Vierailin kahdessa koulussa, pääkoulu Liceo Ciccerone sijaitsi noin puolen tunnin junamatkan päässä Rooman rautatieasemalta. Toinen lukio Statale Niccolo Macchiavelli puolestaan oli keskustan alueella ja siellä vierailin yhden varsin tiiviin päivän verran. Oli antoisaa nähdä kaksi koulua, koska jo nopeasti pystyi havainnoimaan, että niiden kesken oli jonkin verran toimintakulttuuri eroja. Molemmilla kouluilla oli paljon kansainvälistä toimintaa, joten niihin oli helppo mennä. Myös tapaamistani opettajista moni oli osallistunut Erasmus- projekteihin.

Katsaus historiaan toteutuikin heti jo matkan alkuvaiheessa. Cicceronen ensimmäisen vuoden opiskelijoilla oli ryhmäytymispäivä Colosseumin alueella, jossa pelailimme lentopalloa ja jalkapalloa. Opiskelijoilla oli oma kaupunkisuunnistus, joka päättyi Altare Della Patriolle, jossa pääsimme myös sisäkierrokselle. Koulupäivän jälkeen jatkoin vielä omaa tutustumistani Forum Romanumin alueeseen ja viikonlopulle jäi sitten sopivasti aikaa muiden kuuluisien
nähtävyyksien näkemiseen sekä Vatikaanissa vierailuun.

Kouluilla vierailu toi alkuun mieleeni eräänlaisen aikamatkan taaksepäin. Tekniikkaa ei ollut 

käytössä kuin opettajalla. Opetusmetodit olivat hyvin perinteisiä ja opettajajohtoisia. Toisella koululla noustiin myös seisomaan opettajan saapuessa luokkaan ja puhelimet olivat mukavasti omalla paikallaan luokan edessä. Laitteita tai ei, työrauha oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin Suomessa. Tämä lienee kuitenkin kulttuurinen ero, että iloista puhetta luokassa riitti. Osa opettajista salli tuota enemmän, mutta osa pyysi kyllä ajoittain myös hiljaisuutta.

Tämä sama kulttuurinen ero ilmeni myös Cicceronen henkilökunnan keskinäisessä kokouksessa, johon osallistuin. Tunnetta, puheenvuoroja ja päälle puhumista ilmeni koko reilun tunnin ajan. Osa puhui paikaltaan, osa mikrofoniin luokan edessä. Reaktiot olivat niin aplodeja kuin ajoittain myös voimakkaita vastareaktioita melkeinpä buuauksen muodossa. Tunnelmaksi aistin, että ajatukset risteävät paljonkin, mutta todellisuus oli muuta. Kokouksessa jaettiin lisäkorvauksia ja kaikkien yhteinen mielipide oli kuulemma yhtenevä: ”No money, no work!”.

Kulttuuri poikkesi myös muuten paljon. Meille tuttu vapaus puuttui. Opiskelijat ovat saman ryhmän kanssa viiden vuoden ajan. Valinnaisuutta ei ole kuin alussa koulun valinnassa. Opiskelijat myös ovat vuoden samassa luokkahuoneessa ja opettajat kiertävät luokasta toiseen. Työjärjestykset ovat vuoden ajan samat ja koulun alueelta ei ole lupa poistua. Myös päivän rytmi on tiiviimpi, oppituntien välissä on vain pieni tauko ja päivän keskellä yksi 20 minuutin tauko, jolloin moni nautti omia pieniä eväitä, koska meidän kaltaistamme koululounasta ei ole tarjolla.

Valinnaisuus Italiassa ei siis ole opiskelijoiden itsenäisesti valitsemia valinnaisaineita, vaan linjoja, joissa kaikille lukioille yhteisten aineiden lisäksi noin 10 tuntia viikossa painotusaineita. Lukion ja linjan valinta tehdään 7-vuotisen peruskoulun jälkeen 13-vuotiaana. Linjat ovat:

• scientifico: luonnontieteet
• linguistico: kielet
• classico: historia ja latina
• economico: taloustiede
• artistico: taide
• aineetscienze umane: ihmistieteet, eli esim. psykologia

Liceo Cicceronen linjat olivat: kieli-, ihmistiede- ja klassinen, kun Macchaivelli painotti kieli-, talous- ja ihmistieteitä.

Lukuvuodelle jaoteltu opiskelu toi mukanaan myös rauhallisuutta. Oppitunneista ei ollut niin suurta pulaa vaan molemmilla kouluilla sain pitää useamman tunnin Suomen koulutusjärjestelmästä ja meidän koulusta. Sisällöt vaikuttivat kiinnostavan nuoria ja sainkin vastata laidasta laitaan opiskelijoiden kysymyksiin Suomesta. Tuntien pitäminen tauon jälkeen, kun nykyisin en opeta, oli kyllä todella antoisaa. Hauskaa oli myös kohdata opiskelijoita käytävillä myöhemmin ja vain lyhyen yhteisen tuttavuuden jälkeen usein vastaan tuli iloisia tervehdyksiä Ciao Proffa!- muodossa.



Tavoitteisiini nähden varsinaiseen hallinnolliseen työhön tutustumine jäi ohuemmaksi. Ohjelmastani kyllä vastasivat apulaisrehtorit, mutta heillä oli aina vain pieni osa hallinnollisesta työstä vastuullaan ja kouluissa oli useampia apulaisrehtoreita. Lähimpien henkilöiden päivään kuului siis paljon myös opetusta ja se leimasi paljon myös vierailuani. Selvää kuitenkin oli, että järjestelmämme liittyen esimerkiksi Wilmaan ja sen mahdollisuuksiin olivat todella paljon pidemmällä. Italiassa kansliasta löytyi vielä paljon mappeja ja mm. kaikkien opiskelijoiden tiedot olivat siellä kansioituina. Kattavamman katsauksen sain kuitenkin erityisopetuksen järjestelyistä ja molemmilla kouluilla opinto-ohjaus ja sen sisällöt kiinnostivat todella paljon. Cicceronessa olikin ohjaukseen alettu satsaamaan paljon ja osa opettajista kouluttautui tähän. Kuitenkin asia hoidetaan oman työn ohessa, mutta erillinen oppiaine tähän herätti paljon mielenkiintoa.

Tulevaisuuteen liittyen yhteistä oli myös se, että molemmilla kouluilla oli kaksi tai kolme toimipistettä. Asiaa ei pidetty ihanteellisena, koska asioiden selvittely vei aikaa, kun niitä ei voinut hoitaa heti. Tähän liittyen molemmilla kouluilla korostettiin selkeitä vastuita ja asiasta vastuussa olevan henkilön vaivatonta tavoittamisia. Tässä on varmasti myös Kouvolassa tulevaisuudessa paljon pohdittavaa.

Yhden asian, jonka myös sisäistin matkalla oli vierailijoiden huomioiminen. Mihin tahansa menin, oli ihmisillä aikaa tulla juttelemaan ja tervehtimään. Viimeisenä päivänä vastuuopettajallani oli koulutus, mutta hyvin nopeasti sain viestiä kuka ottaa minut vastuulleen ja mistä lähden kyytiin jne. Vieraanvaraisuuteen pitää kyllä itse jatkossa kiinnittää huomiota. Oli valtavan helppoa mennä mihin tahansa, koska aina tuli tunne, että olen tervetullut ja minulle ja kysymyksilleni järjestyi aikaa. Tottumista matkan aikana vaati myös ruokarytmi. Aamun Capuccino ja cornetto olivat aika ohut eväs, kun lounaalle lähdettiin aina vasta koulun jälkeen. Kuitenkin nälkä unohtui nopeasti todella maittavan ruuan ja vieraanvaraisen seuran vuoksi.

Mahtava reissu! Tässä kohtaa kiitos kaikille niille, jotka ovat edesauttaneet pääsemistämme mukaan Erasmus- projekteihin. Erityinen kiitos Mikalle, joka toimi minulle lähiapuna ja auttoi paljon kaikessa valmistautumisessa ja vinkkien muodossa toi sisältöä vapaa-ajalleni. Vapaa-aikani hyödynsin historiallisen tiedon syventämiseen tai niiden käsittämättömien nähtävyyksien katseluun, joita olin aiemmin lukenut vain kirjoista. Arridiverzi Italia! Suosittelen kohdetta ehdottomasti, jos pohdit lähtemistä Job Shadowing -jaksolle.