Olin viikon kestäneellä Erasmus-kurssilla ”Emotional Intelligence: Tools to Understand and Respond to Trauma” San Cristóbal de La Lagunassa Teneriffalla 14.10.-20.10.2024. San Cristóbal de La Laguna on 150 000 asukkaan viehättävä yliopistokaupunki.

Kuvassa oleva keltainen koulurakennus La Lagunassa. Tämä Teneriffan entinen pääkaupunki sijaitsee puolen kilometrin korkeudessa Teneriffan pohjoisosassa ja on Unescon maailmanperintökohde.

Kiireettömyys
Aamut alkoivat hitaasti kaupungissa. Puolen kahdeksan aikaan oli vielä pilkkopimeää. Kahdeksan ja yhdeksän välillä ihmiset vasta starttasivat työpaikoilleen. La Lagunassa ja vieressä sijaitsevassa saaren nykyisessä pääkaupungissa Santa Cruz de Tenerifessä eletään rauhassa ja kiireettä. Siesta vietetään klo 13 alkaen. Kun lähdin koulusta kotimatkalle kahden aikaan, niin kaikki paikat olivat hiljentyneet ja ihmiset viettivät lounaan jälkeistä lepoaikaa.

 

Opo opiskelijan roolissa

Oli erittäin opettavaista pitkästä aikaa heittäytyä opiskelijan rooliin ja tarkkailla maailmaa pulpetista käsin. Kurssilla testattiin paljon erilaisia harjoituksia ja opiskeltiin eri paikoissa, mikä toi kivasti rytmiä ja vaihtelua päiviin. Teimme harjoituksia niin sisällä kuin ulkonakin. Kurssi oli hyvin intensiivinen ja vaikka aluksi tuntui, että päivät olivat lyhyitä (klo 9.30–14), niin iltapäivisin olin jo valmis lähtemään hiljaisuuteen prosessoimaan kaikkea tapahtunutta ja oppimaani.

Kurssin aluksi 12 opiskelijan ryhmälle luotiin säännöt, jotta opiskelu ryhmässä olisi turvallista ja luottamuksellista. Kurssilla oli myös kännykänkäyttökielto ja tällä haluttiin varmistaa se, että kaikki keskittyisivät läsnäoloon ja toimintaan sataprosenttisesti, eivätkä tekisi esimerkiksi töitä. Jokainen sai myös tuoda ilmi, jos ei halunnut jotain harjoitusta tehdä tai osallistua johonkin toimintaan. Oli mielenkiintoista huomata, että aikuisopiskelijoillakin oli rajoitteita. Mielekäs toiminta/osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Kurssin aikana tapahtui paljon itsereflektiota ja esimerkiksi tässä kohtaa mietin, että pakotanko itsekin kaikki opiskelijat aina osallistumaan vain koska kaikkien pitää osallistua.

Kuva: Opiskelua Anagan luonnonpuistossa, jossa vietimme yhden kokonaisen päivän. Teimme erilaisia harjoituksia kävelyn lomassa, mm. luottamuskävely, tuntoaistiharjoitus ja leikkitappelu (kuva alla). Yhtenä harjoituksena oli hiljainen Mindfullness-kävely, jossa jokainen valitsi itselleen yhden aistiankkurin, johon keskittyi kilometrin matkalla, esim. kuulo, näkö tai haju.

Kuva: Sopivan energiatason ja mielen tasapainotilan hakemista leikkitappelun avulla.

 

Mitä opin kurssin aikana?

Kurssin aikana käsiteltiin useita tärkeitä näkökulmia ja työkaluja, jotka auttavat ymmärtämään ja reagoimaan traumaattisiin kokemuksiin. Kurssilla toki oli paljon itselleni tuttua asiaa mutta ohjattujen harjoitusten avulla sain jotenkin paljon uutta otetta omaan toimintaan ja työhön.

Opin ymmärtämään paremmin, mitä trauma (traumaattiset tapahtumat vs. kompleksit traumat) kaikessa laajuudessaan on ja miten se vaikuttaa aivoihin, tunteisiin ja erityisesti käyttäytymiseen. Trauman myötä autonominen hermostomme ikään kuin vetää meidät säätelemättömään ja toimimattomaan tilaan. Näin hermojärjestelmä tiedostamattamme vaikuttaa käyttäytymiseen ja kykyymme oppia ja olla yhteydessä muihin.

Stressi ja trauma voivat johtaa tunnereaktioiden ylilyönteihin ja fyysiseen oireiluun. Usein nuorten kanssa tulee vastaan tällaisia tilanteita, jolloin käyttäytyminen tai toiminta (esim. aikaansaamattomuus) ei ole toivottavaa ja silloin helposti itse turhautuu, kun asiat eivät suju open/opon/aikuisen toivomalla tavalla. Ymmärrykseni trauman vaikutuksista on parantunut, ja osaan nyt lähestyä traumaattisia kokemuksia kokeneita ihmisiä empaattisemmin ja tietoisemmin ja myös paremmin säädellen omia tunnereaktioita. Kurssilla kehityin myös herkemmäksi muiden tunteille ja sain muistutuksen kuuntelun merkityksestä (ohjaus)dialogissa.

Emotionaalinen älykkyys eli kyky tunnistaa, ymmärtää ja hallita omia ja muiden tunteita auttaa trauman käsittelyssä. Kurssilla harjoiteltiin näitä taitoja, kuten aktiivista kuuntelua, empatiaa ja tunteiden nimeämistä. Opin ymmärtämään paremmin, kuinka tärkeitä turvallisuuden, hyväksynnän ja ymmärryksen tunteet ovat traumasta toipumisen kannalta. Nämä ovat erittäin keskeisiä myös rakentaessani opettajana turvallista tilaa luokkahuoneessa.

Polyvagaalinen teoria antoi arvokasta tietoa siitä, miten stressi ja trauma vaikuttavat oppimiseen ja vuorovaikutukseen. Polyvagaalisen teorian mukaan opiskelijat oppivat ja toimivat parhaiten, kun heidän hermostonsa on ventraalisen vagushermojärjestelmän aktivoimassa "turvallisuuden ja sosiaalisen yhteyden" tilassa. Opettajana tehtäväni on luoda turvallinen, yhteisöllinen ja hyväksyvä ilmapiiri, jossa opiskelijat tuntevat olonsa kuulluiksi ja arvostetuiksi. Myös opettajan oma hermoston tila heijastuu luokkaan ja vaikuttaa opiskelijoiden kokemaan turvallisuuteen. Yhteisöllisyyteen ja ryhmäytymiseen panostaminen ovatkin hyviä keinoja oppimistuloksia ajatellen. Opiskelijoiden kyky muodostaa yhteyksiä ja vuorovaikutusta toistensa kanssa paranee, kun he kokevat olonsa turvalliseksi.

Traumataustaiset opiskelijat saattavat helposti aktivoitua sympaattiseen ("taistelu tai pako") tai dorsaaliseen ("lamaantuminen") tilaan. Opettaja on rauhallisuuden ja vakauden ankkuri luokassa. Vakaa, empaattinen ja ennakoitavissa oleva käytös auttaa opiskelijoita tuntemaan olonsa turvalliseksi. Teorian avulla voi tukea opiskelijoiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja auttaa heitä saavuttamaan potentiaalinsa turvallisessa oppimisympäristössä. Myös opettamalla opiskelijoille, miten hermosto reagoi stressiin, he voivat oppia tunnistamaan ja säätelemään omia reaktioitaan.

Kurssilla opin käyttämään erilaisia käytännön menetelmiä ja työkaluja. Opin hyödyntämään mindfulness-harjoituksia, jotka auttavat sekä trauman tai epämiellyttävän tunnetilan kokijaa että auttajaa rauhoittumaan ja keskittymään.  Tutustuin stressinhallintatekniikoihin, kuten hengitysharjoituksiin ja rentoutusmenetelmiin, jotka vähentävät jännitystä ja ahdistusta. Tutuiksi tulivat myös yhteis- ja itsesäätelyharjoitukset ja -pelit, jotka edistävät opiskelijoiden kykyä säädellä omia tunteita ja vireystilaansa. Käsittelimme myös viestinnän työkaluja, kuten rakentavan palautteen antamista ja konfliktien hallintaa empaattisella tavalla.

Aion käyttää oppimiani työkaluja ohjaustyössäni yksilö- ja ryhmänohjauksessa ja lisäksi aion käyttää mindfulness- ja stressinhallintatekniikoita myös omassa elämässäni hyvinvoinnin tukena. Erityisen iloinen olen kurssilla kokemistani konkreettisista työkaluista ja siitä, että kurssi vahvisti kykyäni tukea ihmisiä haastavissa tilanteissa empaattisesti ja tietoisesti.

Kuva: Vastavalmistuneet opiskelijat kurssitodistuksineen koulun edessä. Kiitos mahdollisuudesta osallistua kurssille ja oppia uutta!

Kuva: Opettajamme ja kurssin kehittäjä Sheryn Moon on myös englanninopettaja ja britti, joten yksi kurssin tavoitteistani, kielikylpy, toteutui hyvin.

Kuva: Viimeisenä kurssipäivänä teimme retken Espanjan korkeimmalle vuorelle Teidelle (3 718 m) yhdessä CLIL-opiskeluryhmän kanssa. Bussimatkalla harjoiteltiin osallistavia opetusmenetelmiä, kuten visailua.

Kuva: Teiden kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde.