Prelin osa II: hyvän vastauksen piirteet ja arviointilinjaukset

OSA II: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit (30 p.)

Novellien henkilökuva (aineisto täällä: Riipisen listat.pdf

Analysoi, millainen kuva Riipinen-nimisestä henkilöhahmosta muodostuu Turkka Hautalan novelleissa Riipisen lista ja Riipisen toinen lista. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä. (30 pistettä)

Kokonaiskuva ja kontekstit

Kuva Riipisestä muodostuu listoista, jotka hän on kirjoittanut entiselle vaimolleen Pirjolle ja lapselleen Jounille. Ensivaikutelma Riipisen henkilökuvasta voi olla yksiulotteinen, mutta jälkimmäinen novelli tuo henkilökuvaan lisää sävyjä ja ristiriitaisuuttakin.

Hyvässä vastauksessa tuodaan esille sekä konkreettisia havaintoja esimerkiksi Riipisen elämäntilanteesta että päätelmiä hänen luonteestaan ja ajatuksistaan. Ansiokkaassa vastauksessa osataan tehdä havaintoja myös henkilön ristiriitaisuudesta. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa huomaamalla, että novelleissa hyödynnetään suomalaisuuteen ja miehen rooliin liittyviä stereotypioita, jotka toisaalta asettuvat lempeästi naurunalaisiksi.

Analyysin näkökulmia

Perustietoja Riipisestä

– Riipinen on todennäköisesti mies. Hän ei halua, että Jouni näyttää saamaansa listaa ”hameväelle”, johon hän ilmeisesti itse ei kuulu.

– Riipisen voi päätellä olevan keski-ikäinen. Iän paljastavat esimerkiksi kulttuurin liittyvät viittaukset (Uutisvuodon ja Metsoloiden katsominen, Puhelinlangat laulaa -radio-ohjelman ja Anneli Saariston musiikin kuunteleminen). Myös Riipisen käyttämät sanat, kuten ”hameväki” ja ”sotaväki” viittaavat siihen, ettei hän ole aivan nuori. Toisaalta ilmeisesti kertojan oma isä on vielä elossa, joten kertoja ei ole vanhus.

– Asuinpaikka on Tampereen seudulla.

– Runsaista kielivirheistä tulee mielikuva matalasta koulutustasosta. Listoista ei kuitenkaan käy ilmi, mitä kouluja Riipinen on käynyt tai mitä hän esimerkiksi tekee työkseen.

Riipisen elämäntilanne

– Riipisen lista on kirjoitettu, kun kertojan vaimo on ilmoittanut jättävänsä kertojan: ”– – jos et takaisin tule.” Riipinen ei halua erota, ja listan sävy on jopa uhkaava: ”Aijotko tosissaan tehdä tämän minulle?”

– Riipinen toteaa, ettei voi eron jälkeen nauttia elämänsä keskeisistä asioista.

– Riipisen toinen lista on kirjoitettu hänen pojalleen Jounille sen jälkeen, kun Riipisellä on diagnosoitu syöpä: ”– – on keuhkossa se pöpö nyt sitten.” Riipinen tuntuu hyväksyneen kohtalonsa ja haluaa antaa Jounille neuvoja, jotta Jounin elämä olisi hyvää.

– Ei ole aivan selvää, kuinka kauan on kulunut aikaa listojen kirjoittamisen välillä. Jouni ei esimerkiksi ole vielä mennyt armeijaan, mutta ensimmäisen listan aikaan hän ei ole enää aivan pieni lapsi, koska kilpailee hiihdossa. Aikaa ei siis todennäköisesti ole kulunut monia vuosia.

Riipisen tunnetila

– Vaikuttaa siltä, että lista Pirjolle on kirjoitettu tunteen puuskassa, kun Pirjo on ilmoittanut haluavansa erota. Loppu on jopa uhkaavan kuuloinen, eikä kieli ole huoliteltua. Jounillekin kirjoitetussa listassa on kirjoitusvirheitä, mutta siinä on selkeämmät virkkeet. Voi päätellä, että Riipinen on harkinnut sanojaan enemmän.

– Riipinen on Pirjolle kirjoittamansa listan jälkeen rauhoittunut. Hän on tarkastellut myös omaa toimintaansa ja hyväksynyt eron: ”Oli sillä syynsä minut hyljätä”. Toisaalta hän kokee eron edelleen hylkäyksenä.

– Rivien välissä Riipinen kertoo myös ikävöivänsä lastaan kuoleman lähestyessä. Hän pyytää Jounia käymään ”isäukkoa joulusin moikkaamassa”.

Asioita, joita Riipinen arvostaa

– Riipinen on perhekeskeinen. Hän ei halua erota. Hän on käynyt Pirjon kanssa ilmeisesti säännöllisesti äitinsä kotipaikan raunioilla ja osallistunut Jounin harrastuksiin toimitsijana. Hän myös neuvoo Jounia perustamaan perheen nuorena, menemään armeijaan vaarin mieliksi ja auttamaan sukulaisia aina, kun pyydetään.

– Riipinen viihtyy luonnossa. Hän nauttii muun muassa kävelyretkistä, lammen rannalla istumisesta ja auringonkukista.

– Perinteiset arvot ovat tärkeitä Riipiselle. Hän muun muassa olettaa, että Jouni hankkii lapsia ja kehottaa äänestämään Keskustaa, joka puolueena tunnetaan melko perinteisestä arvomaailmasta. Hän myös suhtautuu esimerkiksi työntekoon käytännönläheisesti ja arvostaa palkkaa enemmän kuin motivoivuutta: ”Harrastukset on erikseen ja viihtymiset”.

– Riipinen arvostaa myös solidaarisuutta ja luotettavuutta: ”Pidä jos lupaat. Tarjoa aina sama määrä alkoholia kuin sinulle tarjotaan”.

Riipisen suhde mieheyteen

– Riipinen korostaa perinteistä, jopa kliseistä suomalaista miehisyyttä. Hän pitää riistaruoasta, arvostaa käytännön taitoja, neuvoo puolustamaan perhettä vaikka fyysisesti ja kehottaa välttämään liian ”hienoa” kieltä.

– Toisaalta Riipinen hyväksyy myös modernimman mieheyden. Hänelle itselleen ei ole tärkeää, että Jouni menee armeijaan. Riipinen kehottaa Jounia näyttämään tunteensa ja esimerkiksi itkemään, jos itkettää. Hän myös neuvoo osoittamaan hellyyttä kumppanille.

ARVIOINTILINJAUKSIA

0 pistettä

– Vastaus ohittaa tehtävänannon, eikä siinä ole mitään relevanttia sisältöä.

5–10 pistettä

– Vastaus täyttää tehtävänannon osittain.

– Lukutapa on pinnallinen, ja aineiston ymmärtämisessä on ongelmia.

– Vastausteksti saattaa olla hyvin suppea tai aineistoa referoiva.

– Vastauksessa on sattumanvaraisia havaintoja, jotka eivät kytkeydy kokonaisuuteen.

– Päätelmiä ei juuri ole, tai ne on perusteltu heikosti.

– Havaintoja ei ole ryhmitelty, ja jäsentelyssä on puutteita.

– Käsitteitä ei ole juuri käytetty, tai niiden käytössä on virheitä.

15–20 pistettä

– Vastaus täyttää tehtävänannon hyvin.

– Lukutapa on analyyttinen.

– Vastauksessa on useita olennaisia havaintoja.

– Päätelmät on perusteltu tekstihavaintojen avulla.

– Havainnot on ryhmitelty selkeästi, ja havaintojen yhteys tekstin tavoitteisiin tulee esiin.

– Käsitteiden käyttö on pääosin asianmukaista.

– Jos useammassa yllä olevassa kohdassa on puutteita, pistemäärä jää alarajalle (15 pistettä). Ylempi pistemäärä edellyttää lisäksi piirteitä kriittisestä ja kulttuurisesta lukutaidosta.

25–30 pistettä

– Vastaus täyttää tehtävänannon erinomaisesti.

– Lukutapa on syvällinen ja kriittinen.

– Vastauksessa on monipuolisia havaintoja, ja niistä on tehty osuvia päätelmiä.

– Päätelmät on perusteltu vakuuttavasti.

– Tekstistä on tehty eheä kokonaistulkinta, jossa otetaan huomioon tekstin sävyt ja kontekstit.

– Jäsentelyssä ei ole huomauttamista.

– Käsitteiden käyttö on asiantuntevaa.

Runon ja sanoituksen vertailua (aineistot luettavissa täällä: Uskontunnustus.pdf ja Meidan jalkeemme hiljaisuus.pdf)

Vertaile L. Onervan runon Uskontunnustus ja Viitasen Piian sanoituksen Meidän jälkeemme hiljaisuus kuvauksia ihmiskunnasta ja sen tulevaisuudesta. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä. (30 pistettä)

Kokonaiskuva ja kontekstit

Runon ja sanoituksen näkemykset ihmiskunnasta ja sen tulevaisuudesta ovat selkeästi erilaiset. Apostolista uskontunnustusta mukailevan runon puhuja kuvaa uskoaan ihmiskuntaan ylevästi. Sanoitus taas luo mielikuvan nykyihmisten tuhoisasta elintavasta.

Hyvässä vastauksessa osataan käyttää runouteen liittyvää käsitteistöä ja ote on vertaileva. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi huomioimalla aineistojen julkaisuajat: L. Onervan runon on kirjoitettu maailmansotien välissä, jolloin yhteiskunnallinen tilanne oli epävakaa. Sanoitus sen sijaan on 2010-luvulta, jolloin epävakautta on aiheuttanut muun muassa ilmastonmuutos.

Analyysin näkökulmia

Onervan runo

– Runossa suhtaudutaan ihmiskuntaan ja sen tulevaisuuteen pääosin myönteisesti.

– Ihmiskunnan kuvauksessa korostuvat yhteisöllisyys ja tasa-arvo. Runon puhuja kokee, että ihmiskunta kykenee toimimaan yhdessä: ”Minä uskon / – – maailman yhdysvaltoihin”.

– Yhteisöllisyyden rinnalla korostetaan yksilönvapautta. Toisaalta puhuja ajattelee, ettei se ehkä koskaan toteudu: ”Minä uskon / – – siihen, mitä ei kenties koskaan tule: / yksilöiden itsevapautuksen vapahdustyöhön…”

– Toisaalta runon puhuja näkee, etteivät ihmiset ole täydellisiä. Ihmisissä on niin pahuutta kuin hyvyyttä: ”Minä uskon / – – ihmissuvun / helvetilliseen pahuuteen ja taivaalliseen hyvyyteen”.

– Ihmiskunnan tulevaisuutta kuvataan runossa toiveikkaasti. Runon puhuja uskoo, että ihmiskunta muuttuu tiedostavammaksi: ”Minä uskon / – – kaikkien kansojen valveutumiseen”. Muutos vaatii kuitenkin työtä.

– Runon puhuja luottaa etenkin tuleviin sukupolviin ja niiden kykyyn rakentaa parempaa maailmaa: ”Minä uskon / ihmisen poikaan ja tyttäreen / uuteen polveen / uuteen aikaan”.

Viitasen Piian sanoitus

– Sanoitus rakentuu allegorian varaan. Raiteiltaan suistuva juna kuvaa nykyihmisten tapaa toimia ja ihmiskunnan tulevaisuutta. Runon puhuja on koko ihmiskuntaa edustava, kollektiivinen ”me”.

– Sanoituksen kuva ihmiskunnasta ja sen tulevaisuudesta on pessimistinen ja kyyninen.

– Ihmiskunta kuvataan piittaamattomaksi ja ylimieliseksi: ”me sikailemme, syljeksimme, / elämää halveksimme loppuun asti”.

– Sanoituksen kuvaamat ihmiset laittavat etusijalle maailman tulevaisuuden sijaan elämästä nauttimisen (”ei me kuulla, on niin hyvä tunnelma”) ja hetkessä elämisen (”kuilun reunalta joku vielä huutaa, / että ’Vittu, carpe diem’”).

– Välinpitämättömyyden ja lyhytnäköisyyden seurauksena ihmiskunta ja laajemmin maapallo on ajautumassa tuhoon: ”Me kylvämme tuhoa, / me tuhoamme maan”. Runossa mainitut palot ja tulvat viittaavat etenkin ilmastonmuutokseen ja ympäristökatastrofeihin.

– Ihmiskunnan ja maapallon tuhoutuminen on tapahtumassa nopeasti: ”tää on pikajuna kuiluun”. Tulevilla sukupolvilla ei ole edes mahdollisuutta päästä vaikuttamaan tulevaisuuteen, koska tuho on niin laajaa: ”kuilun reunalta huudamme / ’Meidän jälkeemme hiljaisuus.’”)

– Yksittäiset ihmiset yrittävät vielä pelastaa maailman, mutta turhaan: ”nuori Linkola ja joku hippi huutaa, / että: ’Pysähtykää, hullut!’ // Mut ei me kuulla”.

Vertailua

– Molemmat runot pohtivat, miten ihmiskunta selviää epävakaasta ajasta. Runon pohdinta liittyy enemmän tulevaisuuteen, sanoituksen taas nykyhetkeen.

– Sanoituksen kuva ihmiskunnasta on hyvin kielteinen. Runossa suhtautuminen ihmiskuntaan on ristiriitaisempi: ihmisissä on pahaa, mutta myös paljon hyvää.

– Runon puhuja uskoo ihmisten valveutuneisuuteen. Sanoituksen kuvaamat ihmiset sen sijaan eivät ole valveutuneita vaan sulkevat tuholta silmänsä.

– Kumpikin teksti käsittelee ihmiskuntaa yhtenä suurena joukkona, joka yhdessä vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Yksilön vaikutusmahdollisuuksia ei nähdä yhtä merkittävinä, vaikka ne runossa mainitaankin.

– Runon puhuja uskoo, että tulevat sukupolvet ovat aiempia valveutuneempia ja rakentavat parempaa maailmaa. Sanoituksen puhuja taas ei usko, että ihmiskunnalla on lainkaan tulevaisuutta.