Opiskelijan yksilöliikkuvuus (opiskelijavaihto)
Kenelle, mitä ja milloin?
Vaihtojen toteutuminen riippuu aina saadusta rahoituksesta ja siitä, löytyykö yhteistyökouluista perhettä vaihdon ajaksi. Vaihtopaikka löytyy helpommin, mikäli opiskelijalla on mahdollisuus vastavuoroiseen majottamiseen. Kannustamme kuitenkin kaikkia kiinnostuneita hakemaan mukaan, vaikka vastavuoroinen majoittaminen ei olisikaan mahdollista. Vaihtojen varmistumisessa voi kestää hyvinkin pitkään, sillä muualla Euroopassa lukvuvuosi alkaa vastaa syyskuun puolella.
Milloin? Vaihtojen toteutumisen kannalta toisen vuoden viimeinen periodi tai abivuoden toinen periodi ovat ihanteellisimpia. Meille puolestaan vaihtoon tullaan neljännessä ja viidennessä periodissa. Mikäli mahdollista, vastuuopettaja on ensimmäisinä päivinä mukana saattamassa vaihtoon menijöitä.
Kustannukset? Rahoitus kattaa matkaliput, vakuutuksen ja taskurahan. Matkaliput maksetaan. Opiskelija voi hakea myös osallisuustukea, joka kattaa mm. vakutuuksesta tai vaikkapa passin hankkimisesta aiheutuneet kulut. Vaihdon tarkoista ehdoista sovitaan aina opiskelijan huoltajan ja koulun välisessä sopimuksessa.
Lähtövalmennuksen materiaali
IES Enric Valor, Castallaan 29.3–22.4.2025/Sonja
Vaihtokokemukseni oli mielenkiintoinen, hauska ja opettavainen. Sen aikana sai todellakin kokea espanjalaisen kulttuurin ja elämäntyylin. Huomasin tietenkin paljon eroja tottumaani elämään Suomessa!
Ensimmäisenä eroavaisuutena tulee heti mieleen ihmiset ja sosiaalisuus. Ihmiset Espanjassa olivat paljon ulospäinsuuntautuneenpia kuin kotopuolessa. Sain heti kulttuurierosta tuntua, kun isäntäperhe toivotti minut tervetulleeksi espanjalaisille tyypillisillä poskisuudelmilla. Fyysiseen kosketukseen suhtaudutaan Espanjassa tosi eri tavalla: se on paljon normaalimpaa kuin meillä. Espanjalainen saattaa laittaa käden olkapäälle puhuessaan sinulle tai halata hyvästellessään, vaikka näkisitte toisenne uudestaan jo seuraavana päivänä. Suomessa kun kohtaa puolitutun kaupungilla, muuttuvat kengänkärjet yllättävän kiinnostaviksi ja saattaa kävelysuunta hieman muuttua. Castallan kylässä lähes kaikki tunsivat toisensa ja kylillä moikkailtiin kaikkia vastaantulijoita ja saatettiin jutella pitkäänkin, myös tuntemattomien kanssa, mitä pidin hyvinkin outona.
Espanjalaisten arkirytmi erosi valtavasti ja sanoisin että en kolmen viikon vaihdon aikana tottunut siihen täysin. Kouluruoan puutteen takia lounas syötiin koulusta kotiin saavuttua klo 14.00–16.00 välillä, välipala 19.00–20.00 ja illallinen vasta 22.00–00.00! Illallisen ajoitus oli mielestäni hieman järkyttävä varsinkin alkuun, kun itse kotona käyn noihin aikoihin nukkumaan. Unirytmini siis kärsi hieman. Espanjalaisessa kodissa minut yllätti se, että ulkokenkiä pidetään jalassa sisällä.
Vaihtokoulumme IES Enric Valor oli mielenkiintoinen! Koulussa oppilaat olivat iältään 12–18-vuotiaita. Vietin oppitunnit Suomen yhdeksäsluokkalaisia vastaavien oppilaiden kanssa, koska halusin samalle luokalle hostini kanssa. Tietyllä tavalla opiskelu ja meininki tuntuivat paluulta yläasteelle. Joitakin eroja osasin odottaa, esimerkiksi ilmaisen kouluruoan puuttuminen ei tullut yllätyksenä vaan kouluun otettiin omat eväät ja että tunnit kestivät 45 minuuttia. Yllätyksenä tuli, että kuvataiteeseen piti hankkia itse omat materiaalit, välitunteja ei ollut kuin vain yksi puolituntinen ruokatunti ja muuten vain siirryimme tunnilta suoraan toiselle. Oppilaat pitivät tunneilla paikoittain aika kovaakin ääntä. Kun opettaja kysyi jotain, saattoi viittaamatta tulla useita vastauksia, sillä kaikki puhuivat toistensa päälle. Vastaanotto koulussa oli lämmin erityisesti oppilailta. He kyselivät paljon Suomesta ja siitä, viihdymmekö Castallassa.
Minulle, tulevalle evankelisluterilaisen uskonnon kirjoittajalle ja muutenkin uskonnoista kiinnostuneelle, reissuun lisäsi mielenkiintoa se, että ajankohta osui juuri pääsiäisen kohdalle! Espanja, katolisena maana, juhlii pääsiäistä hyvin eri tavalla kuin mihin meillä on totuttu. Pitkänä perjantaina sekä pääsiäissunnuntaina pidettiin kulkueet, joissa kuljetettiin mukana useita suuria patsaita. Kulkueet patsaineen olivat todella näyttäviä. Myöskään mämmiä ei pääsiäispöydästä löytynyt vaan espanjalainen pääsiäisherkku oli kakku nimeltä Mona, joka ei itselleni oikein maistunut. Katolinen pääsiäinen oli mielestäni todella kiva kokemus!
Kaikista kulttuurieroista ja pienistä shokeista huolimatta tunsin oloni hyvin kotoisaksi. Erityiset kehut saavat ihana isäntäperhe ja vaihtopari, jotka ottivat minut lämpimästi vastaan, näyttivät espanjalaista vieraanvaraisuutta ja mahdollistivat mahtavan vaihtokokemuksen.
IES Eric Valor, Castalla - Alicante, Espanja 29.3-22.4.2025 / Karoliina
Kun puhutaan vaihtoon lähtemisestä, se todellakin mullistaa maailmankatsomusta ja tuo ikimuistoisia
kokemuksia ja kohtaamisia,
sekä uusia ystäviä! Oli aivan upeaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ulkomailla.
Kielitaito... Aina uuteen maahan lähtiessä oma kielitaito ja koko tilanne jännittää. Espanjan opiskelijana minulla oli kuitenkin pohjaa kielelle ja sille tulikin paljon käyttöä. Majoittajaperheeni vanhemmat eivät osanneet puhua ollenkaan englantia, joten kommunikointi tapahtui suurimmaksi osaksi omalla espanjan osaamisellani. Yleisesti melko harva osasi puhua englantia, mikä osakseen sai panostamaan kielen käyttämiseen sekä sen kehittämiseen ja niin se alkaa sujua!
Sosiaalisuus...Vahva osa Espanjan kulttuuria on ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa. Suomeen verrattuna juhlia, tapahtumia ja yhdessäoloa on hurjasti enemmän, mihin oli alkuun totuttelemista. Vaikka ilta venyisi pitkälle kavereiden kanssa hengaten, heti seuraavana päivänä ollaan jo lounaalla koko suvun kanssa. Koulussakin sosiaalisuus tuli ilmi puheliaisuutena ja kovana äänentasona, suomalaista työrauhaa ei niin sanotusti ollut.
Perhe ja ystävät... Olo on vieläkin niin kiitollinen siitä, kuinka läheisiä meistä tuli vaihtoparini Carmenin kanssa. Samankaltaiset mielenkiinnonkohteet ja mieluisat vapaa-ajan aktiviteetit toki tekivät osansa siinä, että juttua riitti ja saimme pitää hauskaa yhdessä. Oli mahtavaa tutustua myös Carmenin ystäviin sekä perheeseen, johon kuului nuorempi sisko, isä ja äiti sekä koira Bolt.
Mitä jäi käteen?... PALJON muistoja, kokemuksia, ihania uusia tuttavuuksia, sekä espanjalainen pikkusisko ja perhe odottamaan seuraavaa reissua ❤. Myös arvostus niin Espanjan kuin Suomenkin kulttuuria kohtaan nousi sekä sosiaaliset taitoni kehittyivät huimasti. Castalla oli ihana pieni kaupunki, johon todellakin jäi osa minusta.
IES Alcrebite, Baza 19.2-14.3.2025 / Juuli
Vko 8
Torstai-iltapäivällä saavuin perheeseen. Söimme yhdessä lounasta host-perheen kanssa ja lounaan jälkeen menimme käymään kahvilla Marían ja äidin kanssa. Luulin ennen vaihtoani, että Baza olisi todella pieni kaupunki, mutta se on oikeastaan todella idyllinen ja täynnä elämää.
Perjantaina oli ensimmäinen koulupäivä. Koulu alkaa aina klo 8.15 ja päättyy klo 14.45. Koulu oli kaikin puolin tosi erilainen verrattuna Suomen lukioon. Tietokoneita käytetään harvoin, oppitunnit ovat äänekkäitä, välitunteja on vain yksi ja koulussa on rennompi tunnelma. Perjantai iltana menimme vielä yhdessä kaveriporukan kanssa pubiin ja ravintolaan viettämään iltaa.
Viikonloppuna menimme perheen isovanhempien luo Pozo Alconiin. Isovanhemmat olivat tosi mukavia ja vieraanvaraisia. He eivät osanneet englantia ollenkaan, joten keskusteltiin hieman espanjaksi. Tehtiin ”tortillas” eli tyypillistä espanjalaista makeaa jälkiruokaa. Ne olivat tosi hyviä ja olin kuulemma tosi hyvä niiden tekemisessä. Käytiin vielä illalla Castrilissa, jossa oli upea pieni luontopolku.
Vko 9
Toinen viikko lähti käyntiin hyvin ja pääsin näkemään hyvin espanjalaisten nuorten arkea. Opiskeltiin ja katsottiin paljon elokuvia Marían kanssa. Käytiin koulun kanssa katsomassa teatteriesitystä, joka oli valmisteltu tämän koulun opettajien ja oppilaiden toimesta.
Keskiviikkona käytiin yhdessä Julian, Nadían (Julian host) ja Marían kanssa syömässä. Meillä oli tosi hauskaa ja tullaan kaikki hyvin toimeen keskenään. Mentiin illalla vielä viettämään aikaa Marían kavereiden kanssa.
Perjantai ja torstai meillä oli vapaata koulusta, koska oli Andalusian päivä. Viikonloppuna mentiin Córdobaan, jonne ajoi noin 3 tuntia. Käytiin Córdoban katedraalissa, joka oli todella kaunis ja kierreltiin kaupunkia. Sää oli mahtava. Illalla mentiin vielä kauppakeskukseen. Niin outoa, että vaikka kello on kahdeksan illalla, kauppakeskus on täynnä ihmisiä.
Vko 10
Ruoka täällä on tosi hyvää. Käytiin host-äidin ja Marían kanssa shoppailemassa Bazan keskustassa. Ostettiin paljon tuoreita hedelmiä, jotka olivat tosi halpoja verrattuna Suomen hintoihin.
Meillä ei ollut perjantaina koulua, koska oli naistenpäivä, joten mentiin yhdessä kaupungille shoppailemaan. Kävimme
yhdessä kaveriporukalla syömään meksikolaiseen “La Catrina” -ravintolaan. Nachot ja quesadillat olivat taivaallisia. Ilta oli tosi mukava ja meillä oli tosi hauskaa.
Lauantaina mentiin Granadaan perheen kanssaä shoppailemaan suureen kauppakeskukseen ja tiedemuseoon “Parque de las Ciencias”. Museossa oli kaikkea aina avaruudesta ihmisen biologiaan.
Sunnuntaina aamupalaksi churroja! Mentiin vielä käymään Pozo Alconissa isoäidin luona ennen kuin lähden takaisin Suomeen. Ihmiset täällä ovat niin vieraanvaraisia ja mukavia.
Vko 11
Viimeiset päivät Bazassa. Käytiin kahvilla Marían kanssa ja mentiin opiskelemaan Bazan kirjastoon. Kirjasto oli tosi iso ja siellä oli täydellinen hiljaisuus.
Koulussa meillä piti olla liikuntaa, mutta mentiin syömään churroja Nurian eli Erasmus-koordinaattorin kanssa. Ne oli parhaat churrot ikinä. Koulun jälkeen kotona syötiin ja sitten lähdettiin kahville Nadian ja Julian kanssa. Mentiin kirjastoon noin 3 tunniksi. Saatiin kaikki paljon tehtäviä tehtyä. Käveltiin sateessa Bazan katuja pitkin kauppaan ja naurettiin paljon. Kotona illalla aloitin jo pakkaamaan tavaroita. Olo on tosi haikea, mutta samalla olen innoissani menossa takaisin Suomeen.
Viimeinen päivä vaihdossa Bazassa. Meillä oli koulussa taas liikuntaa ja oltiin molemmat tosi innoissamme palaamassa kouluun, koska liikunta ei ollut ihan meitä varten. Mentiin syömään kiinalaiseen ravintolaan meidän hostien ja ystävien kanssa. Tunnelma oli melankolinen. Käytiin vielä viimeisen kerran pubissa. Kotona illalla syötiin perheen kanssa yhdessä ja sain minun perheeltä läksiäislahjan. Tosi haikea tunnelma lähteä ja jättää tämä perhe, mutta uskon, että näemme vielä.
Muodostin matkan aikana erityisen ystäväsuhteen, jonka toivon säilyvän koko loppuelämäni ajan. Vaihtoni Bazaan oli unohtumattomin ja upein kokemus ikinä!
IES Alcrebite, Baza 19.2-14.3.2025 / Julia
Alkutunnelmia… Jännitti. Luotin että kaikki tulee kuitenkin menemään hyvin. Lähdin matkalle ilman
ennakkoluuloja.
Koulusta… Koulupäivien kesto ei paljoa Suomesta poikennut, 15 yli kahdeksasta puoli kolmeen. Oppitunnit kestivät tunnin eikä niiden välissä ollut välituntia. Koulussa myös luokilla oli oma luokka missä he olivat koko päivän ja opettajat vaihtoivat paikkaa. Kouluun piti tuoda omat eväät tai ostaa ruokalasta.
Perheestä… Perheeseeni kuuluu äiti, isä, Nadia sekä 10-vuotisd pikkusisko. Perheeni oli todella mukava ja kohteli minua aivan kuin yhtenä omista lapsistaan. En olisi osannut edes toivoa parempaa perhettä. Reissasimme perheen kanssa hyvin paljon. Käytimme viikonloppujamme mm. Gibraltarilla, Benalmadenassa ja Cordobassa.
Ruuasta… Ruoka oli yleisesti ottaen hyvin maukasta. Sain syödäkseni tyypillisiä espanjalaisia ruokia, kuten paellaa, mutta kaiken sen lisäksi söimme ihan ”tavallistakin ruokaa”, kuten lohta, kanaa, ranskalaisia, munakasta yms. mitä Suomessakin syödään. Eniten mieleen jäi varmaankin paellan lisäksi espanjalaiset keitot.
Kulttuureiden kohtaamisesta… Jos pitää miettiä, mikä oli suurin kulttuurishokki suomalaiselle,
ensimmäisenä mieleen tulee kellonajat ja
vuorokausirytmi. Espanjassa aamupalaa syötiin vähän ainakin meidän perheessä. Koulussa oli mukana eväät, jotka koostuivat yleensä leivästä tai muffinsseista. Koulun jälkeen noin kolmelta syötiin lämmin ruoka, illalla kuudelta välipalaa ja kymmenen aikaan illalla päivällistä.
Tiesin jo etukäteen, että espanjalaiset ovat puheliaita ja sosiaalisia, mutta nyt pääsin toden teolla todistamaan tätä. Myös perhe on hyvin keskeistä Espanjassa. Espanjassa vietettiin myös paljon aikaa baareissa perheen ja ystävien kesken.
Jälkitunnelmia… Koen suurta kiitollisuutta. Oli mahtava reissu ja voin suositella jokaiselle joka vaihtoon lähtemistä harkitsee. Reissu muutti minua, itsenäistyin enemmän ja maailmankuvani avartui. Espanja on paljon muutakin kuin rantaa, aurinkoa ja jalkapalloa.
Björknäsgymnasiet (ekonomiprogrammet), Boden 29.9-17.11 / Anni
Vko 40
Sunnuntai-iltana teimme tuttavuutta majoittajaperheeseen yhteisen illallisen merkeissä. Maanantai oli sunnuntain tavoin uuden ja jännittävän kokemisen päivä, kun koulu alkoi. Ensimmäinen koulupäivä olikin todella hämmentävä. Koulu oli valtava ja sokkeloinen, ja lukuisista portaikoista ja ovista päädyimme aina vain uuteen identtiseen käytävään. Näimme myös näytelmän holokaustista selviytyneestä juutalaisesta. Loppupäivästä meidät heitettiinkin esittelyiden ja muiden jälkeen mukaan oppitunneille. En tiennyt mitään koulun käytäntöjä, joten olin aika hukassa. Lisäksi opettajat puhuivat niin nopeasti, etten ymmärtänyt juuri mitään. Koulun jälkeen olin aivan tolkuttoman väsynyt.
Koulu on lähtenyt sujumaan Ruotsissa. Olen edelleen suurimman osan ajasta pihalla kaikesta kielen ja muun suhteen, sillä kieli ei ole samanlaista kuin suomenruotsi. Päivät ovat olleet aika samanlaisia, tavallisia arkipäiviä, mutta niihin on mahtunut paljon hämmennystä. Joudun pyytämään ihmisiä usein toistamaan asiansa ja se turhauttaa, mutta ehkä tämä tästä. Monet opettajat ovat kuitenkin hyvin ymmärtäväisiä ja heille riittää, että teen parhaani ja yritän selvitä koulutehtävistä. Olen oppinut paljon uutta sanastoa oppitunneilla. Usein kun en ymmärrä, luokkalaiset tai opettajat selittävät sanat helpompia termejä käyttäen. Lisäksi olen leikkinyt paljon perheen lasten kanssa, ja leikkien kautta opin heiltä myös paljon uusia sanoja. Usein pitää kuitenkin arvailla, mitä he tarkoittavat ja käyttää kiertoilmaisuja, koska lapset puhuvat vain ruotsia. Toisaalta se on hyvä, niin ei voi aina turvautua englantiin, vaan joutuu oikeasti pysymään ruotsinkielisissä sanoissa. Ensimmäinen kouluviikko on kuitenkin ollut hyvin hämmentävä ja lähinnä totuttelemista uuteen.
Viikonloppu oli loistava! Kävimme majoittajaperheen kanssa Norrbottenin rykmentissä katsomassa armeijan avoimien ovien päivän tapahtumia ja näimme hienon esityksen. Lisäksi täällä näkyi upeita revontulia, näin niitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Menimme yöllä Mariellen ja Leon kanssa katsomaan ja kuvaamaan revontulia, ja näimme tähdenlennonkin. Lisäksi olen todella paljon leikkinyt 5-vuotiaan Glimin kanssa, joka tulee nykyisin hakemaan minut huoneestani leikkimään kanssaan. Myös pieni Vanessa alkaa vihdoin luopua ujostuksestaan ja on tullut mukaan leikkiin.
Vko 41
Olen huomannut, että koulussa tehdään paljon ryhmätöitä, oikeastaan lähes joka kurssilla. Loppujen lopuksi opettajat luennoivat todella vähän juuri mistään aiheesta, vaan antavat ohjeet ryhmätöihin, joita tehdään lähes joka tunnilla varta vasten tehdyissä opiskelijaryhmissä. Tämä on minulle ollut hieman hankalaa, sillä en ymmärrä välttämättä juuri mitään tehtävissä käytettävästä sanastosta. Toisaalta muut opiskelijat pystyvät auttamaan selittämällä sanoja. Lisäksi välitunnit ovat todella pitkiä, ja tunnit keskenään eri pituisia. Näin ollen koulupäivät 16.35 asti eivät ole epätavallisia.
Loppuviikko menikin kotona sairastaessa. Sunnuntaina mentiin kirkkokonserttiin Överluleå kyrkaan. Se oli hieno ja kuultiin kuorolaulua myös latinaksi. Samalla oli kiva päästä ihmisten ilmoille ensimmäistä kertaa sitten tiistain. Jos jotain tästäkin opittiin, niin se, ettei sairastaminen ole kivaa ulkomailla. Harmitti, kun joutui jättämään koulua välistä sen takia. Viikonloppuna näkyi myös upeat revontulet koko taivaalla.
Vko 42
Kolmas viikko lähti käyntiin vähän edellistä paremmin. Flunssa alkaa pikkuhiljaa olla selätetty ja olen päässyt palaamaan kouluun. Maanantai oli todella mielenkiintoinen päivä koulussa, sillä pääsin osallistumaan paikalliselle saksan tunnille. Oli hauskaa päästä palauttamaan mieleen saksan kielen juttuja useamman vuoden tauon jälkeen, minkä lisäksi saksan ryhmä oli tosi mukava. Illalla leikittiin taas perheen lasten Glimin ja Vanessan kanssa. Arki on suurimmilta osin lähtenyt luistamaan vähän paremmin alkuhämmennyksen jälkeen, eikä ruotsin kielen käyttämisessäkään ole enää sen suurempia haasteita. Kynnys sen puhumiseen on alentunut huomattavasti.
Koulussa menee hyvin. Joka päivä oppii jotain uutta ja pääsee paremmin mukaan koulunkäyntiin. Pitkät koulupäivät ovat kyllä melko raskaita, mutta niistäkin selvitään. Lisäksi perheessä menee todella hyvin, ja rutiinit alkavat olla kunnolla selvillä.
Viikonloppuna vietettiin Elinan kanssa päivä Luulajassa kierrellen. Oli kiva päästä näkemään vähän isompaakin kaupunkia kuin Boden ja saada pientä viikonlopputekemistä.
Vko 43
Nyt on viimeinen kouluviikko ennen syyslomaa. Keskiviikkona koulussa oli normaalista poikkeava päivä, kun tavallisen lukujärjestyksen sijasta edettiin erillisen aikataulun mukaan. Aiheena oli maanpuolustus ja kriisitilanteisiin varautuminen, joista tehtiin ryhmätöitä ja kuultiin Ruotsin Puolustusvoimien luentoa. Perjantaina sen sijaan oli Halloween-päivä, ja katsottiin Ekonomiprogrammetin luokkien kanssa Halloween elokuvaa päivän ensimmäisten tuntien sijasta. Viimeiset tunnit vietettiin opiskellen Halloween-teemalla. Perjantaina myös päästiin tutustumaan host-perheen toiseen poikaan Petteriin, joka tuli Tukholmasta Bodeniin. Lauantaina lähdettiinkin koko perheen voimin Ruotsin Lappiin syyslomareissuun.
Vko 44
Tämä viikko oli syyslomaviikko, hyvin tapahtumarikas sellainen. Tiistaina tultiin mökiltä Arjeplogista ja keskiviikkona vietettiin päivä kotona. Arjeplogissa mökillä vietettiin majoittajaperheen kanssa aikaa yhdessä, katsottiin elokuvia, laitettiin Elinan kanssa suomalaista ruokaa ja ulkoiltiin. Käytiin yhdessä museossa, kahvilla ja ostoksilla.
Torstaina lähdettiin majoittajaperheen kanssa Luulajaan ostosreissulle, perjantaina puolestaan Haaparantaan ja Tornioon. Käytiin yhdessä syömässä ja kierrettiin kaupunkeja. Viikonloppu vietettiin kotona rentoutuen vielä ennen uutta kouluviikkoa.
Vko 45 
On vaikeaa uskoa, että tämä on toisiksi viimeinen kouluviikko täällä ja jo ensi viikolla suunnataan kohti Suomea. Aika on mennyt todella nopeasti. Alkuviikko meni normaalisti koulussa, keskiviikkona saatiin Elinan kanssa mahdollisuus lähteä tutustumisreissulle Uumajan yliopistoon ja tartuttiin tilaisuuteen. Uumajassa päästiin tutustumaan erilaisiin meitä kiinnostaviin aloihin ja juttelemaan paikallisten yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Lisäksi käytiin kuuntelemassa luentoa yliopisto-opinnoista ulkomailla, mikä olikin hyvin mielenkiintoista.
Toisiksi viimeinen viikko on hurahtanut nopeasti. Toisaalta harmittaa lähteä pian kotiin, kun täällä on mennyt niin hyvin ja olen viihtynyt loistavasti. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen taas kotiin näkemään omaa perhettä ja kavereita. Olisin aiemman vaihtokokemuksen perusteella ajatellut, että koti-ikävä olisi iskenyt täällä heti alkuun, mutta sitä vaihetta ei oikein koskaan tullut. Tuntuu, että pieni koti-ikävä on alkanut tulemaan vasta nyt, kun kotiinlähtö lähestyy. Kuitenkin hirvittää ajatus siitä, että pitää sanoa heipat majoittajaperheelle ja muille ihmisille täällä.
Vko 46
Viimeinen viikko Ruotsissa on lähtenyt käyntiin. Koulussa tuntuu vähän hassulta, kun aloitetaan uusia projekteja ja puhutaan ensi viikosta, mutta samalla tietää, ettei olekaan ensi viikolla täällä, vaan Suomessa. Toisaalta Suomeen lähteminen hirvittää, toisaalta sitä ei malta odottaa. Nyt ei auta kuin nauttia viimeisistä Ruotsi-päivistä.
Maanantaina päästiin koulussa väittelemään englannin ja yhteiskuntaopin kurssien yhteisprojektina. Onneksi väittely oli englanniksi, niin pysyin siitä paremmin perillä kuin olisin pysynyt, jos se olisi ollut ruotsiksi. Tiistaina sen sijaan lähdettiin luokan kanssa käymään Luulajassa käräjäoikeudenkäynnissä osana juridiikan kurssin ohjelmaa. Reissu oli tosi mielenkiintoinen ja olisi ollut kiva kuulla tapauksesta lisää, mutta tiukan aikataulun vuoksi ei ehditty kuulla oikeudenkäynnistä kuin alku. Torstaina sen sijaan päästiin Elinan kanssa vierailulle Luulajan yliopistoon, jossa päästiin kuulemaan paljon mielenkiintoisista aloista ja luennoista.
Loppuviikosta alkoikin viimeisten pyykkien pesu ja stressaava pakkaaminen. Jollain pyhällä hengellä laukut saatiin kuitenkin lopulta pakattua. Oli haikeaa jättää hyvästit majoittajaperheelle, etenkin lapsille Glimille ja Vanessalle, jotka sanoivat jäävänsä kaipaamaan meidän yhteisiä leikkejä. Viimeiset päivät piti muistaa nauttia ihan joka sekunnista perheen kanssa vielä kun voi. Kotiin tuleminen tuntui kummalliselta, mutta samalla ihan kiva tulla taas kotiin. Olipa hieno reissu!
Björknäsgymnasiet, Boden 29.9-17.11 / Elina
Näitä asioita ihmettelin 
Ruotsissa yllätti ensiksi se, kuinka ruotsia ei ollutkaan vaikea ymmärtää. Vaihdossa mukavaa oli kuinka paljon isäntäperheeni halusi näyttää erilaisia paikkoja vaihdossa ollessani. Kävimme esimerkiksi perheen mökillä, joka oli noin neljän tunnin ajomatkan päässä kotoa Norjan suuntaan.
Kolme tärkeintä asiaa, jotka matka opetti
Matka antoi paljon eväitä tulevaisuutta varten. Kielitaito parani huomattavasti, koska kaiken kommunikoinnin oli tapahduttava ruotsiksi ja sitä joutui väkisinkin puhua ja vähitellen siitä tuli luontevaa. Vaihto kehitti ongelmanratkaisukykyä ja omatoimisuutta. Vaihdossa kasvaa myös yksilönä ja oppii paljon uusia asioita itsestä. Vaihto kasvattaa myös luonnetta ja itsenäisyyttä.
Kadulla, kun katsoo tarkkaan
Pohjois- Ruotsissa oli upeaa, kun revontulia näki lähes joka viikko. Etelä-Suomessa revontulia ei juuri näe. Muistan kun ihastelimme isäntäperheen kanssa talon toisen kerroksen parvekkeelta useita iltoja revontulia ja kuinka ne vähitellen vaihtoivat väriä taivaalla.
Kutuurit kohtaavat
Vaihdon aikana opiskelin terveydenhoitolinjalla terveystietoa, psykologiaa, terveyspedagogiikkaa, yhteiskuntaoppia ja ruotsia. Yllättävää oli, että ruotsissa koulupäivät olivat todella paljon pidempiä kuin suomessa. Päivät kestivät aina aamu kahdeksasta ilta viiteen, jonka jälkeen pääsi vasta koulusta kotiin. Koska läksyä ei annettu, illalla oli aikaa muille jutuille. Yllättävää oli myös, kuinka avoimia ihmisiä ruotsalaiset nuoret olivat. Kaikki tulevat juttelemaan ja tutustumaan matalla kynnyksellä. Myöskin minulle koulussa tuntemattomat ihmiset moikkasivat ja tulivat tervehtimään.
Yök ja nam - ruokaelämyksiä
Simme usein vaihdon aikana pannukakkuja - niin hillolla kuin sokerilla. Niitä oli ruokana viikoittain, mikä suomalaisen näkökulmasta yllätti aika paljon, koska suomessa letut määritellään yleensä jälkiruoaksi. Oudoin ruokam mitä vaihdon aikana maistoin oli härästä tehtyjä puikkoja mitä oli koulussa lounaana. Koulussa myös yllätti kouluruoan taso, joka oli mielestäni erittäin hyvä. Ruuan lisäksi löytyi myös salaattibuffet ruokalasta.
Kannattaa ehdottomasti
Kannattaa ehdottomasti olla avoin kaikelle ja mennä mukaan mitään isompia miettimättä! Pohjois- Ruotsissa oltaessa lämpimät vaatteet on myös tarpeen, koska pakkaset voivat yltyä koviinkin lukemiin.
IES Enric Valor, Castalla 28.9.- 11.11.2024 / Emil
Näitä asioita ihmettelin
Huomasin, että opiskelusta teknologia jäi pois. Verrattaessa suomalaiseen lukioon, jossa tietokoneet annetaan ilmaiseksi opiskeluvälineiksi, Espanjassa riittivät kynä ja paperi. Kun käytössä ei ollut elektronisia laitteita, esimerkiksi matematiikan tunnilla kaikki tapahtui kynällä ja pään sisällä. Tässä mielessä espanjalaiset ovat Suomen lukiolaisia edellä.
Lyhyen matematiikan opiskelijalla menee äkkiä sormi suuhun, kun SpeedCrunchia ei ollutkaan käytössä toisen tai edes kolmannen yhtälön kanssa. Toisaalta mielestäni täällä opiskelijat oppivat, miten kaavat toimivat käytännössä, miten laskut tapahtuvat ja miksi ne lasketaan juuri niin kuin ne lasketaan.
Englannin taito oli Espanjassa huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Ottaen huomioon, kuinka espanjan kieli on maailman kolmanneksi puhutuin kieli, painetta englannin opiskeluun ei välttämättä ole samalla tasolla kuin Suomessa. Englannin kieltä ei myöskään löydy espanjalaisesta mediasta. Lähes kaikki ulkomaiset sarjat ovat dubattuja ja uutiset käännettyjä. Suomalainen voi katsoa Simpsonit englannin kielellä, mutta espanjalainen ei voi dubbauksen takia altistua englannille samalla tavalla kuin suomalainen.
Perhe ja sukulaiset ovat Espanjassa myös huomattavasti enemmän mukana arki elämässä. Näin minun perspektiivistäni, kun omat isovanhempani asuvat 300 km päässä, on erikoista, että voi kävellen mennä suoraan koulusta mummolaan syömään päivällistä. Eikä perhe tietenkään lopu vain isovanhempiin vaan mukaan lasketaan myös tädit, sedät, kälyt, langot, enot, serkut, anopit ja appikukot.
Opin, ettei Espanja ole vain yksi valtio, vaan se on täynnä pieniä provinsseja ja yhteisöjä, joilla on omanlaisensa kulttuurit ja kielet. Kaikista mielenkiintoisinta tällä retkellä oli kielimuuri. Castallassa ei nimittäin puhuta espanjaa, vaan äidinkielenä on valencian kieli. Sama pätee koko Valencian alueella. Tästä johtuen kemian tunneista tuli hieman hankalia, kun yhteistä kieltä opettajan kanssa ei meinannut löytyä millään. Onneksi tilanne ratkesi siten, että opettaja tulosti Google-kääntäjän avulla käännetyt tuntimateriaalit minulle etukäteen.
IES Enric Valor, Castalla 28.9.- 11.11.2024 / Ella
Uusi arki auringon alla 
Syksyllä vietin 6 viikkoa Castallassa, Espanjassa. Matkaan lähdettiin jännittynein, mutta odottavaisin tunnelmin. Olin odottanut sitä hetkeä jo vuodenpäivät ja tiesin, että se olisi unohtumaton reissu.
Alkupäivät meni lähinnä uuteen arkeen ja erityisesti kouluun totuttelemisessa. Koulunkäynti oli minulle suurin haaste, sillä se erosi niin paljon siitä, mihin olin Suomessa tottunut. Oppituntien kulku oli hyvin erilainen ja paikalliset yllättyivät, kun kerroin suomalaisten tottumuksista kouluissa. Erityisesti ihmetystä herätti, miksi istumme vain hiljaa pulpettien takana ja puhumme vain jos kysytään. Meille se on opetettu alakoulusta lähtien, mutta heille se ei ollut tuttua. Oman kokemukseni mukaan heidän oppitunnit ovat äänekkäämpiä, kuin meillä.
Koulunkäyntiin kuitenkin tottui ja uudet rutiinit muodostuivat. Löysin uusia tuttavuuksia, mutta suurimpana tuliaisena kotiin toin kuitenkin muistot uuden ystäväni kanssa. Host-perhe ja erityisesti –siskoni alkoi tuntumaan kodilta ja hyvästit olivat haikeat. Tiesimme kuitenkin, että tämä ei jäänyt tähän ja tulemme tapaamaan vielä uudelleen.
Tulen muistelemaan kokemustani vaihdosta lämmöllä. Olin varautunut, että kaikki ei mene välttämättä suunnitelmien mukaan tai hyvin. Voin kuitenkin koko sydämestäni sanoa, että ei olisi voinut mennä paremmin. En muuttaisi matkastani mitään.
Bischöfliches Gymnasium Augustinum, Graz 2.11. - 16.11.2024 - Silja ja Pinja
Näitä asioita ihmettelin
Ensimmäinen asia, mikä nousi mieleen, on julkisen liikenteen (varsinkin ratikoiden) näppäryys. Kuljin päivittäin ratikalla kouluun ja vaikka olisikin lähtenyt hieman myöhässä, niin ratikoiden vikkelän liikenteen avulla kerkesi aina koululle ajoissa. Tämä yllätti positiivisesti, koska olen itse tottunut tunnin välein kulkeviin busseihin.
Ihmeteltiin myös käteisen yleisyyttä. Monissa paikoissa Itävallassa käteistä käytetään ainoana maksuvälineenä, kun taas Suomessa suurin osa paikoista toivoo korttimaksua. Esimerkiksi tanssiaisiltana juhlapaikassa pystyi maksamaan ainoastaan käteisellä, mikäli halusi jotain juomista.
Kauniit maisemat jopa keskellä kaupungin keskustaa yllättivät. Grazin läpi virtaa kaunis joki Mur, joka virkistää kaupunkimaisemaa. Sen lisäksi yksi Grazin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Schlossberg, tarjoaa korkealta kauniit nähtävyydet koko kaupunkiin.
Vaikka Graz onkin Itävallan toiseksi suurin kaupunki, oli se kuitenkin yllättävän näppärä, kompakti ja helppokäyttöinen. Jo parin ensimmäisen päivän aikana opimme suunnistamaan kaupungissa kahdestaankin ja jotenkin päädyimme aina saman kadun varrelle, vaikka olisimme yrittäneet kävellä minne. Kaupunkia koristivat suloiset pikkukadut ja kauniit vanhat talot, sekä söpöt kaupat. Koko vaihdon ajan ihmettelinkin, miten näin suurella kaupungilla voi olla niin näppärä keskusta!
Arkkitehtuuri erosi totutusta suomalaisesta tai kouvolalaisuudesta harmaudesta. Olin odottanut harmaita betonitaloja tai lasitorneja, olihan kyseessä maan mittasuhteella valtava kaupunki. Odotukseni kuitenkin ylittyivät nähdessämme Grazin upean ja historiallisen keskustan.
Yllätyin myös siitä, miten kannustavia paikalliset olivat saksan kielen kanssa. Yleinen stereotypia on se, että esimerkiksi ranskalaiset vaihtavat kielen englantiin kuullessaan turistin möngertävän kielen alkeita, mutta täällä paikalliset odottivat kärsivällisesti ja neuvoivat ja ohjeistivat kielen kanssa. Jokainen kannusti kielen käyttöön rohkeasti sekä koulussa että kaupungilla.
Vaihtoon lähteminen kannattaa, sillä niistä saa itselleen uskomattomia muistoja ja kokemuksia, sekä mahdollisesti elinikäisiä ystäviä. Vaihdossa tottuu kieleen ympärillä ja tutustuu uskomattomiin ihmisiin ja pääsee elämään mukana heidän arjessaan. Erasmus-vaihdot ovat yksiä parhaista asioista, joita lukio voi opiskelijalle tarjota!
Liceo Cicerone, Frascati 10.10. - 26.10.2024 - Samuli ja Samuel
Kaksi nuorta herraa vieraassa kaupungissa, koulussa ja kulttuurissa. Kaupunki, jossa on arkipäivää luistaa liikennesäännöistä ja käydä kahvilla kolmesti päivässä. Nautimme. Kerromme nyt, miksi Erasmus-projekti on mahtava keksintö ja mitä näimme, kuulimme ja tunsimme Frascatissa.
Samuli: ensimmäisenä päivänä matkalla kouluun. Jännitti vähän. Puhuukohan ne englantia? Miten esittelinkään itseni italiaksi? Sen muistin, mutta muusta en tiennyt. Heti koulun pihalle päästyäni, sain esitellä itseni noin 50 kertaa, onneksi osasin. Luokat olivat melko tutun oloisia: parisuhteiden julistuksia seinillä, paksuja kirjoja ja väsyttäviä oppitunteja. Päivänä kolme toimin jo autopilotilla. Osallistuin muutamalle tunnille, jaoin päivän kuulumiset tuttujen kesken ja hain juoma-automaatista limpparia. Tuntui tutulta, vähän kuin yläasteella. Lempituntejani olivat kemian, matikan ja fysiikan tunnit, sillä siellä käsiteltiin meille ihan kaikille yhteisiä luonnonlakeja.
Samuel: ensimmäiset päivät olivat tosi jännittäviä ja koko ajan tapahtua uusia juttuja, mutta pikkuhiljaa minulle ja Samulille alkoi muodostua jonkinlainen rytmi; Herätys 6.40 (aamuruuhkan takia), koulussa 8.00–13.00/14.00 ja siitä meidän host-perheiden luo, josta iltapäivällä mahdollisesti lähdimme käymään jossakin, esim. Rooma tai Tivoli. Kotitehtävien määrästä riippuen saatoimme joskus käydä yhdessä Frascatissa tai Roomassa luokkakavereiden kanssa.
Samuli: lauantaina, kaupungilla. Törmäsimme kavereihimme sattumalta, joiden kanssa menemme hengailemaan terassille. Puheenaiheet ovat melko tavanomaisia nuorille. Liityn keskusteluun välillä italiaksi, mistä olin ylpeä. Voin tunnustaa teille, että ymmärsin myös puheen, kun tuttuni puhuivat minusta italiaksi minun kuullen. Toivottavasti he eivät lue tätä! Keskusteluissa oli aina energiaa, ääntä ja naurua. Ei hiljaista hetkeä. Palaan siihen, että hengailumme terassilla alkoi sattumalta. Siihen kaikki uskoo Italiassa. Suunnitelmat tehdään korkeintaan parin päivän päähän. Välillä host-kodista lähtiessäni en tiennyt, mihin olemme menossa. Mukavaa jännitystä, mutta erilaista.
Samuel: ja jos jotain jäi mieleen reissusta, niin se oli autoilu ja liikenne. Heti ensimmäisenä päivänä, kun saavuimme Roomaan, meillä kesti 2h 30min päästä lentoasemalta Frascatiin. Kyseisen matkan pituus oli noin 40 km ja 75 % matkasta nopeusrajoitus oli 130 km/h. Liikennettä oli siis niin paljon kaikkialla joka päivä, että 8 km matkalle piti varata 50 min ajoaikaa. Vaikka liikenteessä joutui istumaan ajoittain kauan, se oli hyvää aikaa sosialisoida host-perheen kanssa.
Liceo Classico, Foligno 14.10. - 4.11 - Sofia
Viisi vinkkiä vieraassa perheessä asumiseen: 
1. Ole avoin uudelle
Jotta vieraassa perheessä asuminen olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa, on oltava avoin uudelle. Uudet ihmiset, tavat ja kulttuuri ovat luultavasti aivan erilaisia omiin tottumuksiin verrattuna. Täten siis negatiivinen asenne uutta kohti luo helposti epämukavuuden tunteen. Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse tykätä! Ei kannata myöskään pelätä kysyä omaa aikaa; perhe luultavasti ymmärtää, että uusien ihmisten kanssa asuminen ja eläminen eri maassa voi olla haastavaa ja joskus on päästävä omaan pieneen kuplaansa.
2. Ota selvää talon tavoista
Kysy tai ”seuraa vierestä” kuinka perheelläsi on tapana toimia. Näin osoitat kunnioitusta ja mielenkiintoa sekä perhettä, että maan kulttuuria ja tapoja kohtaan. Kysy lisäksi aikatauluista ja suunnitelmista, jotta pysyt kartalla päivittäisessä elämässä.
3. Kerro omista tavoistasi
Ilmoita esimerkiksi mihin aikaan sinulla on tapana mennä nukkumaan/herätä aamulla. Näin ei synny väärinymmärryksiä ja perheesikin osaa valmistautua ajankäyttöön paremmin. Ole avoin myös muista tavallisista tottumuksistasi, silloin tutustut perheeseesi paremmin ja pystyt olemaan helpommin oma itsesi.
4. Älä pelkää uudenlaisia keskusteluja
Perheessä saatetaan käydä erilaisia keskusteluja esimerkiksi illallispöydässä, kuin Suomessa. Keskustelu saattaa olla äänekkäämpää ja ruokailu vaikuttaa kaoottiselta. Älä kuitenkaan säikähdä, luultavasti sinä olet uusi puheenaihe, sillä kulttuurisi ja taustasi kiinnostavat kaikkia. Keskustele siis rohkeasti muiden kanssa äläkä karta puhumista esimerkiksi vaihtelevan kielitaidon vuoksi!
5. Ota kulttuurierot huomioon!
Joissakin asioissa kulttuurierot saattavat olla erityisen suuria ja tulee yhtäkkinen koti-ikävä (kulttuurishokki). Vaikka jotkut kulttuuriset piirteet ärsyttäisivätkin joskus, muista että olet uudessa maassa ja siellä ihmiset ovat tottuneet erilaisiin asioihin. Kohtele kaikkia siis arvostavasti, sillä niin sinäkin haluat tulla kohdelluksi. Ehkä perhekään ei aina ymmärrä tapojasi ja tottumuksiasi!
Ystävyyttä, maisemia, hauskanpitoa, opiskelua… Vaihto-opiskelu on ikimuistoinen kokemus, lähde mukaan, jos kiinnostaa! IES Enric Valor, Castalla, Alicante 14.10. - 27.11.2023 / Essi
Hymy huulessa voin myöntää vaihtoni olleen yksi elämääni eniten mullistavista kokemuksista, ja sen vuoksi voinkin suositella jokaista mahdollisuuden saavaa lähtemään vaihtoon ilman sen suurempia ennakkoluuloja tai pelkoja.
Vaihdosta puhuttaessa heti ensimmäisenä esiin nouseva teema on ehdottomasti kieli. Puutteellinen kielitaito ei ole este vaihtoon lähdölle, koska vaihtoon lähdetään nimenomaan kieltä oppimaan, ja voin kokemuksesta sanoa, että vain kuuden viikonkin aikana kielitaito ehtii karttua aivan hurjasti.
Aluksi pelkäsin puhua espanjaa tekemieni virheiden ja “huonon” lausumiseni takia, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että vain virheitä tekemällä voin oppia kieltä paremmin. Vaikka saatoin lausua jonkin sanan väärin tai unohdin käyttää lauseessa subjunktiivia, sillä ei todellisuudessa ollut mitään väliä, koska pystyin kuitenkin kommunikoimaan muiden kanssa, ja he olivat varmasti iloisia siitä, että edes yritin puhua heille heidän omaa äidinkieltään. En koskaan edes harkinnut puhuvani heille englantia, vaan pyrin aina keskustelemaan asiat hieman töksähtelevällä espanjallani, vaikka se veikin kauemmin aikaa ja viimeisetkin aivosoluni kuolivat siinä prosessissa. Välillä kannattaakin haastaa itsensä, eikä aina mennä vain helpoimman kautta ja puhua pelkkää englantia, koska kielitaito kehittyy puhuessa valtavasti ja puhumisesta tulee paljon luontevampaa ja
helpompaa - jo ihan lyhyessäkin ajassa.
Yhteinen kieli helpotti myös huomattavasti syvällisen suhteen muodostamista perheeseen. Olen edelleen päivittäin yhteyksissä host-siskoni kanssa ja tiedän, että minulla on toinen perhe ja koti Espanjassa, jonne olen aina tervetullut. Perheen kautta pääsin myös tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan paljon uusia asioita heidän kulttuuristaan. Kunhan osaa olla kohtelias ja osoittaa myös itse kiinnostusta perhettä kohtaan, kaiken pitäisi sujua hyvin, ja täten vaihdosta tulee myös ikimuistoinen kokemus. Vaikka aluksi saattaa olla rankkaa ja vaikeaa, se kuitenkin helpottaa ajan kanssa, ja lähtöpäivänä hyvästellessä perhettä kyyneleet silmissä vahvimpana muistissa ovat todennäköisesti kaikki ihanat ja ikimuistoiset hetket ja kokemukset.
Liceo Cicerone, Frascati 7.10. - 25.11.2023 - Elli ja Tara
Näitä hetkiä emme koskaan unohda
Jos harkitset vaihtojaksolle lähtemistä, ei kannata alkaa punnitsemaan plussia ja miinuksia. Kokemuksesta voimme sanoa, että lähde lähde!
Seitsemän viikkoa Frascatissa, Rooman metropolikaupungissa, on antanut meille ainutlaatuisen tilaisuuden sukeltaa italialaiseen arkeen. Ollemme oppineet italian kieltä, paljon ympäröivästä kulttuurista ja itsestämmekin. Vaihto oli täyttä tunteiden vuoristorataa, mutta kaiken sen arvoista. Uuden arjen, uusien rakkaiden ystävien ja perheen jättäminen taakse olikin yksi raskaimmista asioista, mitä olemme joutuneet kokemaan. Tästä huolimatta olemme vain ja ainoastaan äärimmäisen kiitollisia tästä kokemuksesta.
Italialainen koulu oli niin erilainen ja sitä tuskin koskaan unohdamme. Koulussa söimme kouluruuan sijaan keksejä, liikuntatunnit koostuivat vain lentopallosta ja tunneilla opetus jäi vähäisemmäksi ja vapaa keskustelu vei suuren osan oppitunneista. Oli myös ihanaa kuulla, kuinka oppilaat olivat kiinnostuneita meistä ja halusivat tietää Suomesta kaiken, mitä jaksoimme kertoa. Italialaiset nuoret olivatkin äärimmäisen kateellisia koulujärjestelmästä joka Suomessa on, mukaan lukien lukuloman, ilmaisen kouluruuan ja monia muita asioita, joita me suomalaiset emme tule ajatelleeksikaan.
Aina, kun vapaa-aikaa koulun ohesta löytyi, suuntasimme juna-asemalle. Frascatin hyvät junayhteydet antoivatkin meille mahdollisuuden tutkia Roomaa aina kun siltä tuntui. Näimme Rooman hulppean keskustan, joka on täynnä kulttuuria, kirkkoja ja historiallisia rakennuksia. Seitsemän viikkoa Roomassa antoi meille kuitenkin laajemman kuvan, kuin mitä nopealla katsauksella saisi. Näimmekin myös köyhyyttä, kodittomuutta ja rikollisuuttakin, turvalliselta etäisyydeltä onneksi.
Mieleenpainuvimmat muistot vietimme kuitenkin isäntäperheissämme. Monen tunnin matkustamisen jälkeen meinasi kyllä tirahtaa itku, kun viimein olimme yhtä bussia vaille kotikylässä, ja tämä bussi oli melkein puoli tuntia myöhässä. Onnekseni minun (Taran) host-perheeni on vertaansa vailla ja kävellessäni selkä kyyryssä ovesta sisään, he halasivat minua ja sanoivat ikävöineensä minua. Sitten he antoivat minulle suklaaleivoksia ja vietimme illan katselemalla Frendejä italiankielisillä dubbauksilla. Minäkin (Elli) tulen muistamaan kuinka molemmissa host-perheissäni minua kohdeltiin kuin omaa tytärtä. Host-vanhempani opettivat minua kokkaamaan italialaista ruokaa ja host-siskoni esittelivät minut kavereilleen ja olivat minulle kuin omia siskoja.
Tämä kokemus auttoi meitä ymmärtämään mihin kaikkeen pystymmekään. Jos liikkuminen kaupungista toiseen Italiassa onnistui ja italian kielellä pystyi jo kuukauden jälkeen kommunikoimaan, on moni asia mahdollista saavuttaa. On ollut myös ihanaa tuoda pala italiaa takaisin Suomeen. Autossa soi italialainen musiikki ja keskusteluun sulautuu pieniä italialaisia sisäpiirisanontoja, puhumattakaan muistoista, joita on saanut kertoa ystäville. Nyt myös Roomasta löytyy monia ihania ihmisiä, joiden luokse voi aina palata ja joille voi aina laittaa viestiä.
Liceo Machiavelli, Rooma 14.10. - 14.11.2023 - Mikael
Etäältä tuttu näyttäytyy uudessa valossa
Suomen koulutusjärjestelmällä on maailmalla tunnetusti erinomainen maine ollut jo pitkään. Tähän pääsin itsekin törmäämään Erasmus-vaihtoni aikana. Rooman lukion opettajien pyynnöstä pidin vaihtoni aikana kaksi esitelmää Suomesta, toisen yleisemmällä tasolla ja toisen
keskittyen teknologian käyttöön lukiossa. Kummankin yhteydessä meitä suomalaisia pitkälti kehuttiin ja ihmeteltiin – ja syystäkin.
Vaihdosta yksi päällimmäiseksi jäänyt tunne lukio-opiskelusta onkin kiitollisuus siitä, että opiskelen juuri Suomessa: on huomattavan paljon mukavampaa opiskella pidempiäkin päiviä, kun välissä on reilusti välitunteja ja kun metelin määrä ei tuota iltapäivästä päänsärkyä. Lisäksi on huomattavasti vähemmän stressaavaa, kun osaamista ei tarvitse aika ajoin osoittaa suullisilla kokeilla (it. interrogazioni), vaan voi melko varmasti olettaa kokeen olevan arviointiviikolla ja mahdollisten muiden näyttöjen ennalta sovitusti jakson aikana. Välituntien vähyys, koko päivän samassa luokassa istuminen ja vähäiset lounastauot tuntuivatkin mukavilta jättää taakseen kuukauden opiskelun jälkeen marraskuussa.
Kuitenkin herää kysymys siitä, mitä erityistä ja positiivistsa puolestaan oli tarjottavana Liceo Machiavellillä. Mitä voisin haluta tännekin, kun ei opiskelu Italiassa kamala kokemus ollut kuitenkaan? Päällimmäisenä mieleen tulee kirjallisuus: Italian lukiossa kirjallisuutta opiskeltiin paljon enemmän – ja kaiken lisäksi myös vieraissa kielissä. Esimerkiksi eräällä espanjan tunnillapääsin analysoimaan Fernando de Rojasin teosta La Celestina, jota juuri tuolla hetkellä sattumoisin luin vapaa-ajallani. Tällä tunnilla tajusin, että verrattuna Italiassa opiskeltuu kirjallisuuden määrään, jää Suomen lukio kaikesta huolimatta kakkoseksi tässä suhteessa. Toki esimerkiksi juuri espanjan kielessä luokka olikin noin B1-tasolla, mutta mielestäni A-kielen oppimäärässä voisi vallan mainiosti ottaa Suomessa enemmän kirjallisuutta. Samassa yhteydessä Italiassa nimittäin tuli usein käsitellyksi historiallinen ja kulttuurillinen konteksti joten kielialueen historian ja kulttuurin tuntemuskin karttui kirjallisuuden tuntemuksen ohella.CEFR-taitotasot mainittuani mieleen juolahtikin myös toinen asia, jota jään Liceo Machiavellista kaipaamaan, ja se on nimenomaan taitotasoihin keskittyminen. Olisi mielestäni hyvä, jos Suomessakin oppimateriaalit lukioissa rakentuisivat yhteiseurooppalaiselle kielitaidon viitekehykselle: taitotasosta tulee tällöin jotenkin konkreettisempaa ja vertailukelpoisempaa, mikä voi tietyltä osin motivoida. Lisäksi Italiassa opiskelijoita kannustettiin ja ohjattiin erilaisten virallisten kielikokeiden tekemiseen. Näin opiskelijat voivat saada asianmukaista ja kansainvälisestikin kelpaavaa tunnustusta kielen taitamiselle; ylioppilaskoe kun taas ei mittaa edes kaikkia kielen osaamisalueita – ainakaan toistaiseksi.
Vaikka haluaisinkin tuoda Italiasta Yhteislyseoon erilaisia käytänteitä ja asioita, jään kuitenkin päällimmiten kiitolliseksi juuri Suomessa opiskelusta. Joskus täytyy lähteä kauemmas nähdäkseen kauneutta lähempänä arjessa, vaikka kauneutta ja kehitysideoita uudessa valossa toki Italiasta sai mukanaan tuotua.IES Enric Valor, Castalla, Alicante 14.10. - 27.11.2023 / Mailis
Olin toisen jakson aikana Espanjassa kuuden viikon vaihdossa Castallassa, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa Alicanten maakunnassa, Valencian itsehallintoalueella.
Opiskelin IES Enric Valor -lukiossa. Espanjassa koulusysteemi eroaa jonkiin verran suomalaisesta ja se koulu, jossa itse olin vastaa yläasteen ja lukion yhdistelmää. Oppilaat menevät ala-asteelta ESO:on (Educación secundaria obligatoria), joka on nelivuotinen ja pakollinen osa opintoja. Sen jälkeen voi päättää, jatkaako kaksivuotiseen lukioon vai johonkin muualle. Lukio toimi samassa oppilaitoksessa, eli koulussa oli siis oppilaita 12-vuotiaista 18-vuotiaisiin. Arki koulussa erosi Suomen lukiosta siinä, että opiskelu on enemmän strukturoitua, eikä opiskelijalla ole paljoa vapauksia opintojensa suhteen. Voi valita, suuntautuuko luonnontieteellisiin oppiaineisiin vai esimerkiksi kieliin, mutta muuten valinnanvaraa ei ole. Oppitunnit kestävät 55 minuuttia ja päivän aikana on vain yksi puolen tunnin välitunti, joka oli samalla ruokatunti. Espanjassa ei ole kouluruokailua, joten suurin osa tuo kotoaan omat eväät. Koulussa oli kahvio, josta pystyi myös ostamaan eväitä.
Vuorokausirytmi Espanjassa on todella iltapainotteinen ja yleensä päivän pääaktiviteetit tapahtuvat vasta illalla. Lisäksi ruokailurytmi on sekin iltapainotteinen. Ensimmäinen varsinainen ateria on kouluruokailu, jolloin usein syötiin Suomessa aamupalaa vastaavia ruokia, kuten leipää. Lounas syödään koulupäivän jälkeen kahden tai kolmen maissa. “Iltapala” eli toinen lämmin ruoka syödään tyypillisesti hyvin myöhään, vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan illalla.
Yksi kulttuuriero, joka tuli minulle isona shokkina on se, miten espanjalaiset suhtautuvat fyysiseen kosketukseen ja henkilökohtaiseen tilaan. Espanjalaiset ovat paljon ulospäinsuuntautuneempia kuin me suomalaiset, ja heille fyysinen kosketus on aivan arkipäiväinen asia. Poskisuudelmat ja halaukset kuuluvat tavalliseen tervehtimiseen ja henkilökohtainen tila on täysin vieras käsite. Kaikista oudointa se oli minusta koulussa, jossa opettajat saattoivat ohimennen koskettaa keskustellessa ja keskusteluetäisyys oli muutenkin hyvin pieni. Espanjalaiset ovat myös suomalaisiin verrattuna äänekkäitä ja etenkin koulussa meteli oli hirvittävä.
Vieraaseen kieleen sopeutuminen oli vaikeaa, etenkin koska olin kaksikielisellä alueella, jossa kotikielenä ei ollut espanja vaan Valencian kieli. Valencian kieli on katalaanin murre, jota puhutaan Valencian itsehallintoalueella. Espanjan puhuminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua, vaikka aluksi se olikin ollut todella hankalaa. Kielen ymmärtäminen oli huomattavasti helpompaa kuin itse puhuminen, vaikka espanjalaiset puhuvatkin todella nopeasti. Koulussa suurin osa opetuksesta tapahtui espanjaksi muutamaa ainetta lukuun ottamatta, jotka olivat englanniksi. Täällä espanjalaiset nuoret osaavat hyvin englantia, mutta aikuisista ja vanhemmista vain hyvin harvat. Koulussa englannin taso oli kuitenkin matalampi kuin Suomessa, mutta monet lapset ja nuoret käyvätkin koulun ulkopuolisilla englannin tunneilla.
Vaihdon aikana opiskelun ohelle mahtui paljon muutakin. Kuuden viikon aikana pääsi aika hyvin tutustumaan kulttuuriin ja ympäristöön. Espanjalainen kulttuuri on hyvin perhekeskeinen, mikä näkyi arjessa. Vietimme paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu myös hyvin keskeisesti erilaiset juhlat. Ne ovat tärkeitä eri alueiden yhteisöille ja viettotapa vaihtelee joka maakunnassa ja jopa kaupunkien välillä. Eri juhlia on ympäri vuoden lähes joka kuukausi ja niissä meno on yleensä melkoinen. Valencian itsehallintoalueella vuoden tärkein juhla on ehdottomasti syyskuussa oleva Moros y Cristianos –juhla, joka kestää viisi päivää. Siihen kuuluu mm. paraateja, musiikkia, ruokaa ja juomaa sekä perinteisiä asuja ja traditioita. Kaikki nämä juhlat tekivät minuun ehkä suurimman vaikutuksen espanjalaisessa kulttuurissa. Ihmisillä on todella vahva yhteisöllisyyden tunne sekä yhteys kulttuuriinsa ja juuriinsa.
Kokonaisuudessaan vaihto oli todella upea ja ainutlaatuinen kokemus. Opin kulttuurin ja kielitaidon lisäksi myös paljon asioita itsestäni, sekä sain uusia näkökulmia siihen, millaista elämä on Suomessa. Tietysti matkaan mahtui myös erilaisia haasteita, mutta kaikista niistä selvittiin. Ehdottomasti tärkein asia kuitenkin oli majoittajaperhe, johon sain tutustua ja johon tunsin myös lopulta itse kuuluvani. Suosittelen ehdottomasti kaikkia niitä lähtemään vaihtoon, jotka vaan saavat siihen mahdollisuuden.
Tallinna Ühisgümnaasium 26.11.-10.12.2023, Mona ja Ella
Opiskelimme Tallinna Ühisgümnaasiumissa, “putkikoulussa”, jossa on mahdollisuus
opiskella koko peruskoulu sekä
lukio, luokat 1-12. Käytävillä juoksenteli siis ekaluokkalaisia lukiolaisten seassa. Me olimme eniten 11C luokan kanssa.
Virossa oppitunnit ovat vain 45 minuuttia ja ne käytetään perinteisten oppikirjojen ja vihkojen ääressä enimmäkseen vain oman luokan kanssa. Muuten koulupäivä on melko samanlainen kuin suomessa.
Opettajat ja oppilaat olivat todella kiinnostuneita Suomen lukiolaisten opiskelusta, ja Ella piti esitelmän Viron ja Suomen opiskelun eroista englanniksi heidän englannin tunnillaan. Saimme vaikuttaa melko paljon omiin lukujärjestyksiimme, mitä halusimme opiskella ja kuinka paljon. Meillä oli joka päivä myös hyppytunteja, jotta saisimme omia koulutöitämme tehtyä. Nuorten arkipäivät kuluvat aika lailla samalla tavalla kuin suomessa: aamulla kouluun, koulusta päästään noin kolmen aikaan ja sen jälkeen kotiin tai päivän muihin menoihin.
Isäntäperheemme poika kävi samaa koulua Virossa kuin mekin. Talossa asui isovanhempien ja äidin lisäksi myös kaksi ihanaa koiraa ja yksi kissa. Perheen luona oli todella mukava olla ja saimme todellakin olla kuin kotonamme. Kommunikointi sujui myös hyvin, koska he osasivat hyvin englantia. Perheen isoisä oli aikaisemmin työskennellyt Suomessa, joten hänen kanssaan puhuimme myös suomea. Perheestä lähteminen oli todella haikeaa: muistot heistä eivät katoa koskaan.
Ystävystyimme koulussa nopeasti luokkakavereihimme ja kävimme heidän kanssaan paljon kaupungilla, ja he järjestivät meille kaikkea kivaa tekemistä vapaa-ajalla. Kävimme heidän kanssaan museoissa, kauppakeskuksissa, kasvitieteellisessä puutarhassa, syömässä, luistelemassa, minigolfaamassa ja vaikka missä. Pääsimme yhtenä viikonloppuna tutustumaan yhden ystävämme kotiin ja vietimme siellä aikaa pelaillen lautapelejä, katsellen vironkielisiä elokuvia ja jutellen.
Joulukuu oli juuri oikea aika olla Tallinnassa, koska joulutori avautui ja kävimme sen avajaistapahtumassa. Sen jälkeen kävimme vielä monta kertaa kiertelemässä kojuja. Olihan siellä myös tietysti itse Joulupukki.
Kahden viikon aikana saimme kokea melko intensiivisen kulttuuri- ja kielikylvyn. Opimme paljon lisää kieltä ja rohkaistuimme myös oikeasti käyttämään sitä juttelemalla TÜG:n opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Oli hauskaa, kun jotkut hämmästelivät, miten kivasti pärjäsimme. Varsinkin toisen viikon lopussa tunsimme itsemme paljon itsevarmemmiksi vierailla kielillä kommunikoidessa.
Vaikka vaihto oli lyhyt, se oli erittäin antoisa kokemus. Saimme arvokasta kokemusta Erasmus-vaihdosta sekä opimme paljon itsestämme ja toisistamme. Saimme myös monia uusia elinikäisiä ystäviä.