ja länsirannikolla.

Itse pääsin toiveeni mukaisesti osallistumaan ruotsin ja saksan oppitunneille. Ruotsin tunteja oli sikäli mielenkiintoista seurata, että ne olivat äidinkielen tunteja, joilla harjoiteltiin mm. argumentoivien tekstien analysointia ja laatimista. Luokat (ainakin ne, joissa itse kävin) oli varustettu valkotaululla. Tykkejä tai dokumenttikameroita en nähnyt. Opiskelijoiden tuolit olivat todella mukavat istua; pehmeillä kankaisilla tuoleilla kesti vanhakin selkä hyvin 80 minuutin tunnit. Varsinkin ensimmäisen vuoden opiskelijat vaikuttivat aktiivisilta. Opettaja kyseli asioita summamutikassa keneltä tahansa, ja aina tuli vastaus tai mielipide kysymykseen kuin kysymykseen.

Saksan ryhmä oli hyvin pieni, vain viisi opiskelijaa, joista neljä oli paikalla. Käytössä oli Sanoman kustantama Ausblicke, josta oli tehty ruotsinkielinen versio. Kirjat olivat printtikirjoja, ja ne sai koululta lainaksi. Tunnin aluksi opettaja kyseli minulta saksaksi suomalaisesta koulusta, ja sen jälkeen työskenneltiin sopivasti kouluaiheisten tekstien parissa. Lopputunnista tehtiin kirjoitustehtävää koneilla.

Ruotsalaisilla(kin) työpaikoilla kahvitauot ovat tietysti äärimmäisen tärkeitä, ja pientä fikaa otettiin päivän aikana useampi kerta. Osallistuin myös Ekonomiprogrammetin opettajien ”måndagsfikaan”, joka oli vähän pidempi tauko maanantai-iltapäivänä. Opettajat tuovat näille maanantaikahveille vuorotellen jotain leipomuksia kahvin kanssa nautittavaksi. Tuliaiseksi viemäni Kouvolan Laku teki myös hyvin kauppaansa. Opettajat olivat kiinnostuneita meidän koulustamme, ja yritinkin kovasti mainostaa mm. mahdollisuuksia opiskella joitain aineita englanniksi. Ja meiltä löytyy myös kaikkia niitä kieliä, joita Björknäsgymnasietissa opiskellaan, eli englantia, saksaa, ranskaa ja espanjaa.

Toivottavasti yhteistyö Björknäsgymnasietin kanssa jatkuu, ja muillakin kollegoilla on mahdollisuus lähteä Bodeniin.

Satu

CLIL-kurssi Teneriffalla 9.-15.6.2024

Kesäloman alkaessa suuntasin kohti aurinkoista Teneriffaa. Osallistuin viikon
kestävälle CLIL-kurssille (Content and Language Integrated Learning). CLIL-menetelmän avulla opettajat voivat opettaa oppiaineen sisältöä vieraalla kielellä, samalla kun oppilaat hankkivat oppiaineeseen liittyviä tietoja ja taitoja sekä parantavat kielitaitoaan. Opetan Studies in English –linjan KE1-2e opintojaksoa, joten halusin saada vinkkejä ja ideoita opintojakson toteuttamiseen. Olen aiemmin opettanut matemaattisia aineita englanniksi kansainvälisessä koulussa, ja suorittanut sitä varten IB Diploma Programme -opettajan pätevyyden matematiikassa, mutta nyt halusin saada vinkkejä nimenomaan kemian opettamiseen.

Viikon aikana perehdyimme CLIL-metodiin sekä sen nykyisiin käytäntöihin ja kehityssuuntiin. Saimme paljon käytännön ideoita menetelmän soveltamiseksi omassa oppiaineessa. Kokeilimme myös konkreettisia aktiviteetteja ja pelipohjaisia työkaluja, jotka yhdistävät kielen ja aineen oppimisen. Opimme myös suunnittelemaan CLIL-metodiin pohjautuvan oppitunnin.

Koko viikko ei ollut kuitenkaan pelkkää opiskelua, vaan iltaisin pääsimme viettämään vapaa-aikaa kauniissa Puerto de la Cruzin kaupungissa sekä tutustumaan lähiseudun nähtävyyksiin. Kävimme kävelyllä historiallisessa La Orotavan kaupungissa, joka on yksi Kanariansaarten vanhimmista kaupungeista. Vierailimme myös Teiden kansallispuistossa, jossa sijaitse 3 718 metriä korkea tulivuori.  

Viikon aikana tutustuin ihaniin kollegoihin ympäri Eurooppaa. Pääsin vaihtamaan kokemuksia ja ajatuksia eri maiden koulutuksesta saksalaisten, irlantilaisten ja latvialaisten opettajien kanssa. Myös espanjalainen kurssin opettajamme Jorge tarjosi mielenkiintoisen katsauksen espanjalaiseen koulutusjärjestelmään. Parasta kurssilla oli sen käytännönläheisyys. Emme käyneet vain läpi teoriaa, vaan pääsimme itse kokeilemaan erilaisia aktiviteetteja oppilaan roolissa. Kurssi myös auttoi suunnittelemaan oppitunnit niin, että vieraalla kielellä opettaminen ja oppiminen onnistuu opintojakson aikana ilman vaadittava lisäaikaa esimerkiksi sanastojen avulla ja pelien avulla.

Voin suositella lämpimästi Erasmus Learning Academya kurssin järjestäjänä. 

Lisätietoja Erasmus Learning Academy/CLIL 

Emmi

Opettajien liikkuvuudet 2022-2023

Job shadowing roomalaiskoulun kansliassa 15.-19.10.2023

Tekijä: Birgitta Smolander

Scuola Maria Ausiliatrice on perustaltaan katolinen koulu, jossa samaan koulukokonaisuuteen kuuluu kouluja päiväkodista lukioon. Tämä seitsemänsadan opiskelijan koulu sijaitsee tyylikkäässä ja vehreässä Triesten kaupunginosassa.



Erasmus-vastaava Paola Murru huolehti meistä koko kouluvierailun ajan. 

Kaksi kansliaa

Molemmissa kanslioissa työskentelee kaksi sihteeriä. Didaktiivisessa kansliassa pyöritetään opiskelijoiden, huoltajien, opettajien ja henkilökunnan asiakaspalvelua. Käytössä on Wilman tapainen opiskelijatietojärjestelmä, mutta kaikki talletetaan myös paperiversioina mappiin. Hallinnollisessa kansliassa syynätään euroja ja raportoidaan ministeriölle neljä kertaa vuodessa. Työnjako vaikutti selkeältä.



Maanantaina tapasimme didaktiivisen kanslian kollegoita.


Tiistaina tutustuimme hallinnollisen kanslian työtehtäviin.


Päivän päätteeksi kaikki halusivat yhteiskuvaan.


Opiskelijatietojärjestelmät Italian tyyliin.

Tietojärjestelmät ovat alkeellisempia kuin meillä, eikä niiden toimivuuteen ollut luottoa. Se, ettemme kerää paperia ihan kaikesta, herätti ihmetystä.

Roomalaiset kollegamme operoivat samojen asioiden parissa kuin mekin. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa mutta myös ongelmat ja kipukohdat ovat samoja; kuormittavat ruuhkahuiput ja se, että keskeneräisyyttä ja keskeytyksiä on vaan siedettävä.

Roomalaislukiossa opettajien vaihtuvuus on suurta. Jäi kuva, että toiminta suunnitellaan vasta siinä vaiheessa, kun koulu alkaa syksyllä. Uudelle henkilökunnalle on kuitenkin selkeä ohje, kuinka pitää toimia ja mitä asiakirjoja pitää toimittaa kansliaan. Koulussa opettajat vaihtoivat luokkaa päivän aikana, eivät opiskelijat. Opettajia näkyi myös välituntien aikana.





Sydämellinen ja lämmin tunnelma oli käsinkosketeltavaa. Se ilmeni myös opettajien ja henkilökunnan asioidessa opiskelijoiden kanssa.

Neljän päivän aikana kävelykilometrejä kertyi yli 60 kun seikkailimme Rooman kujilla. Jokaisen kulman takaa löytyi jotakin ihanaa. Suurkiitokset Erasmus Finland, Mika Rissanen ja KV-tiimi! 

Englannin kielikurssi Kroatiassa 14.10 - 23.10. 2023

Tekijä: Minna Snellman

 

Intensive English Language Course for Teachers and School Stuff (10 days)

Split – Kroatian helmi

Sain upean mahdollisuuden osallistua englannin kielikurssille historiallisessa ja kuvankauniissa Splitissä. Ajankohta kurssille oli mielestäni paras mahdollinen, sillä Suomen harmaa lokakuu vaihtui Kroatian puolipilviseen ja leutoon säähän. Kielikurssin tavoitteeksi olin asettanut sen, että rohkaistuisin taas käyttämään englannin kieltä aktiivisemmin, sillä en ole tarvinnut töissä englantia juuri lainkaan viimeisen viiden vuoden aikana. Kymmenen päivän kurssilla minun olisi ns. ”pakko puhua” ja luoda uusia ihmissuhteita, etten joutuisi kulkemaan iltaisin yksin kaupungin sokkeloisilla kujilla.

Splitistä kaupunkina on pakko kertoa muutamilla lauseilla. Split on kaupunkina upea ja vanhankaupungin sokkeloiset kadut ovat sekoitus 300-luvun vaihteessa rakennettua roomalaista palatsia ja sen sisälle 1400-luvulla noussutta venetsialaiskaupunkia. Lisäksi Splitin vaihteleva rannikko sekä saaristo ovat kuvankauniita. Splitin tunnetuin rakennus on Diolectianuksen palatsi, jonka läpi kuljetaan taajaan. Palatsin sokkeloisilla kujilla on mm. kauppoja, erilaisia ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kävimme yhdessä muiden Erasmus-ryhmien kanssa tutustumassa palatsiin ja sen historiaan heti toisen päivän iltana. Kävimme myös pienemmällä ryhmällä palatsissa 3D-seikkailulla toisena iltana. Virtuaalilasit päässä tällainen korkeanpaikankammoinenkin liiteli hetkittäin onnellisena palatsin kattojen yllä. Split oli kokonaisuudessaan kiehtova kaupunki.

Kuva: Otin pienet kalistelut roomalaisten kanssa, muutoin matka meni sopuisasti;)


Englannin kielen kurssi oli mielestäni todella hyödyllinen, energisoiva ja jopa ratkiriemukas kokemus. Kielikurssille osallistu opettajia mm. Ranskasta, Rèunion saarelta, Puolasta, Virosta ja Saksasta. Alun tutustumisleikkien jälkeen ryhmäydyimme hyvin ja tunnelma oli oppitunneilla kroatialaiseen tyyliin rento ja humoristinen. Erityisesti ryhmäyttämisestä ja päiväohjelman vaihtelevuudesta täytyy antaa järjestäjille erityisen hyvää palautetta. Pidin oppimisilmapiiristä todella paljon, samoin nautin eurooppalaisten kollegoiden seurasta.

Keskusteluharjoituksia oli päivittäin eriaiheista ja erilaisilla kokoonpanoilla ts. toivomaani keskustelua oli runsaasti. Lisänä oli tietenkin peruskielioppisulkeisia tehtävineen, luovaa kirjoittamista, virallisten ja epävirallisten s-postien lähettämistä, ääntämisharjoituksia ja sanontojen kertaamista yms. Oppitunteja pidettiin parilla eri kouluilla sekä ulkona luonnon keskellä. Toisinaan kävelimme jonnekin kauniiseen lähistöllä olevaan retkeilykohteeseen opiskelemaan ja kauempana oleviin paikkoihin menimme bussilla. Mielestäni oli virkistävää opiskella raittiissa ilmassa ja katsella luonnon kauneutta ympärillämme. Yksi hauskimmista ja itselleni uusista tehtävistä oli ns. Goosechase (app), jossa metsästimme ryhmänä pisteitä. Mitä haastavampi tehtävä oli, sitä enemmän siitä sai pisteitä. Teimme esim. videoita matkien selostajia, dokumentaristeja tai etsimme "tiettyjä asioita" kaupungilta.
Tiimihenkeä nostatimme välillä hassuilla valokuvilla, joista sai myös pisteitä.

Kuvia: Varoksen luonnonpuistossa luovaa kirjoittamista, tiimihengen nostatusta suojatiellä ja bussissa lähdössä useamman kurssin voimin Zrnovnican myllylle opiskelemaan.








Retket, keskustelut ja humoristiset tehtävät hioivat meidät timanttiseksi tiimiksi. Koulupäivien jälkeen vietin jokaisen illan kurssikaverin tai kavereiden seurassa seikkaillen lähitienoilla tai kauempana. Kielikurssi ja keskustelut englanniksi jatkuivat siis luontevasti iltaisin, ja monia kiinnosti juuri suomalainen erityisopetus ja koulutus. Oli kiinnostavaa tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia opettajan työstä. Erityisesti itseäni miellytti se, että kaikki kurssilla olevat opettajat pitivät työstään ja kokivat olevansa omalla alalla.

Kuvat: Marjan Hill vaati veronsa eli jalkojen lepuutusta puolalaisen kollegan kanssa, toisessa kuvassa turkoosinen meri lähellä Ivan Mestrovicin museota.

Kurssille asettamani oletukset, odotukset ja tavoitteet ylittyivät moninkertaisesti. Kielikurssin englanninopettajat olivat aktiivisia, kannustavia ja sydämellisiä. Heidän persoonansa sekä opetuspaikkojen vaihtelu toi paljon iloa tällaiselle laiskanpulskealle loskassa tallaajalle! Parasta kurssissa oli englannin kielen aktivoituminen, uudet tuttavat ja ilo huomata, että kaikkialla Euroopassa opettajia yhdistää samat ilot ja huolenaiheet.

Lähdin joka aamu mielelläni kouluun ja olisin viihtynyt kurssilla kauemminkin.
Huipulla tuulee ja näköjään myös portailla:) Hvala, Thank you, Kiitos Erasmus+

 -Minna

 

 





 



Classroom debates @ Dublin.

Tekijä: vpessa
Osallistuin Europass Teacher Academyn järjestämälle Classroom debates -kurssille pääsiäisen tienoilla kuluvaa vuotta. Aihepiiri ja kieli kiinnostavat sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti, joten odotukset työkalupakin täydentymisestä olivat kohtalaisen korkealla.

Vietin Irlannin vehreydessä reilun viikon, joista kurssiin liittyvää ohjelmaa oli kuutena päivänä. Pröystäillen ja kopeana olin luottavainen omaan mutten muiden kielitaitoon. Hybris antoi tuta kun Miriam-open johdolla toisteltiin äänenkäyttöharjoituksissa "red leather, yellow leather" kielet solmussa ja äänteet vinksinvonksin. Kunnialla selvisimme kuitenkin itse kukin, käsimerkeillä sanavaraston puutteita enemmän tai vähemmän täydentäen.

Kurssin tavoitteena oli harjaannuttaa väittelyn käyttöön opetus- ja oppimisen keinona. Kurssilla korostui ääneen puhumiseen rohkaisu, luovuuden valjastaminen, pelien ja leikkien käyttö; johdonmukainen argumentointi, tiimityö, suunnitelmallisuus ja aikaraamien noudattaminen. Oppilaana oleminen oli antoisaa. Oppien toimivuus käytännössä tuli todettua kansainvälisessä yhteistyössä muiden kurssilaisten kesken. Aiempia pyöriä pyöreämpää pyörää emme saaneet hypisteltäväksi, vaan joukon yksinkertaisia - lue: toteuttamiskelpoisia - keinoja ja harjoituksia.

Kurssiviikkoon oli tiivistetty usean viikon opintojaksoille soveltuvia harjoitteita, yksinkertaisista lämmittelyistä ja tutustumisleikeistä aina strukturoituihin väittelyihin. Yksi suurimmista anneista omaan työhön oli johdonmukaisuuden korostaminen: ensin opetellaan perusteet, sitten sovelletaan. Toimivia harjoituksia voi muunnella, supistaa tai laajentaa hyvinkin paljon niin, että ne säilyvät tavoitteen kannalta antoisina. Olen hyödyntänyt esim. puhumaan rohkaisussa.

Tässä lyhyt tiivistys viikon kulusta:
  • Maanantai.
    • Kaupunkisuunnistusta ja kurssin aloitus. Dublin ei ole metropoli, joten jalkapatikka houkutteli enemmän kuin sekavalta vaikuttava ja vasemmanpuoleinen julkinen liikenne.
    • Kurssilaisiin tutustuminen. Espanja, Italia ja Suomi olivat edustettuina - keskustelua, ohjattua ja vapaata.
      • Oivallus: "Vastuutehtävät jäävät mieleen."
    • Kulttuurinvaihtotori. Toiveena oli viedä maistiaisia kunkin kotimaasta. Suomi-pöydästä löytyi salmiakkia, suklaata, näkkileipää ja hapankorppuja; naapuripöydistä aareittain kinkkusiivuja, leivonnaisia, kaikenkarvaisia karamelleja. Fazerin sininen oli menestys.

  • Tiistai.
    • Väittelyn analysointia: väitellä voi aiheesta kuin aiheesta, ideat tulee erottaa identiteetistä, retoriikka on vain kuorrutetta.
      • Kriittisen ajattelun taitojen terävöittäminen, argumenttien rakentaminen.
      • Luovuuden valjastaminen, ideointi ja improvisointi.
    • Käytännön sovellutusten miettiminen. Joukossamme oli kielen opettajia, kirjallisuuden opettajia ja pienryhmäopettajia. 
    •  Kiertokävely.
      • Paikallisen oppaan kiertokävely opinahjolta Dublinin keskustaan. Paikallinen murre on ihastuttava. Päädyimme pubiin illalliselle. 


  • Keskiviikko.
    • Kuusi hattua. Edward de Bonon kehittämän mallin hyödyntämistä. [ Tästä Wikipedia-artikkeliin aiheesta. ]
      • Fokuksen suuntauksen väline. Voi hyödyntää vaikkapa ryhmätöihin tai roolileikkeihin. Suosittelen tutustumaan!
    • World Schools Debate. Yleisesti käytössä oleva malli muodollisen väittelytilanteen järjestämiseksi. Tiukasti rajatut roolit ja puheenvuorojen aikamääreet.
      • Lähteiden käyttö ja niiden arviointi.
      • Tuomarin roolin opettavaisuus: hektistä päättelyketjujen seuraamista ja argumenttien pätevyyden ja vakuuttavuuden arviointia on the fly.
    • Harjoitusväittelyt. Huh, tämähän olikin hankalaa!
    • EPIC. Immigration museum.
      • Miriam-open suosituksesta. Irlannin ei-aina-niin-valoisaa historiaa ihmisten liikkumisen kautta tarkasteltuna.


  • Torstai.
    • Aivoriihi edellispäivän harjoituksista - a debrief, if you will.
    • Peliaspektin huomiointi; voittoon tarvitaan strategiaa ja taktiikkaa.
      • Väittelyjoukkueen työnjako esim. henk.koht. vahvuuksien tai kehityskohteiden mukaan.
        • nokkelin, analyyttisin, verbaalisin omilla tonteillaan 
    • Loppuväittely. Viikon opit käytäntöön.
      • Muotin mukaan.
      • Olin tuomarin roolissa. Voittajan arviointi olikin vaikea tehtävä - argumenttien seuraaminen, perusteluketjujen arviointi, aiheessa pysyminen ja henk.koht. asennoitumisen unohtaminen... Mukaansatempaavaa ja keskittymistä vaativaa touhua!
    • The Church. Ruokaa, musiikkia ja irlantilaista tanssia. Naurua, kaskuja ja vakavampia keskusteluja ryhmäläisten kesken. Erikoisin espanjankielinen seuraleikki, mihin olen osallistunut. Toki myöskin ainoa laatuaan.


  • Perjantai.
    • Sitä kuuluisaa itsereflektiota tuntitolkulla: mitä opimme, miten aiomme hyödyntää opittua, pedagogiaa ja didaktiikkaa.
    • Kukkia, karamelleja, kättelyitä ja kahvia
    • Howth. Aurinkoinen iltapäivä lähes välimerellisistä maisemista nauttien. Puolen tunnin junamatka citystä - aivan hurmaava paikka.
      • P.S. Poluilta poikkeaminen ei kannata.

  • Lauantai.
    • Kiertoajelu. Upeita maisemia, paikallisten oppaiden tarinaniskennästä nauttimista ja muunmaalaisten kollegoiden kanssa jutustelua pikkuteitä linja-autolla lipuen.

Muuten, tiesitkö, ettei Irlannissa käärmeiden lisäksi ole alkujaan ollut ainoatakaan havupuulajia?

** 

P.S. Viikon opit ovat tulleet käyttöön sekä englannin että filosofian tunneilla. Puherohkeuden harjaannuttamista ja rajoittavan itsetietoisuuden karsintaa ykkösten kanssa, improvisointia ja kannanottoja keskustelukurssilaisten kanssa; perusteiden etsimistä ja harjoitusväittelyitä filosofian tunneilla. Oppiaineyhteistyötä on suunnitteilla myöskin - stay tuned!

Kypros esihistoriasta nykypäivään

Tekijä: Hanna-Kaisa Minkkinen

Kuparisaaren arvoitusta selvittämässä

Antti ja Pasi 

Innolla odotamme Välimeren historian syventämistä ja uuden kulttuurin oppimista. Ilmeisen pieni ryhmä on odotettavissa, toivottavasti sitäkin tiiviimpi. Mukana osallistujia ainakin Saksasta ja Ranskasta.

Vähän Kyproksesta

Sijainti kolmen mantereen - Eurooppa, Aasia ja Afrikka - välissä on tehnyt siitä otollisen siirtolaisille ja valloittajille läpi historian. Alkuperäisten asukkaiden (keitä he lienevätkään esihistoriallisella ajalla) muodostamien yhteisöjen lisäksi valtaa ovat pitäneet ainakin kreikkalaiset, roomalaiset, bysanttilaiset, frankit, venetsialaiset, turkkilaiset ja britit. Britit ottivat vallan heikentyneltä Ottomaanien imperiumilta vuonna 1878 ja joutuivat alun vastustelun jälkeen myöntymään Kyproksen tasavallan itsenäistymiseen vuonna 1960 presidenttinään arkkipiispa Makarios III. Iso osa olisi halunnut liittyä Kreikkaan, mutta sitä ei sallittu.

Saari ajautui kreikkalais- ja turkkilaisväestön väliseen sisällissotaan vuonna 1963. Sota kesti kolme päivää ja päättyi aselepoon, jota valvomaan YK asetti kansainväliset rauhanturvajoukot (UNFICYP) vuonna 1964. Siinä oli mukana paljon suomalaisia rauhanturvaajia. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilasjuntan tukeman vallankaappauksen jälkeen. Turkin miehittämät alueet julistivat itsenäisyyden vuonna 1975 ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon. Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3 saaresta, on kansainvälisesti tunnustettu, ja Turkki ei puolestaan tunnusta tasavaltaa. Verisiä yhteenottoja ja muita kauheuksia on siis riittänyt.

Kurssi alkaa

17.4.2023
Kurssi alkoi 21 asteen lämpötilassa F.G.G. Educulturen koulutustiloissa Limassolissa Kyproksella, kävelymatkan päässä majoituksestamme. Tapasimme muut kurssilaiset ja kurssin vetäjät. Päävastuu opetuksesta on Zara Keadylla, yli kaksikymmentä vuotta sitten Kyprokselle muuttaneella irlantilaisella.

Meidän lisäksemme osallistujia on Saksasta, Ranskasta ja Kroatiasta. Alkuun esittelimme itsemme, koulumme ja asuinpaikkamme. Kouvola sai tietenkin raikuvat aplodit. Meille myös selvisi, että aikataulu muuttuu ja tiivistyy tarpeen vaatiessa. Saa nähdä ehditäänkö vapuksi takaisin...


(Sanottakoon tässä kohtaa viiden päivän opiskelun jälkeen, että aikataulu tosiaankin muuttui kovasti. Päivät alkoivat joko klo 8.00 tai 9.00 ja päättyivät yleensä vasta klo 18-20 aikoihin. Toki siihen kuului ruokailua ja taukoja.)



Esittelyjen jälkeen pääsimme asiaan eli Kyproksen historiaan ja sen merkitykseen Välimeren kulttuuripiirissä. Tänään opiskelimme esihistorian (9500-1050 eea.), neoliittisen kauden (8200-3900 eaa.) sekä kuparikauden (3900-2500 eaa.). Teoriaosuuden jälkeen menimme tutustumaan opittuun paikan päälle arkeologiselle Choirokoitian neoliittiselle asuinpaikalle. Siellä ihmetystä aiheutti sylinterin muotoiset asumukset. Kivikausien jälkeen Kyproksella oli meistä poiketen ennen pronssikautta kuparikausi - johtuu saaren merkityksestä kuparin tuottajana ja käyttäjänä. Saaren nimessä näkyykin raaka-aine: kreikan kielen Kúpros tarkoittaa kuparia. Tämä on tosin vain yksi teoria. Toisen mukaan saaren nimi tulisi sypressi-puusta.







18.4.2023
Toisena päivänä opiskelimme alkuun pronssikauden ja sen jälkeen siirryimme aina mielenkiintoiseen antiikkiin. Antiikki on suurin piirtein samanlaista kuin kuin kaikkialla muuallakin: arkaainen, klassinen sekä hellenistinen kausi ja sen jälkeen roomalaisaika. Kävimme tutustumassa hellenistisellä kaudella (325-50 eaa.) perustettuun Kourionin kaupunkiin, joka oli yksi saaren keskuksista. Teatteri, agora ja muut rakennukset pylväineen ovat todiste tästä. Kreikkalaista kulttuuria lienee virrannut saarelle jo tuhat vuotta aikaisemmin mykeneläisellä kaudella. Kourionin kaupunki kukoisti edelleen roomalaiskaudella ja siitä kertovat kylpylät, gladiaattorien talo ja lukuisat muut rakennukset.

19.4.2023
Keskiviikko oli pyhitetty luennoille, videoille ja ryhmätyöskentelylle. Ranskalaisista - joita oli enemmistö - muodostettiin kaksi ryhmää. Me kaksi suomalaista, saksalainen ja kroatialainen muodostimme oman ryhmämme. Tämä tuntui oikein toimivalta ratkaisulta. Oli mukava huomata, että kollegat ulkomailta miettivät samaa asiaa kuin me, eli lähdekritiikkiä. Ryhmätyön aiheena oli valmistaa esitys opiskelijoille/kollegoille, jolla piti näyttää positiivisessa valossa miksi Kyprokselle kannattaisi mennä. Materiaalina pitää käyttää omia kuvia ja kokemuksia viikon ajalta. Työ siis jatkuu koko viikon ja esitämme ne viimeisenä päivänä toisillemme.



20.4.2023
Torstaina tutustuimme Limassolin historiaan kävellen ympäri kaupunkia ja pysähtymällä muutamiin kohteisiin. Ensimmäisenä kohteena oli Limassolin arkeologinen museo. Siellä oli mittava kokoelma antiikin Kreikan ja Rooman aikaista esineistöä. Keramiikkaa riitti ulkovarastoon asti. Sieltä menimme kaupungin pääkirkkoon Ayia Napa Cathedraliin. Ortodoksiset kirkot ovat erittäin komeita. Kirkon jälkeen oli vuorossa Limassolin linna. Linna ei ollut kovin iso eikä sen merkitys ole ollut kovin suuri vuosisatojen kuluessa. Ennen museokäyttöä se toimi vankilana. Mutta hallitsevan luokan ja ritareiden asuinpaikkana sekin on ollut ja siten kiehtova. Kaupunkikierroksen - sen aikana näimme monia hallitusrakennuksia eri aikakausilta ja moskeijoita - lopuksi pysähdyimme vielä Carob Mill Museumiin. Carop tree on johanneksenleipäpuu ja siitä valmistettiin siirappia, suklaata jne. Se on edelleen hyvää ja jonkinlaista
superfoodia.

Päivän päätteeksi lähdimme bussilla läheisille vuorille. Troodos on Kyproksen korkein paikka, vuoristo, joka yltää lähes kahden tuhannen metrin korkeuteen. Kävimme tutustumassa viehättävään Ómodoksen kylään. Siellä erityisen vaikutuksen teki luostari nimeltä Timios Stavros Monastery. Kyproksella luostarista tekee merkittävän se, että siellä säilytetään erittäin tärkeää pyhäinjäännöstä: pala alkuperäisestä Jeesuksen ristiinaulitsemiseen käytettystä rististä. Osuimme paikalle juuri kun paikalliset ihmiset kiersivä jonossa suutelemassa papin pitelemää pyhäinjäännöstä. Olisimme voineet oppaan mukaan tehdä sen itsekin, mutta tällä kertaa jätimme mahdollisuuden käyttämättä. Kylästä ajelimme ihmettelemään lähistöllä sijaitsevaa hienoa Milomerin vesiputousta. Vesi oli edelleen kylmää, vaikka lumet vuorilta olivatkin jo sulaneet. Vesiputouksilta suunnistimme viimeisiin kohteisiin, viinitarhaan ja syömään. Todistetuksi tuli, että sekä viini ja ruoka ovat tärkeä osa kyproslaista kulttuuria. Sen he osaavat tehdä. Mezet ja sininen viini maistuivat. Pitkä päivä päättyyi päättyi perinteisen railaakkasti: Ylen puoli ysin uutiset tallenteena ja äkkiä nukkumaan.




21.4.2023

Perjantaina lähdimme heti aamusta bussilla n. 100 km päähän Nikosiaan, joka on jaetun Kyproksen molempien osien hallinnollinen keskus ja suurin kaupunki. Nikosia on maailman ainoa jaettu kaupunki. Noin 2/3 saaresta kuuluu Kyproksen tasavaltaan ja on ainoa kansainvälisesti tunnustettu valtio saarella. Se on se "kreikkalainen" puoli. Noin kolmasosa saaresta on Turkin miehittämänä ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan hallussa. Sitä ei ole Turkin lisäksi tunnustanut kukaan muu. Mainittakoon vielä, että saarella on kaksi brittien tukikohtaa ja lisäksi täällä on palvellut n. 10 000 suomalaista rauhanturvaajaa.

Ensimmäisenä kohteena oli Kyproksen käsityökeskus, jossa pääsimme näkemään perinteistä käsityötä keramiikan teosta kutomiseen. Kreikkalaisella puolella kävimme vielä Leventis Municipal Museum of Nicosiassa sekä Kyproksen museossa. Sen jälkeen menimme ilman opasta "turkkilaiselle" puolelle, jossa tutustuimme basaareihin, moskeijoihin ja hamamiin (kylpylä). Sekä tietysti kebabbiin.

22.4.2023
Viimeisenä päivänä jokainen ryhmä esitteli oman aikaansaannoksensa. Tosin aikaan työn tekemiseen ei paljoa ollut, koska päivät olivat niin pitkiä. Ja työn tekemiseen piti käyttää koko kurssin aikana saatuja tietoja, kokemuksia ja kuvia. Lauantaiaamun viimeistelyyn oli aikaa vain n. 30 minuuttia. Tehtävänanto oli tälläinen:

MAIN GROUP WORK
Let's suppose that at you are going to introduce to your students /colleagues a visit in Cyprus. Make a short PowerPoint presentation of a collection of photos from the sites (museums/ ruins/ objects/ mosaics/ statues etc.) to prepare the students/ colleagues for the visit and focus their attention. If you want, you can give some information or ask questions. Try to make this visit a positive learning experience. Use maximum 10 slides.


Esittelyjen jälkeen vuorossa oli vielä viimeinen retki Pafokseen (vapaaehtoinen ja omakustanteinen), joka on tunnettu ainakin yhdestä asiasta: Afrodite nousi vaahdosta (syntyi) Pafoksen rannoilla. Jos uskalsi kastautua kylmässä vedessä, niin luvassa oli vuoden ajaksi hieno hipiä. Näin ainakin myytti lupaa. Antti kastoi sormensa ja minä uskalsin mennä nilkkoja myöten. Uimahousut meiltä jäi tällä reissulla kastamatta, rannoilla ei ollut aikaa notkua.

Enemmän nähtävää oli kuninkaiden haudoilla. Siellä sijaitsee monen muinaisen ylimyksen viimeinen leposija. Haudat eivät nimestään huolimatta ole kuninkaiden vaan rikkaiden pafoslaisten hautoja. Maanalaiset hautakammiot ovat peräisin helleenien ja roomalaisten ajoilta 200 eaa.–200 jaa. Haudat kuuluvat Unescon maailmanperintölistalle. Pafoksessa on myös merkittävä arkeologinen puisto Pafoksen pääkaupunkiajoilta hellenistisellä kaudella. Siellä on mm. roomalainen teatteri, mosaiikkeja (Dionyseksen talo) sekä lähistöllä pylväs, johon sidottuna apostoli Paavalin kerrotaan joutuneen ruoskituksi Kyproksella.

Mitä opin tällä viikolla?

Tekijä: Marko Ukkola

Yksi tavoitteistani oli englannin ja ranskan kielen käytön luontevoittaminen. Torstai-iltapäivän englannin kielen tunnilla olin harjoittelemassa ranskalaiselle koululle tyypillistä keskustelevaa oppitunnin vientiä ja sieltä tuli pelkäämäni kysymys: ”Voitko kertoa jotain koulustasi tai itsestäsi ranskaksi?” Mielessä kyllä välähti, että sopimukset tunnin alussa olivat, että käytämme englantia ja suomalaista sosiaalista koodia. Vetoaisinko siihen? Ilmeisesti neljäs päivä kielen ympäröimänä riitti siihen, että ranskaa lähti tulemaan suusta, eikä tarvinnut paeta paikalta. Jos nyt joku koulumme englannin opettajista huolestuu, niin selvitin kyllä opiskelijoille tunnin alussa, että olen matemaattisten aineiden opettaja eikä kielitieteellinen sivistykseni ole opetustehtävien vaatimalla tasolla. Ranskan osalta opiskelijat ymmärsivät asian luultavasti ilman selityksiä ja hymyilivät ystävällisesti.

Ainakin nyt näyttää siltä, että voi olla mahdollista saada toteutumaan yhteistyö fysiikan opettajan kanssa. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten yhteinen projekti saataisiin toimimaan. Englannin opettaja teki oikein selväksi, että kun lomat on vietetty ja koulutyö vapun jälkeen taas alkaa, saisi muutama suomalaisopiskelija olla matkalaukkuineen koulun aulassa odottamassa. Laskettelujen kannalta parasta aikaa on kuitenkin tammi-helmikuussa.

Mitä haluaisin mukaani? Ranskalainen oppitunti, ainakin ne 17 jotka seurasin, alkavat räväkästi. Oppitunti etenee opettajajohtoisesti, mutta ranskalaisnuoret osallistuvat keskusteluun varsin innokkaasti, kun ovat perillä asiasta, mutta myös kärriltä tipahtaneena. Väärä vastaus ei näytä huolestuttavan. Toisinaan oppitunti kuulostaa levottomalta, mutta kummasti opettajat saavat kiinni takarivin huolestuneesta ilmeestä ja kysymyksestä. Oppitunnit ovat erittäin huolellisesti suunniteltuja, melkeinpä ohjelmoituja. Oppitunneilla jää käsitys, että opiskelijat hyväksyvät tietämättömyytensä, mutta työskentelevät useimmiten innokkaasti opettajan kanssa sivistyksensä parantamiseksi. Yhtään ”mihin tätä tarvitaan” -kysymystä en tainnut kuulla, mutta kyllä keskustelua BAC-kokeesta, jonka tulokset tulivat tällä viikolla. Ihmeellistä on, että abit olivat koulussa, vaikka lukio on periaatteessa käyty!

Lyseé Honore Romane on noin 500 opiskelijan koulu, vaikka paikkakunnalla asuu noin 6500 ihmistä. Useampi urheilulinja, tiedelinja ja hoitoalan opinnot vetävät kauempaakin opiskelijoita, joista osa asuu ison osan kouluvuodesta koulun alueella olevassa asuntolassa. Viikonlopuksi ja lomille pakataan laukut ja lähdetään kotiin. Laukkuja on useammassa nyytissä ympäri koulua näin perjantaina.

Menomatkalla Embruniin ajoin käyttäen Google Mapsiä suunnistusapuna, minkä vuoksi noin kahden tunnin ajomatkaan meni yli neljä tuntia. Maisemat olivat kyllä upeita ja kauniita pikkukaupunkeja ja puukujia oli matkalla. Paluumatkan ajoin itse suunnistaen.

Arvaamalla voi voittaa?

Tekijä: Marko Ukkola

Yksi reissun tavoitteista oli saada tuntumaa, miltä tuntuu olla oppitunnilla, kun ei ymmärrä kieltä täydellisesti. Myös meidän koulussamme tämä todellisuus on monella opiskelijalla edessä jokaisella oppitunnilla.

Opettajan viestinnässä on paljon pieniä eleitä ja vaikka ranskalainen kulttuuri ei nyt kuitenkaan ole mitenkään valtavan kaukana meikäläisestä, on niiden tulkinnan hankaluus ainakin näin seurailevalle opettajalle ilmeistä. Tarkoittiko tämä lyhyt lausahdus ja käden heilautus nyt sitä, että taululle kirjoitettua tehtävänalkua on tarkoitus tehdä itse vai tehdäänkö se opettajajohtoisesti yhdessä? Vieruskaveri vasemmalla alkoi tehdä tehtävää, oikealla kaivoi repustaan monisteen ja alkoi värittää ääriviivakuvaa. Mikä on oikea toimi nyt? Asiaa pohtiessa selviää, että minunkin olisi ehkä pitänyt tehdä moniste jo kotona ja tehtävää voi aloittaa itse, mutta voi myös odotella, kuten useimmat tekevät. Kun alan kaivella monistetta, opettaja alkaakin jo käsitellä taululla aloitettua tehtävää.

Kemian tunnilla lasketaan laimennussuhdetehtävää ja sitä varten pitää luonnollisesti muuttaa massoja perusyksiköstä eli kilogrammoista grammoihin. Vastatessa ei ensimmäisellä kerralla nollien määrä osu oikein, johtuiko se siitä, että en muistanut kilon murto-osien joukossa olevaa ”eetogrm” -yksikköä, joka taisi olla kilon kymmenesosa vai oliko se sadasosa?

Toisaalta voi sitten pohtia, että jos tunnilla riennät usein samojen opiskelijoiden luokse tarkastamaan, että oikeat tehtävät ovat alkaneet ratketa ja keskustelemalla tarkastamaan, että ne on ymmärretty oikein, voi opiskelija kokea laajemman huolenpidon ja valvonnan ahdistavana. Tämä on ehkä hyväksyttävä. Ei voi olla väärin tukea kielen ymmärtämisen kanssa taistelevaa opiskelijaa.

Toisinaan viesti tulee hyvin selväksi. Embrunin keskustassa näkyy, minne pitää hakeutua hädän hetkellä ja toisaalta jo antiikin aikana tunnetun paikkakunnan eläminen nykyhetkessä. Paikallinen valtiollinen palvelukeskus ei jää arvailun varaan.

Virkoja on erilaisia

Tekijä: Marko Ukkola

Ranskassa opettajat ovat valtion viroissa. Valtakunnallinen virasto palkkaa kaikki sopivan yliopistotutkinnon ja opettajakokeen läpäisseet. Opettajille on siis kokeet! Varman työllisyyden vastapainoksi samainen virasto sijoittaa opettajat hyvin monimutkaisen järjestelmän perusteella kouluihin eri puolille maata koulujen ilmaiseman tarpeen mukaisesti. Jos kouluilla ei ole tarvetta, voi opettajalistalla oleva joutua kummalliseen limboon: Täysi opettajan palkka juoksee, vaikka mitään töitä ei ole.

Ranska on aika iso maa ja puolenkymmentä pientä saarta ympäri maailmaa ovat samassa järjestelmässä, joten uran alussa tai jos haluat vaihtaa työpaikkaa saatat keväällä kuulla työpaikkasi olevan syksyllä yllätyksellisessä paikassa. Opettajat saavat toki esittää toiveita tulevasta työpaikastaan, mutta toiveiden toteutumisen kannalta olennaista on opettajan valtakunnallisessa vertailussa saama pistemäärä. Pistemäärään vaikuttaa työkokemus, menestys yliopisto-opinnoissa ja opettajakokeessa, mikä tuntuu luontevalta, mutta myös terveydentila, lasten lukumäärä ja aviosääty vaikuttavat. Jos haluat toiveidesi mukaisen viran, kannattaa avioitua ja muutama tenava olisi paikallaan. Koirasta tai pitkäaikaisesta kuntosalikortista ei saa pisteitä.

Tavallisilta työmarkkinoilta tuttu työpaikkailmoitukseen vastaaminen tuntuu nopealla vertailulla hyvin selkeälle ja perustellulle järjestelmälle. Rehtori voi haastatteluja tehdessään pohtia, kuka hakijoita olisi pätevin ja sopivin.

Suomalaisen järjestelmän matalampi organisaatio palkitsee, kun sairaus iskee. On ikävää joutua soittamaan pomolle aamutuimaan huonoja uutisia, mutta Ranskassa valtakunnallinen organisaatio selvittelee asiaa ja lähettää sijaiseksesi jonkun sillä hetkellä joutilaana olevan opettajan, jos joku valtakunnallisen kokeen läpäissyt sattuu olemaan vapaana. Useimmissa oppiaineissa ei ole ketään vapaana ja oppiainerajojen ylittäminen on mahdotonta. Matematiikan opettaja ei voi mennä fysiikan tai kemian tunnille! Käytännössä sijaisuuksia ei tunneta. Opettajien on syytä olla varovaisia laskettelurinteessä.

Embrunin lähellä on muutama laskettelukeskus. Vihreitäkin rinteitä löytyy ja ainakin kävellessä sanoisin, että ne olisivat luultavasti Suomessakin vihreitä rinteitä. Jos hisseillä uskaltautuu ylös asti, rinteissä riittää vaikeusastetta ja näyttävyyttä. Pituudet voi mielekkäästi ilmoittaa kilometreinä. Kuvassa lumisen alueen alareunassa on paikallinen mielakka.

Embrun, Ranska, perjantai 14.4, Marko

Kouluelämää Ranskassa

Tekijä: Marko Ukkola

Tälläkin kertaa tavattaessa vierasmaalaisia opettajia joku avasi keskustelun pohtimalla suomalaista opetusta ja sen erinomaisuutta.

Nyt kolmen täyden työpäivän jälkeen voi todeta, kyllä täällä Ranskassa on ammattitaitoisia ja ahkeria opettajia kuten kotipuolessakin. Toki on tunteja seuratessa tullut moneen kertaan mieleen, että olisin tehnyt jonkin asian eri tavalla, mutta sellaista meidän työmme on. Hyviin tuloksiin voi päästä eri tavoin.

Ongelmat ovat samanlaisia. Kysyin opiskelijalta tehtävästä, joka hänelle tuotti vaikeuksia. Opiskelijan ehdotus tehtävän pulmallisuuden syyksi oli kotikoulusta tuttu: ”Minä olen huono kemiassa.” Jos opiskelija on vakuuttunut omasta kyvyttömyydestään, oppitunnilla on melkein mahdotonta saavuttaa menestystä. Yritin sitten muotoilla ranskaksi vakiovastaustani: ”Jos olet selvinnyt tänne asti, et millään voi olla lahjaton matemaattisten ongelmien ratkaisija.” Kun olen itsekin aikanaan ollut samassa roolissa, olen vakuuttunut, että Ketomäen Oili olisi ainakin vähän jakanut rohkaisua yritelmästäni. Niillä Oilin rohkaisuilla aikanaan selvisin ja magna tuli. Tällä reissulla on selvinnyt, että ruokaa saan kaupasta ja oppitunneilla pysyn asiassa mukana oikein hyvin. Yksinkertaisia neuvoja pystyn antamaan opiskelijoille. Ehkä minä en ollutkaan huono ranskassa.

Osa opiskelijoista istuu pohtien syntyjä syviä. Meillä raaka Studeo paljastaa, jos tehtäviin ei ala ilmestyä vastauksia ja opettajan on syytä mennä potkimaan vauhtia.  Toki opettaja voi toimittaa pienen määrän motivaatiota kerrallaan opiskelijalle, mutta eihän potkimalla tehdä hyvää matematiikkaa. Samaa motivaation lapiointia tehdään täälläkin, mutta oma ahkerointi jää osalla opiskelijoista vähäiseksi. Kotona olen joskus katsellut Studeon prosentteja järkyttyneenä. Miten ihmeessä ihminen on viihtynyt oppitunneilla tekemättä tehtäviä?

Opettaminen on opettamista täälläkin.

Miesten vessassa käydessäni katselin maisemaa, mutta jotenkin kuvan ottaminen tuntui sopimattomalta. Otin kuvan opettajien huoneen ovelta.

Embrun, Ranska, Torstai 13.4.2023, Marko

Espanjan opettajien kurssilla Sevillassa

Tekijä: Hanna-Kaisa Minkkinen

Vietin 16.-23.4.2022 Sevillassa espanjan opettajille suunnatulla Erasmus+ KA1-kurssilla.  Kurssin järjestäjä Spanish Institute for Global Education -kielikoulu on erikoistunut luonnolliseen kielenoppimiseen (Natural Approach to Language Learning). Koulun perustaja ja opekurssin vastuuopettaja, María Teresa Alonso on tutkinut luonnollista kielitaitoa ja toimii myös dekaanina Loyolan yliopistossa. Kurssiviikko tarjosi rautaisannoksen kielenoppimisen teoriaa ja käytäntöä sekä kulttuuritietoa. Osallistujista suurin osa oli Suomesta, sillä kielikoululla oli Erasmus+-projekti suomalaisten vapaan sivistystyön espanjan opettajien kanssa. 

Arkipäivisin oppitunteja oli klo 8.30-13.30. Lounaalle mentiin kotiin. Kaikki osallistujat majoittuivat espanjalaisissa perheissä. Minä majoituin 80-vuotiaan rouvan kotona. Tyypilliseen tapaan osa aikuisista lapsista asui vielä kotona. Lapset ja lapsenlapset kokoontuivat useana päivänä lounaalle isoäidin luo. Mikäli espanjalainen elämänrytmi ei ollut tuttua, tuli se viimeistään nyt tutuksi. Siestan jälkeen alkoi kurssin kulttuuriohjelma, joka kesti illalliseen asti eli yhdeksään kymmeneen asti. 

Sábado16.4.2022

Saavuimme suoraan lentokoneesta keskelle Sevillan pääsiäislauantain humua. Espanjalaisessa pääsiäisessä on jotain, mikä hämmentää ja koskettaa: suitsukkeet, korvia huumaava musiikki, pimeydessä loistavat soihdut, hiljaisuus kun kulkue pysähtyy ja katoilta satavat ruusun terälehdet. Mitä paremmin traditiota ymmärtää, sitä enemmän kulkueiden symboliikkakin avautuu. Pääsiäinen on Espanjassa ja etenkin Sevillassa maagista aikaa, jota tullaan katsomaan pitkänkin matkan takaa, riippumatta uskonnollisen vakaamuksen syvyydestä. Kielen oppiminen on aina kulttuurin oppimista, mutta syystä tai toisesta pääsiäinen ei uusissa espanjan oppikirjoissa juuri näy. Itse odotin kulkueiden lisäksi pääsiäisherkkujen syömistä. ¡Qué rico!

Domingo 17.4.2022

Sunnuntain vierailukohteina olivat Jérez ja Cádiz.  Valitettavasti hevoset ja sherryt jäivät toiseen kertaan, kun matka jatkui Jérezistä Euroopan vanhimpana kaupunkina pidettyyn Cádiziin. Säät suosivat. Koska mukana oli asiantunteva opas, jätin Cádizin mahtavat hiekkarannat sikseen ja suuntasin kaupunkikierrokselle, katedraaliin ja tapaamaan Dama de Cádizia eli foinikialaista sarkofagia.

Espanjan tunteminen on historian tuntemista. Jokainen valloittaja on jättänyt jälkensä niin kieleen, kulttuuriin kuin maisemaankin. Vaikka kaikesta on lukenut maantuntemuksen kursseilla, paikan päällä foinikialaiset, kartagolaiset, roomalaiset ja arabialaiset vaikutteet konkretisoituvat, kun vain katsoo kaupungilla ympärilleen.

Lunes 18.4.2022

Ensimmäisen päivän oppitunneilla keskityttiin siihen, miten rakentaa oppiminen suullisen ilmaisun varaan heti alusta asti. Ihmiskunta on oppinut kielen puhumalla ja kuuntelemalla. Miksipä ei siis kielen oppija? Lukeminen on huomattavasti myöhempää perua kuin puhuminen ja kuunteleminen ja silti lukeminen ja kirjoittaminen dominoivat vieraan kielen alkeisopetuksessa. Sillä on seurauksensa. Moni oppija (ja varmaan opettajakin) ihmettelee, miksi vuosienkaan opiskelut eivät johda sujuvaan puhuttuun kielitaitoon tai edes ääntämisen hallitsemiseen. Opiskelluista kielen osista ei tulekaan kokonaisuutta. Sanalistat ja kielioppiruudut eivät auta, kun pitäisi puhua. Päivä antoi paljon ajateltavaa. Kuinka paljon oppitunneilla puhutaan muuta kuin kohdekieltä ja miksi? Minkä pitäisi muuttua, jotta kohdekielinen viestintä automaatistuisi jo alkeiskursseilla? 

Koska kaiken opiskellun pitäisi palvella jotain käytännön viestinnällistä päämäärää, kielioppikaan ei voi jäädä irralliseksi. Iltapäivän työpajassa kokeiltiin eri tapoja yhdistää espanjan menneiden aikamuotojen opiskelu erilaisiin käytännön viestinnällisiin tavoitteisiin. Koska espanjassa jo pelkkien eri persoonien taivutusmuotojen opiskelu on hikistä hommaa, käytännön suulliselle harjoittelulle jää helposti liian vähän aikaa. Muodot eivät automaatistu, eikä puhe siis luonnistu. Luonnollinen kielenoppiminen näkyy myös siinä, millaisia muita opiskelutapoja tunnilla käytetään. Päivän toisella oppitunnilla käsiteltiin yhteistoiminnallisen oppimisen tekniikoita.

Visita al Alcázar de Sevilla

Martes 19.4.2022

Päivän ensimmäisellä oppitunnilla käsiteltiin ilmaisun sujuvuutta. Moni mieltää kielellisen sujuvuuden ominaisuudeksi, joka on mahdollista saavuttaa vasta monen vuoden kieliopintojen tuloksena. Sujuvuuden pitäisi kuitenkin olla tavoite heti ensimmäisestä oppitunnista asti. Kielitaito voi siis olla sujuva jo alkeistasolla, vaikka kielelliset resurssit ovatkin vielä hyvin rajalliset. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että tulee kuin apteekin hyllyltä se, mitä osaa. Monesti sujuvuus mielletään puhenopeudeksi, vaikka siitä ei olekaan kyse. Alusta asti on kuitenkin vaadittava sujuvuuden lisäksi kielellistä täsmällisyyttä, niin ääntämisen kuin rakenteen suhteen, muuten homma ei toimi. Kielen oppiminen on kuin soiton opettelua. Aika monta harjoittelutuntia tarvitaan, että Ukko Nooa monimutkaisemmat kappaleet alkavat soljua. Voihan sitä lukea vaikka kuinka monimutkaista nuottia, mutta soitoksi lukeimsesta ei vielä ole. 

Oppitunti- ja kurssitasolla sujuvuus lähtee oleellisen kieliaineksen suullisesta harjoittelusta. Opettaja valitsee
esim. 15-20 tärkeintä teemaan sopivaa istutettavaa fraasia eli mantraa, joita on tarkoitus harjoitella siten, että ne harjoittelun myötä automaatistuvat. Opiskelijoiden ei ole tarkoitus pelkästään papukaijoina toistella fraaseja, vaan mantrojen ympärille voi rakentaa vaikka millaisia tehtäväkokonaisuuksia. Itse päätin heti kokeilla "aamupiirin" tyylistä lähestymistä asiaan. Näin on tarkoitus saada istutettua "varmat" viestinnälliset rakenteet kullakin kurssilla. Ehkä näin päästään pysyvien muistijälkien jäljille. 

Mantrojen valinta alkeiskursseilla on suhteellisen helppoa, sillä tavoitteet ovat hyvin konkreettiset eli arjessa kiinni. Mantrojen valinta kuitenkin tarkoittaa sitä, että jo alkeiskursseilla käytetään surutta vaikkapa paljon myöhemmin esiteltävää subjunktiivia, koska sitä tarvitaan esim. toivotuksissa. Jos puheen opettelu painottuu, täytyy hyväksyä sekin, että ortografista tarkkuutta ei ole ehkä syytä vaatia heti.

Mitä pidemmälle edetään sitä hankalemmaksi tärkeimmän kieliaineksen valinta muodostuu. Varmaa kuitenkin on, että harjoittelua tarvitaan. Vaikka monille opiskelijoille voi olla hankalaa perustella esim. puhekurssien hyödyllisyyttä, selvää on, että sen minkä osaa sanoa, osaa myös kirjoittaa ja ehkä myös kuulla.

Kolmannella oppitunnilla käsiteltiin kriittisen ajattelun taitojen opettamista vieraan kielen oppitunnilla. Opettajat pääsivät opiskelijan rooliin eli harjoittelemaan käytännössä sitä, miten tekniikat toimivat. Näistä olisi iloa myös vaikkapa reaaliaineisiin ja äikkään. Onneksi kurssin päätteeksi saatiin kaikki materiaalit, sillä jo näissä kahdessa päivässä oli melkoisesti sulateltavaa. 

Visita Plaza de España y Parque de María Luisa

Miércoles 20.4.2022

Keskiviikkona saatiin uusia ideoita kulttuuritiedon opettamiseen. Tällä kertaa keskityttiin erilaisiin juhliin, ja niitähän Espanjassa riittää. Iltapäivällä kokeiltiin luovaa kirjoittamista ja rakennettiin kirjallisia hirviöitä. Pajaa piti luovan kirjoittamisen tutkija ja opettaja Blanca Acevedo. 

Koska Sevilla ja flamenco kuuluvat olennaisesti yhteen, on vaikea kuvitella, että yhtään kurssia järjestettäisiin ilman flamencoa. Niinpä keskiviikon iltaohjelmassa oli flamencoa. Poistuneet koronarajoitukset tiesivät myös sitä, että tuliaisina tuli myös muutakin. 

Visita Barrio Santa Cruz, espectáculo Flamenco

Jueves 21.4.2022

Aamulla suuntasimme Sevillan katedraaliin. Jos ette tienneet, Sevillan katedraali on maailman suurin katedraali. Sinne on haudattu myös Kolumbus ja koko joukko Espanjan entisiä kuninkaita. Aamupäivän kulttuurikierros jatkui Casa Pilatos -nimiseen palatsiin tutustumalla. Iltapäivällä tarkastelimme tutkivan journalistin ja yliopisto-opettajan, Álvarez Moralesin kanssa espanjalaisia stereotypioita ja myyttejä. Näiden kurssien parasta antia on se tieto, jota et voi mistään lukea. 

Viernes 22.4.2022

Perjantaiaamun aluksi taiteilija ja yliopisto-opettaja, Francisco Pérez Valencia esitteli 100 ideaa maailman parantamiseksi ja samalla saimme kuulla hänen elämänsä biisit. En ole aivan varma, olinko osa performanssitaidetta vai oppitunnilla, mutta muutama ajatus jäi tuostakin sessiosta elämään. Perjantain toisella oppitunnilla käsiteltiin musiikin ja elokuvien hyödyntämistä.

Viimeisellä oppitunnilla keskityttiin omaan opettajuuteen. Mitä pidetään, mitä heitetään menemään, minne suunnataan. Pidin erityisesti siitä, että teimme realistisen suunnitelman siitä, miten aiomme hyödyntää opittua. Vaikka kurssin aikana tietoa tuli aivan järkyttävä määrä ja vaikka tuo tieto vaati laittamaan aika monta asiaa uusiksi oppitunneilla, suunnitelman ohjeistus oli sellainen, että muutos tuntui mahdolliselta. Askel kerrallaan. 

Visita a Triana, tapas de despedida

Sábado 23.4.2022

Me suunttaamme kotiin. Sevilla jää valmistautumaan pian alkavaan feriaan. Kaupunki täyttyy taas niin ulkomaisista kuin espanjalaisista turisteista. Talonmies lupasi opettaa sevillana-tanssin askeleet, jos palaisin huhtikuun ferian aikaan. Ehkä ensi vuonna. Illalla pelaa Sevillan oma Betis ja voittaa Copa del Reyn. Taas Sevillassa juhlitaan.  


Un abrazo,
Hanna-Kaisa 

P.S. SIGE:n espanjankielinen blogi viikon kuulumisista

 
P. P. S. Kurssia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Onko ohjelma valmis? Onko ohjelma riittävän tarkka? Päästäänkö ohjelman avulla luvattuihin oppimistuloksiin? Onko vapaa-ajan aktiviteetit opastettuja vai eivät? Keitä opettajat ovat? Mainitaanko heidät nimeltä? Mikäli kurssitietokannassa kommentteja ei ole, löytyykö niitä muualta? Mitä muuta järjestävä taho tekee? 

 

Petrus & Paulus College marraskuussa 2022

Tekijä: Päivi Kemiläinen

Petrus & Paulus College Belgian Oostendessa sijaitsee hienolla paikalla satamassa maan länsirannikolla, hollanninkielisellä Flanderin alueella. Oostende on suosittu rantalomakohde, jossa myös Belgian kuninkaalliset ovat paljon viihtyneet. Belgiassa on vain reilut 60 kilometriä merenrantaa, mutta se pitää sisällään upeita, kilometrien pituisia hiekkarantoja.


Belgiassa ensimmäisen asteen koulutus (alakoulu) kestää kuusi vuotta, jonka jälkeen oppilaat valitsevat itselleen sopivan toisen asteen koulutuslinjan. Linjoja on kolme: yleissivistävä koulutus, tekniikkapainotteinen koulutus ja ammattikoulutus. Toisen asteen opinnot kestävät myös kuusi vuotta. Toisen asteen yleissivistävien opintojen jälkeen opiskelijat voivat vapaasti aloittaa yliopisto-opinnot, joista vain lääketieteellisen tiedekuntaan on pääsykokeet. Belgiassa ei ole meidän ylioppilaskirjoituksia vastaavia kokeita, ja opettajilla on varsin vapaat kädet opiskelijoiden taitojen arvioinnissa. Moni joutuukin yliopiston ensimmäisen vuoden aikana lopettamaan opintonsa puutteellisten taitojen vuoksi.

Kolme neljäsosaa toisen asteen koulutuksesta on katolisen kirkon järjestämää. Petrus & Paulus College (ehkä nimestä voi sen jo päätellä) on yksi näistä kouluista. Se tarjoaa yleissivistävää opetusta noin 700 sadalle 12-18-vuotiaalle nuorelle. Osa nuorista opiskelee kielipainotteisesti ja osa tiedepainotteisesti. Kielipainotteisesti opiskeleminen tarkoittaa pakollisen ranskan ja englannin lisäksi myös ainakin latinan ja kreikan opintoja. Kaikki opiskelevat tietenkin myös äidinkieltään hollantia (joka tosin monelle on toinen kieli, sillä suuri osa oppilaista ja opiskelijoista on maahanmuuttajataustaisia, joilla on kotikielenä jokin muu kieli). Englantia aletaan opiskella 12-vuotiaana, jolloin monet ovat jo oppineet puhumaan englantia videoiden ja sosiaalisen median avulla. Kirjoittamisen taidot ovat kuitenkin heikommat, ja muodollinen opetus pyrkii tasaamaan oppilaiden välisiä lähtötasoeroja. 



Saimme tutustua koulun arkeen viikon ajan. Ensimmäiset erot pistivät silmään heti luokkaan mennessä: ryhmäkoot ovat Belgiassa paljon meidän ryhmiämme pienemmät. Isoimmissa ryhmissä oli 20 opiskelijaa, ja silloin luokka olikin jo täynnä. Useimmissa ryhmissä oli 8-16 opiskelijaa. Opettaja on selvä auktoriteetti, jota teititellään ja joskus vähän jopa pelätään.

Seuraava ero on myös hyvin silmäänpistävä: yksikään opiskelijoista ei käytä kännykkää, yksikään ei eksy tietokoneellaan asiaankuulumattomille sivuille, eikä tietokoneita käytetä edes kavereiden kanssa viestittelemiseen vaan ainoastaan koulutöihin. Kävi ilmi, että koulun opiskelijat ovat itse päättäneet, että kännykät ovat tunneilla kiellettyjä. Jos opiskelija käyttää puhelintaan tunnilla, opettajalla on oikeus ottaa se häneltä pois ja joko antaa se tunnin päätteeksi, tai se voidaan myös viedä kansliaan, josta opiskelija saa sen mukaansa päivän päätyttyä. Ne opiskelijat, joiden kanssa juttelin, sanoivat, että sääntö on todella hyvä, sillä se auttaa heitä keskittymään opetukseen. Aion ehdottomasti olla tässä asiassa tarkempi jatkossa!




Opetus tunneilla on hyvin opettajajohtoista. Opettaja luennoi ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Suullista harjoittelua ei ole, joskin suullista kielitaitoa testataan opettajalle pidettävien esitysten avulla ahkerasti. Hiljaista työskentelyä on paljon. Silloin opiskelijat tekevät tehtäviään. Opiskelijoilla on usein valittavanaan joko paperi- tai digitaalinen materiaali, mutta valtaosa suosii paperia. Digimateriaali ei tosin vastaa meidän käytössämme olevia materiaaleja laadultaan tai toiminnoiltaan ja se olikin käytännössä kuin paperimateriaalin pdf-versio.



Viikko oli todella kiireinen ja päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Sain Belgiasta mukaani uutta intoa ja pieniä uusia juttuja, joita aion ottaa rutiineihini mukaan. Viikko auttoi minua myös näkemään uusin silmin oma koulutusjärjestelmämme. Teemme paljon hyviä asioita, jotka toivottavasti tuottavat myös oppimista ja muita arvokkaita asioita. Ei pelkästään substanssin oppimista, vaan myös työelämässä ja jatko-opinnoissa tarvittavien taitojen oppimista. Ihmisenä kasvamista, itsetuntemuksen lisääntymistä, itseluottamuksen löytymistä. Sanon usein opiskelijoilleni, että välttäkää kliseitä kirjoittaessanne, mutta en silti malta olla lopettamatta näin: Joskus todellakin pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle :) Mutta olihan tuo Oostenden naapurissa sijaitseva Bruggen keskiaikainen kaupunki (tunnetaan myös pohjoisen Venetsiana) aika hieno sekin:


Disclaimer: Mahdolliset väärät tiedot Belgian koulutusjärjestelmästä ovat minun väärinkäsityksiäni. En ole tarkistanut faktoja, vaan kirjoittanut tämän tekstin muistiinpanojeni perusteella.

Ei pelkkää auringonpaistetta

Tekijä: Mika Rissanen

Kuva: Kukkulakaupunki jää pian taakse.

Kuudes ja viimeinen päivä työseurantaa on takana. Syvällisemmän analyysin aika on myöhemmin, mutta tähän loppuun vielä muutamia kriittisiä huomioita Italian koulujärjestelmästä. Ei opiskelu täälläkään pelkkää la dolce vitaa ole. Tänään olikin mahtavaa, kun Angelo, varsin epäsovinnainen historian ja filosofian opettaja, järjesti tapaamisia kahden luokan opiskelijoitten kanssa ja lähti itse kahville. "Kysy mitä haluat. Menen pois, ettei heidän tarvitse säästellä sanojaan." Ja tässä palautetta, jota opiskelijoilta tuli.

Opettajakeskeisyys
Puhetta on paljon, mutta aina se ei ole dialogia. Sama huomio itsellä. Kuuntelin viikon aikana tunteja, joissa opettaja oli äänessä liki koko ajan ja oppilaiden roolina oli toistaa olevansa samaa mieltä. Hierarkia on suurempaa kuin Suomessa, joten opetustyylistä ei noin vain huomauteta professorelle tai professoressalle. Myös suulliset kuulustelut ovat keskeinen osa opetusta. Osa tykkää, osa ei. 

Työn määrä
Koulupäivä kestää kuusi tuntia ja arvio kotitehtävistä 2½ - 3 tuntia, keskimäärin. Kun opiskelijoita tulee laajalta alueelta ja matkoihin julkisilla liikennevälineillä voi mennä tunti suuntaansa, vie koulupäivä kotitehtävineen jopa 11 tuntia. Siinä ei hirveästi muuhun elämään - tai edes opitun sulatteluun - jää aikaa.

Detaljeja
"Tämä on tärkeä yksityiskohta, eikö olekin? Alleviivatkaa!" On totta, että ainakin humanistisissa aineissa opetus on paljon laajempaa ja syvempää kuin Suomessa. Mutta toisaalta osa opiskelijoista (ja opettajista) koki opetuksen turhan irralliseksi kaikesta muusta: detaljeja detaljien vuoksi. Syy-seuraussuhteet tai yhteydet muuhun elämään eivät aina nouse kyllin kirkkaina esille.

Vielä loppuun ruusuja
Angelon historiantunnin viimeviikkoinen kotitehtävä: "Meille tulee vieras Suomesta. Valmistakaa renessanssiajan pikkuleipiä." Ja näin kävi. Viime perjantaina minulla oli vastassa kolmen sortin herkkuja, joita opiskelijat olivat ryhmätyönä tehneet: selvittäneet mitä silloin syötiin, leiponeet ja tarjoilivat renessanssihenkisessä asussa. Molto delicioso! (En ole tottunut kuvaamaan vaan syömään ruokia, joten todistusaineisto puutuu...) Opiskelijat tykkäsivät tästä ja tarjoilurasiat tyhjenivät tunnin kuluessa.

Toinen esimerkki siitä, miten joskus voi olla tärkeämpää unohtaa OPS. Filosofian tunnilla opiskelijat ovat istuttaneet koulun pihalle ruusuja. "Kun iltapäivätunnilla ei enää jaksa, menemme ulos hoitamaan ruusuja. Samalla Angelo kertoo meille jotain juttuja elämästä." Kaunista.

Kuva: Filosofisia ruusuja lukion pihalla.


Kuva: Arrivederci, Liceo Classico!

Sunnuntai, klo 20.50: ohjelmassa Urheiluruutu

Tekijä: Mika Rissanen
Polkupyörä ei Italiassa (yleensä) ole arjen liikkumisväline. Toki poikkeuksiakin on: vaikkapa Firenzessä pyöriä näkee laajalti. Polkupyörä on urheiluväline: sunnuntaina sedät vetävät spandexia ylle ja lähtevät lenkille. Niin tein minäkin - osittain. Aerodynaamisen pyöräilyasun sijaan olin liikkeellä hieman lepattavammissa urheiluvaatteissa ja reppu selässä. Mutta moikkailin vastaantuleville pyörille ja sain epäortodoksisesta asustani huolimatta kymmeniä ciaoja takaisinkin.

Kelpaahan pikkuteillä pyöräillä, kun autoja ei viikonloppuna ole haitaksi asti ja maisemat ovat... no, varsin fotogeeniset.


Kuva: Umbrian kukkuloita unikoiden punaamana


Kuva: Civita di Bagnoregio, kaupunki joka uhkaa luhistua pala palalta ympäröivään laaksoon.

Sunnuntai-illan päätteksi AC Milan varmisti vajaa tunti sitten Italian jalkapallomestaruuden. Orvieto on 500 kilometrin päässä Milanosta, mutta kuuluu Milan-faneja olevan täälläkin. Autojen torvet alkoivat soida pelin loputtua, ja nyt jo puolisen tuntia on jatkunut laulu kaupungin tuomiokirkon edustalla, parinsadan metrin päässä asunnoltani. Saa nähdä (kuulla), miten myöhään yöhön jatkavat...
Kaikki blogimerkinnät