4. Lue katkelma Laura Gustafssonin romaanista Huorasatu (2011).
Rakkauden jumalatar istuu Ikuisessa Diskossa masentuneena. Hän tilailee laiskaan tahtiin sinisiä enkeleitä ja lukee horoskooppeja: ”Kohtaat pian jännittävän seikkailun. Tosirakkaus osuu tiellesi, älä kävele onnesi ohi. Henkesi voi olla vaarassa pläpläplä...”
Parin jakkaran päässä istuu Penelope, joka juo itseään kohti tukevaa päiväkänniä. Hän on värjännyt tukkaansa violetin raidan haalistuneen vihreän viereen. Huulipunaa on liikaa ja väärissä paikoissa. Kello on ehkä jotain vaille kaksitoista mutta tuntuu että se olisi tuhat. He ovat ravintolan ainoat asiakkaat.
”Miehet on sikoja”, Penelope aloittaa keskustelun. Afrodite nostaa katseensa iltapäivälehdestä.
”Sanos muuta.”
”Missä se nuori jäbä on?”
”Se on nyt sillä lailla että se on kuollut.”
Afrodite alkaa taas kyynelehtiä ja baaritiskille nousee vaaleanpunaisia vuokkoja.
”Voitko lopettaa tuon kiitos”, pyytää tarjoilija ja pyyhkii vuokot pois tiskirätillä.
Penelope heilauttaa tarjoilijalle ärtyneenä kättään. Hän on niin humalassa että on samalla tipahtaa alas kiikkerältä tuolilta.
”Mikset hae sitä takaisin?” hän kysyy Afroditelta suoristauduttuaan.
”Haadeestako?”
”Niin.”
”Mikset itse hae miestäsi sieltä?”
”No katsos kun se ei ole kuollut. Se on pelkästään mulkku, pysyköön poissa.”
”Jaa.”
”Joo. Soittelin Kirken kanssa yksi päivä niin arvaa mitä.”
”No?”
”Äijän porukat oli niin sanotusti haaksirikkoutuneet Kirken saarelle. Kun mä sanon ’niin sanotusti’, niin mä tarkoitan siis että ne oli kännänneet niin paljon ettei kukaan enää osannut ajaa laivaa. Ne sit rettelöi siellä jo kolmatta viikkoa, ja Kirke oli silleen että ei helvetti pysty nukkumaan kun yhdet huutaa ympäri vuorokauden suoraa huutoa. Kun nehän on sellasta porukkaa että ne ei sammu, muuttuvat vaan kovaäänisemmiksi ja tyhmemmiksi. Sitten yks aamu Kirke löysi ukon paskantamassa yrttimaalleen ja sillä meni lopullisesti hermot. Se oli silleen että tästä ette jätkät selviä varoituksella. Se teki taikahunajan, syötti sen sille koko vitun miehistölle ja jätkäthän sitten putosivat polvilleen ja muuttuivat sioiksi joka ikinen!”
”Odysseus myös?”
”Hah, joo, siitähän oikein emäsika tuli saatana.”
Afrodite hymähtää. Penelope tyhjentää viskinsä.
”Että kun mä sanon että miehet on sikoja, niin se on tiedätkö fakta.”