Toimittaja Linda Nyholm kertoo artikkelissaan "Tartuntariski saattaa kasvaa" (Helsingin Sanomat 30.8.2019) hyttysten levittämien tautien yleistymisestä. Tautien leviämiseen liittyvää uhkakuvaa rakennetaan mutta myös puretaan tekstin asettelun, kuvien, sanavalintojen ja retoristen keinojen avulla. = aineistoviittaus ja aletaan heti vastaamaan kysymykseen

Artikkeli maalaa tautien leviämiseen liittyvää uhkakuvaa hienovaraisesti mutta realistisesti. Tyyliltään artikkeli on tekstilajilleen tyypillistä neutraalia asiatyyliä. Nyholm kirjoittaa tautien leviämisestä objektiivisesti, jotta kohderyhmän olisi helppo ottaa vastaan artikkelin varsinainen sisältö. Artikkelissa on jonkin verran tieteellistä sanastoa. Pääosin sanasto on konkreettista. Artikkelin kohderyhmä koostuu koko Suomen alueella asuvista nuorista, aikuisista ja vanhuksista, joten asiatyyli toimii ja tavoittaa heidät kaikki. Uhkaavaa ja kylmän tieteellistä tunnelmaa tekstissä lisäävät monimutkaiset sairauksien nimet, kuten zikavirus ja chikungunya, sekä lajien tieteelliset nimet, "aedes aegypti", keltakuumehyttynen. Pidämme usein tuntematonta uhkaavana, joten monimutkaiset ja vieraskieliset sanat etäännyttävät lukijaa tekstistä ja kasvattavat näin tekstin luomaa uhkakuvaa. = tyyli, kohderyhmä, sanasto, huomaa että annetaan esimerkkejä, kirjoittaja aloittaa uhkakuvien luomisesta

Ensimmäisenä artikkelista katseen kiinnittää suuri, keskellä aukeamaa oleva kuva, jossa hyttynen, maha täynnä verta, leijuu mustaa taustaa vasten. Kuva luo uhkaavaa tunnelmaa jo tumman värimaailmansa takia, mutta myös siksi että tuntemamme pieni hyttynen on esitetty valtavana. Kuvan hyttynen on kuin vampyyri, joka imee verta pimeässä. Kuvan tarkoitus on kiinnittää lukijan huomio, jolloin sellainenkin lukija, joka muuten olisi kääntänyt sivua, kiinnostuu artikkelista. Hyttysiä pidetään yleisesti epämiellyttävinä kesäiltojen häirikköinä, joten kuva aiheuttaa lukijassa negatiivisia tunteita ja näin vetoaa lukijaan. Hyttysen vieressä on pienempi kuva ihmisestä levittämässä hyönteismyrkkyä. Kuvien asettelulla kirjoittaja antaa vaikutelman, että ihminen on tilanteessa alakynnessä.

Nyholm vetoaa artikkelissaan faktaan, tilastoihin ja auktoriteettiin. Faktat puhuvat puolestaan, eikä kirjoittaja esitä omia mielipiteitään tautien leviämisestä. Tilastot kertovat, että tautien yleisyys Euroopassa ja maailmalla on lisääntynyt. Artikkelissa käytetään auktoriteettina muun muassa Euroopan tartuntatatautiviraston tieteellisen osaston johtajaa Jan Semenzaa, joka kertoo lisääntyneen matkustuksen olevan ongelma tautien leviämisessä. Tilastot ovat toimiva vaikuttamisen keino kohderyhmää ajatellen, sillä suomen hyvä koulutustaso lisää tieteelliseen tietoon luottamista. Kuvissa tartuntojen määrät näytetään kartalla, mikä lisää asian konkreettisuutta. Asiantuntijoiden mukaan tartunnat kasvavat ilmastonmuutoksen seurauksena. Näin tekstissä sidotaan tautien leviäminen toiseen suureen globaaliin ongelmaan, ilmastonmuutokseen, jolloin niiden yhteisvaikutus tuntuu vielä uhkaavammalta.

Kirjoittaja maalaa uhkakuvaa retoristen keinojen avulla, jotka sopivat kontekstiinsa ja tekstilajiinsa. Nyholm luo vastakkainasettelua ja käyttää superlatiiveja kirjoittaessaan hyttysistä: "Hyttynen on ihmiselle välillisesti maailman vaarallisin eläin." On koominen ajatus, että pieni hyönteinen voisi olla ihmiselle maailman vaarallisin eläin, kun maapallo on täynnä toinen toistaan hurjempia saalistajia ja petoeläimiä. Faktalaatikossa hyttyset rinnastetaan näihin saalistajiin, jotka vaanivat yön pimeydessä: "Malariaa levittävä hyttynen imee verta iltaisin ja öisin ja tulee sisätiloihin hakemaan ravintoa." Nyholm käyttää tunteisiin vetoavia sanoja.

Uhkakuvien lieventämisessäkin tärkeimpiä työkaluja ovat faktat ja tilastot, sekä auktoriteettinä toimivien asiantuntijoiden sitaatit. WHO:n malaria-asiantuntija Kimberly Lindblade lievittää malariapelkoa kertomalla, että vaikka hyttyset selviäisivätkin kylmemmässä ilmastossa, tauti ei silti välttämättä lähtisi leviämään. Artikkelissa esitetään Helsingin yliopiston hyttystutkija Lorna Culverwellin kärjistys: "Malariaepidempia voi muodostua vain, jos esimerkiksi syttyisi sota ja terveydenhuoltojärjestelmä pettäisi." Asiantuntijalausunnot huojentavat lukijaa, sillä niissä esitetyt tilanteet tuntuvat mahdottomilta. Lisäksi artikkelissa perustellaan uhkan mitättömyyttä edistyneellä terveydenhuollolla ja yhteiskunnan rakenteilla, jotka estävät tautien leviämistä.

Tekstin rakenne on suunniteltu siten, että alussa uhkakuvaa rakennetaan faktoilla ja leviämistilastoilla. Loppua kohden uhkakuvaa puretaan ja lukija huojentuu. Artikkeli on Helsingin Sanomien Ulkomaat -osiossa, mikä lisää tunnetta siitä, että Suomessa lukijan ei tarvitse huolestua. Tekstistä suuremmalla fontilla esiin nostettu pätkä "Suomesta malaria hävisi vuonna 1954" kuulostaa lopulliselta ja muistuttaa lukijaa siitä, että vaikka jossain päin maailmaa tautien leviäminen saattaa lisääntyä, meillä asiat ovat toistaiseksi hyvin.

(noin 4300 merkkiä)

25/30 p.