Lue näiden tehtävien lisäksi myös Särmän teoriakirjasta runoutta käsittelevä osuus.

Runotehtävät ylioppilaskokeessa voivat olla karkeasti jaettuna kahdenlaisia. Ensinnäkin voi olla sellaisia tulkintatehtäviä, joissa pitää esimerkiksi vertailla kahden runon puhujaa (huomioi siis termi, runoissa on puhuja, ei kertojaa). Tällainen tehtävä sisältää tulkintaa, millainen henkilö puhuja on, missä tilanteessa hän puhuu jne.

Toinen tehtävätyyppi on runon rakenteen analyysi. Voidaan siis esimerkiksi kysyä "erittele runon rakennetta". Tällaisia tehtäviä pidetään yleensä aika vaikeina, mutta eivät ne ole, jos vain osaa muutaman perusasian. Runon rakenteenkin analyysi tarkoittaa käytännössä sen tulkintaa, sillä rakenne ei ole irrallinen, runon päälle "liimattu" juttu, vaan rakenne on osa runon merkitystä.

Runon rakennetta ovat esimerkiksi:
- runon jaottelu säkeisiin ja säkeistöihin
- ovatko säkeet ja säkeistöt tasaisia (perinteinen runous) vai vaihtelevia (moderni runous)
- onko runossa otsikkoa vai ei
- onko käytetty loppusointuja tai muuta kielellistä toistoa
- tapahtuuko runossa asennonvaihto eli ikään kuin käänne, asenteen muutos, tunnelman muutos tms.
- miten välimerkkejä on käytetty

Esimerkkejä:

Sytytä tähdet
Sytytä tähdet niille,
jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä
eikä määrä näy,

jotka kiviin lankee,
nousee uudestaan,
joita on monta, monta
yli laajan maan.

Sytytä tähdet niille
yöhön välkkymään,
joiden taistelua
näe ei yksikään.
(Lauri Pohjanpää, Mielialoja, 1910)

Lauri Pohjanpään runo edustaa perinteistä runoutta. Tämä näkyy vuosiluvusta mutta myös runon ulkoasussa: Kolmessa säkeistössä kussakin on neljä säettä, ja säkeet ovat myös hyvin tasamittaiset. Jos luet runon ääneen, huomaat myös siinä rytmin: säkeissä on lähes aina joko 7 tai 5 tavua. Runossa on loppusointua, säkeistöjen toinen ja neljäs säe rimmaavat, samoin ensimmäinen ja kolmas.

Runon puhuja käyttää koko ajan "sinä"-muotoa, pyytää sytyttämään tähdet. Kenelle pyyntö on osoitettu ja keitä ovat nämä avun tarpeessa olevat?


-50 C
Tammiöinä
purivat tähtien hampaat
rauskuen pakkasen leipää.

Tammiöinä
purjehti kuu
kuin ruumisarkku
taivaanlaen siniseen helvettiin,.

Mustat metsät
vavahtivat
ja revontulen patsaat
pysähtyivät.

Välähti
pakkasen tikari
Kuoleman kädessä
tammiöinä.
(Arvo Turtiainen, Palasin kotiin, 1944)

Arvo Turtiaisen runossa hyödynnetään paljon personifikaatiota ja muita kielikuvia - eipä runossa muuta olekaan kuin näitä.
Pohdi, miksi runoilija on valinnut käyttää kielikuvia sen sijaan, että kertoisi asiat realistisemmin?


Saatana ja hänen tyttärensä
Kello on pian kaksitoista yöllä, portaissa torkkuu tyttö,
lattialla savukkeennatsoja, kaljapullo, aku-ankka

"Mä en mee kotiin, se saatana riehuu vielä, mutsi lähti
jo päivällä"

On keskiyö, saatana ryntää portaisiin,
pieni kaljupäinen mies, alushoususillaan, paljain jaloin,
leipäveitsi kädessä, sivaltaa kaiteen pinnoja niin että kipinöi,
painaa otsan nyrkkeihin ja karjuu seinään, Huora, huora,
pysy kadulla, minulla ei ole enää mitään

Hän erehtyy. Ei mitään on ei mitään, hänellä
on mainio leipäveitsi, kaksi kättä, kynnet, jalat
ja melkein kaikki hampaat: kova sana lähitaistelussa.

Mutta tuuletuskanavasta lentää Teräsmiehen poika,
potkaisee veitsen saatanan kädestä,
nostaa pienen huoran hellästi syliinsä ja lentää pois.

Ja saatana, yksin kahden huoneen helvetissään,
heittää parvekkeelta astiat, vuodevaatteet, tuolit,
lipaston ja tyttären kasetit ja sammuu,
jaksamatta enää omistaa aiettakaan
maksamattomalla liian painavalle väritelevisiolle.
(Matti Rossi, Hiljaisuus ja matkatoverit, 1980)

Matti Rossin runo on niin sanottua kertovaa runoutta. Runon puhuja kertoo lukijalle pienen tarinan "saatanan" ja tyttären elämästä.
Tulkitse runoa:
Miksi henkilöitä kutsutaan saatanaksi ja huoraksi? Kuka tai mikä on Teräsmiehen poika? Mistä oikeastaan on kyse?