Kansakunta voidaan rakentaa yhteisille arvoille

Mitä on suomalaisuus? Kysymys on polttavan ajankohtainen kansainvälistyvässä Suomessa.

Mitä on suomalaisuus? Kysymys on polttavan ajankohtainen kansainvälistyvässä Suomessa. Globalisaatio, rajojen yli liikkuva työvoima ja pakolaisvirrat tulevat rikastuttamaan suomalaista kulttuuri-, uskonto- ja kieli­kavalkadia – halusimme sitä tai emme.

2000-luvun maailma on kansainvälisesti verkottunut. Tästä kehityksestä pois jääminen ei ole mahdollista, jos haluamme pysyä demokraattisena hyvinvointivaltiona.

Kansainvälistymisen yhteydessä osa suomalaisista on ottanut tulijat avosylin vastaan, mutta äänekäs vähemmistö kansalaisista suhtautuu maahanmuuttoon nuivasti. Heille vieraiden kulttuurien invaasio on uhka suomalaiselle kulttuurille.

Kaikkia tulijoiden tapoja ei tietenkään tarvitse hyväksyä, jos ne loukkaavat joitakin perusarvoja. Mutta pystyäksemme keskustelemaan siitä, mitkä tulijoiden tavat rikastavat suomalaista kulttuuria ja mitkä eivät kuulu suomalaisuuteen, tarvitsemme jaetun näkemyksen siitä, mitkä asiat kuuluvat suomalaisuuteen.

Mitkä suomalaiset arvot ja tavat ovat puolustamisen arvoisia?

”Suomalaisuus” ja ajatus yhtenäisestä kansakunnasta luotiin 1800-luvulla eurooppalaisia esikuvia seuraten. Geneettisesti länsisuomalaiset ovat kauempana itäsuomalaisista heimoveljistään kuin britit ovat pohjoissaksalaisista.

Vaikka kansallisuusaate teki paljon hyvää laajentaessaan myötätunnon kehää perhe­piiristä ja kyläyhteisöstä kattamaan koko kansakunnan, on se oman aikansa lapsi. Nykyinen verkottunut ihmiskunta on ajanut kansallisuusaatteen ohitse. Siksi Suomenkin on aika siirtyä kansallisvaltion jälkeiseen aikaan.

Onneksi on toinenkin tapa rakentaa vahva tunne yhteisyydestä: kansakunta voidaan rakentaa yhteisen unelman ja yhteisten arvojen varaan. Näkyvin esimerkki tästä on tietysti Yhdysvallat, joka itsenäisyysjulistuksesta lähtien on linjannut, että yhdysvaltalaiseksi ei tulla verenperinnön perusteella vaan sitä kautta, että rakastaa nykyistä kotimaatansa.

Tärkein perintö, jonka esi-isämme meille jättivät, ei ole tietynvärinen iho. Paljon tär­keämpi perintö on – Väinö Linnan sanoin – ”yhteiskunnallisen organisaation ja ajattelun muodot” eli se pohja, ”jolle on rakennettu kulttuurimme ja ­yhteiskunnalliset laitoksemme”.

Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan, joka on tasa-arvoisempi, suvaitsevaisempi ja kaikista kansalaisista välittävämpi kuin oikeastaan mikään muu maa maailmassa. Ei tietysti täydellinen – paljon on epäkohtia, joita korjata. Mutta mitä tulee mahdollisuuksien tasa-arvoon, naisten asemaan tai kansalaisten keskimääräiseen hyvinvointiin, pohjoismaalainen malli on toistaiseksi paras rakennettu yhteiskuntajärjestelmä.

Tämä on se perintö, jota haluan puolustaa. Nämä ovat niitä arvoja, jotka tekevät ihmisestä suomalaisen, ei ihonväri, äidinkieli, verenperintö tai muu merkityksetön asia.

Suomalaisuus on sydämen asia. Tulevaisuudessa haluan nähdä suomalaisina kaikki, jotka maatamme rakastavat ja haluavat yhdessä tehdä työtä yhteisten arvojemme puolesta.

Frank Martela
tutkijatohtori, Helsingin yliopisto