Katkelma Charlotte Brontën romaanista "Kotiopettajattaren romaani" (julkaistu vuonna 1847) on tyypillinen romantiikan aikakauden teos. Romaani käsittelee yksipuolista ja kiellettyä rakkautta, jota päähenkilö Jane Eyre kokee elämässään ja työssään kotiopettajattarena. Kirjan tavoite on tarjota lukijoille viihdykettä ja samaistuttavia tunteita. Julkaisuaikaan kirjan kohderyhmään kuuluivat nuoret ja hyväosaiset naiset, joilla oli mahdollisuus ja taito lukea. 

Jane Eyren tunteet tulevat katkelmassa voimakkaasti esiin. Hän kertoo rakastavansa herra Rochesteria, työnantajaansa. Rakkaus on kuitenkin yksipuolista ja aikakauden mukaisesti epäsoveliasta. Korkeassa asemassa olevan kartanon omistavan herran ja tätä alempiarvoisen kotiopettajattaren suhde olisi paheksuttu ja myös sosiaalisissa piireissä heille epäedullinen. Aikakaudesta riippumatta yksipuolinen, kielletty rakkaus on yleinen ja toimiva aihe rakkausromaanille. Suru rakkauden onnettomuudesta ja toivo sen toteutumisesta ovat varmoja keinoja saada lukijat ihastumaan teokseen.

Yksipuolisen rakkauden tarinaan kuuluu olennaisesti myös rakkauden kohteelle arvoltaan sopivampi puoliso, joka ei kuitenkaan ole luonteeltaan yhtä hyvä vaihtoehto kuin päähenkilö. Herra Rochesterille tämä soveliaampi puoliso on neiti Ingram. Katkelmassa Jane kertoo ymmärtävänsä, että herra Rochester aikoo mennä naimisiin neiti Ingramin kanssa tämän suvun ja suhteiden sekä avioliiton poliittisen hyödyn takia, vaikka Janen mukaan Rochesterin tunteet Ingramia kohtaan ovat intohimottomia. 1800-luvulla avioliittoja solmittiin usein rakkauden sijaan muista syistä, kuten esimerkiksi rahan tai aseman takia, joten Rochesterin ja Ingramin liitto ei olisi ollut tavaton. Pelkän rakkauden takia solmittu avioliitto oli harvinaisempaa, ja ajatus olisi ollut todella romanttinen. Rakkausromaaniin se kuitenkin sopii täydellisesti. 

Jane ei arvosta neiti Ingramia, eikä hän kykene olemaan mustasukkainen tästä, koska Ingram on hänestä "henkisesti köyhä", eikä tällä ole mielipiteitä asioihin. Koska Janen mukaan herra Rochester ei rakasta neiti Ingramia, Jane ei voi ihailla tai kunnioittaa Ingramia. Häntä kalvaa se, että hän tietäisi kuinka Rochesterin silmiin voi "sytyttää rakkauden tulen", mutta mitä Ingram ei pysty tekemään. Tämän takana on usein rakkausromaaneissa esiintyvä ajatus siitä, että päähenkilö olisi parempi puolisovaihtoehto kuin kirjassa esiintyvä kaunis, rikas ja korkea-arvoinen nainen. Tunteiden raastava kipu välittyy myös lukijalle.

Katkelmassa kuvataan tapahtumia Janen näkökulmasta. Henkilöitä ja heidän ulkonäköään kuvaillaan monisanaisesti ja tarkasti. Jane myös keskittyy kirjan aiheen kannalta oleellisesti etenkin herra Rochesterin ja neiti Ingramin välisen vuorovaikutukseen. Parin keskinäisen kuiskinnan aikaiset Janen epäilemättä negatiiviset tuntemukset palaavat hänen mieleensä hänen kertoessaan tapahtumasta. Tekstissä käytetään paljon adjektiiveja kuvailun apuna, ja Jane käyttää kerronnassaan metaforia. Esimerkiksi neiti Ingramin "sydämen maaperä oli luonnostaan hedelmätön" sekä mustasukkaisuus ja epätoivo olivat tiikereitä, joita vastaan Janen olisi täytynyt taistella. Tarkka kuvailu ja tunteisiin keskittyminen tekevät rakkausromaanista rakkausromaanin. Suuret tunteet liittyvät vahvasti myös romantiikan aikakauteen.

Romaanin raastavat tunteet ja yksipuolinen rakkaus ovat varmasti lukijoille niin julkaisuaikana kuin nykypäivänäkin tuttuja tuntemuksia. Ne, ja halu uskoa tosirakkauden toteutumiseen saavat kirjailijat kirjoittamaan, ja lukijat lukemaan rakkausromaaneja. Rakkausromaanit kuvaavat ihmisiä ja heidän tunteitaan sekä sitä, miten he selviävät niistä. Jane kokee rakkautta, surua ja tuskaa, joita lukija pääsee kokemaan hänen kauttaan. Lukija haluaa, että päähenkilölle käy hyvin, ja että tämän palava rakkaus saisi vastakaikua.

Kotiopettajattaren romaani on aikakaudelleen ja tyylilajilleen tyypillinen kirja niin aiheensa kuin henkilöidensä puolesta. Suuret tunteet ja epämiellyttävät morsianehdokkaat ovat kuin rakkausromaanin kirjoittamisen oppikirjasta napattuja asioita. Moni rakkausromaani onkin varmasti ottanut mallia Brontën teoksesta, koska Kotiopettajattaren romaani on ollut klassikko jo pitkään.

Vastauksen pituus noin 3700 merkkiä.

25/30 p.

 

• toiseksi viimeinen kappale jää nyt turhaksi; siihen olisi hyvä liittää maininta siitä, että rakkausromaanille tyypillisesti kuitenkin luodaan toivoa siitä, että rakkaus Janen ja Rochesterin välillä olisi mahdollinen
• kaunokirjallisessa tekstissä särähtää korvaan kohderyhmän ja tekstin tavoitteen esittely