Oli ilo päästä saattamaan kahta opiskelijaamme, Pinjaa ja Siljaa, omalle vaihtojaksolleen Graziin marraskuun alussa. Yhteistyö paikallisen Bischöfliches Gymnasium Augustinumin eli tuttavallisesti BischGymin kanssa pyörähti konkreettisesti käyntiin, kun Pinjan ja Siljan hostit olivat Suomessa vierailulla toukokuun alussa. Nyt oli vastavierailun aika. Odotin myös itse Graz-jaksoa kovasti, sillä olin ehtinyt viestitellä koulun Erasmus+-koordinaattori Frau Paarin eli Sybillen kanssa jo melkein puolitoista vuotta ennen Grazin-matkaa.

BischGym osoittautui heti alkumetreillä vallan mainioksi yhteistyökumppaniksi. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan, niin koulussa kuin isäntäperheissäkin. BischGym on yksityinen, katolinen lukiokoulu, joka sijaitsee aivan Grazin ydinkeskustan tuntumassa. Koulun yli 160 vuotta vanhat perinteet ovat muokanneet siitä sen, mitä se nykypäivänä on. Historia on läsnä niin koulurakennuksessa kuin koulun toiminnassakin. Opetuksessa painottuu monipuolinen kielitarjonta (englanti, latina, espanja, italia, kreikka ja ranska) sekä uutena teemana ympäristö ja talous.

Korttelin kokoinen koulurakennus on mielenkiintoinen. BischGymin lisäksi siellä on päiväkoti, Volksschule eli luokat 1-4, ruokala, kahvila sekä opettajainkoulutusta. BischGymiin voi tulla opiskelemaan kauempaakin, sillä koulu on sisäoppilaitos. Rakennuksen ylimmissä kerroksissa sijaitsee koulun asuntola. Pihapiirissä on myös erillinen liikuntahalli sekä pienimmille lapsille leikkipaikkoja. Itse päärakennuksessa on lisäksi oma juhlasali, kirkko ja kappeli, joihin oppilailla on vapaa kulku. Katolilaisuus näkyy konkreettisesti koulun arjessa mm. hartauksina, hiljentymisinä ja ristinmerkkeinä oppituntien ja koulupäivän päätteeksi. 

KYL ja BischGym ovat oppilasmääriltään samaa kokoluokkaa. Erona on vain se, että nuorimmat itävaltalaislukiolaiset olisivat meillä 5.-luokkalaisia. Käytävillä onkin välituntisin ihan eri tavalla säpinää. Koulupäivät ovat nopeatempoisia. Koulu alkaa aina klo 7.30 ja päättyy klo 13.05. Vanhemmilla oppilailla on vaihtelevasti myös iltapäiväopetusta. Koulupäivä koostuu 50 min. oppitunneista (yht. 6 / pv.), joiden välissä on viiden minuutin välitunti. Aamupäivän ja iltapäivän erottaa toisistaan 15 min. ”große Pause”, jolloin oppilaat syövät kotoa mukaan ottamansa eväät. Ryhmillä (3-4 ryhmää / ikäluokka) on omat kotiluokkansa, joissa he pääasiassa pysyvät koko päivän. Opettajat kiertävät luokasta toiseen.

Leppoisampaan tempoon tottuneena olin alussa ihan läkähdyksissä, kun yritin pysyä oman ohjelmani aikataulussa. Kiire näytti olevan opettajillakin. Eikä kiirettä vähentänyt lainkaan se, että opettajilla on usein tuntiensa jälkeen ”Gangaufsicht” eli velvollisuus odottaa seuraavan tunnin opettajaa. Pienimpiä oppilaita kun ei saa jättää ilman valvontaa. Toinen päivään jännitystä tuova asia on velvollisuus sijaistaa kollegaa, jos sähköiseen työjärjestykseen ilmestyy ”tietty väri” oman hyppytunnin tilalle. Ja tätä sattuu kuulemma aika usein. Kuulostaa melko stressaavalta. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että sijaistava opettaja saa määrätä oppitunnin ohjelman itse. Biologian opettaja voi esim. pitää sijaistuntina ikäryhmälle sopivan biologian tunnin. 

Kaiken kiireen keskellä oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka selkäytimeen iskostuneet käyttäytymismallit näkyivät tunneilla ja käytävillä. Opettajia teititeltiin ja heitä puhuteltiin nimellä Herr / Frau Professor. Aina kun luokan oveen koputettiin, nuoret nousivat refleksinomaisesti pöytiensä äärestä tervehtimään tulijaa. Hyvien käytöstapojen lisäksi ihastelin kaikenikäisten oppilaiden intoa ja uskallusta ottaa osaa keskusteluun niin saksaksi reaaliaineiden tunneilla kuin esim. englannin tunneilla englanniksi. Opettaja sai oppilaat aina keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Toisaalta hyvästä keskustelutaidosta on kyllä loppupeleissä varmasti suurta hyötyäkin, sillä itävaltalaiseen yo-tutkintoon eli Maturaan kuuluvat oleellisena osana suulliset kokeet.  

BischGymissä on n. 60 opettajaa. Heillä on yksi iso yhteinen opettajainhuone keskellä koulua. Yhteisen tilan lisäksi eri puolilla koulua on työhuoneita, joissa kussakin on 6-8 opettajaa. Näitä työtiloja kyllä ihastelin ja kadehdin! Jokaisella oli iso työpiste hyllyineen. Ja tietysti sieltä löytyi myös vesipiste, kahvinkeitin ja jääkaappi. Esille laitetut valokuvat ja muu rekvisiitta paljastivat, että koulussa tapahtuu paljon muutakin kuin pelkkää opetusta. Tapasin myös koulun rehtorin Frau Höckin. Hän toivotti meidät suomalaiset tervetulleiksi ja iloitsi uudesta yhteistyökoulusta.

Pääsin tutustumaan monipuolisesti eri oppiaineiden opettajien opetukseen. Oli valaisevaa seurata erilaisten opetustyylien ja opettajapersoonien vaikutusta tunnin kulkuun sekä yleensä oppilaiden käyttäytymiseen. Opetuksen puitteet vaikuttivat olevan siellä samalla tasolla kuin meillä. Vanhimmilla oppilailla on mm. käytössään tabletit. Digikirjoihin ei oltu vielä siirrytty, ja nyt mietitäänkin, kannattaako se edes. Kerroin kyllä omista kokemuksistani! Oppikirjat oppilaat saavat koululta ja ne saadaan aina omaksi.

Mieleenpainuvin opettajatuttavuus oli englannin opettaja Barbara, joka opetti ensin ”5.-luokkalaisille” englantia hyvin eläväisesti ja sitten törmäsin häneen lukiolaisten maantiedon tunnilla, jota hän veti ”Studies in English” -hengessä englanniksi. Oppilaiden ikähaitari on itävaltalaisissa lukiokouluissa paljon suurempi, joten kaikenlaista heittäytymistä tarvitaan. Oppilaat ottivat vieraansa myös hyvin vastaan. Varsinkin nuoremmat oppilaat halusivat jutella kanssani. Eräs pikkutyttö mm. kysyi, tiedänkö Marcuksen ja Martinuksen, kun kerran olen samalta suunnalta kotoisin…ja tiesinhän minä. 

Tiivistahtisen työseurannan ohella ehdin tutustua myös itse kaupunkiin. 300 000 asukkaan Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki ja se sijaitsee maan kaakkoisosassa lähellä Slovenian rajaa. Paikalliset kutsuvat sitä “isoksi kyläksi”. Kaupungin keskustassa kohoavalta Schlossbergiltä on upeat näkymät joka puolelle kaupunkia. Vanhan kaupungin idyllisiä pikkukatuja ja miljöötä ei ole turhaan liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon. Graz on turistille kompakti kokonaisuus. Keskustan kohteet ovat kävelyetäisyydellä, ja hieman kauempana sijaitseviin kohteisiin pääsee helposti toimivan julkisen liikenteen ansiosta. 

Kävin tutustumassa myös grazilaisten ”kotivuoreen”, Schöckliin (1445 m), joka sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Grazista. Oli jotenkin hämmentävää nousta pienen ajomatkan jälkeen Haltiakin korkeammalle. Tasaisen maan tallaajana sitäkin kokemusta osaa arvostaa. Tippukiviluolat olisivat kiinnostaneet minua myös, mutta lähialueen kohteet eivät olleet marraskuussa enää arkisin avoinna.

Tutustuminen itävaltalaiseen lukiokouluun sekä minulle ihan uuteen kaupunkiin oli ajatuksia avartava kokemus. Pääsin puhumaan kieltä aidossa ympäristössä ja samalla lataamaan akkuja. Sain ideoita ja uutta motivaatiota omaan työhön. Samalla oli hienoa auttaa nuoria pääsemään maailmalle. Oli ihanaa nähdä, miten innoissaan he olivat kaikesta uudesta Grazissa. He huomasivat myös nopeasti, että omalla saksan kielen taidollahan pärjää oikein hyvin. Seuraava vaihtoprojekti on jo viritteillä.