Odysseia

Kaikki muut, jotka olivat säästyneet pahalta kuolemalta olivat jo kotona, selvittyään sekä sodan että meren vaaroista. Mutta häntä joka ei muuta kaivannut kuin kotiaan ja puolisoaan, piti sokkeloisessa luolassaan vankina nymfi Kalypso, mahtava jumalatar sillä hän halusi hänet miehekseen.

Vielä nytkään, kun vuosien kierrossa oli tullut se aika jolloin jumalat olivat luvan­neet että hän saisi palata Ithakaan ja omiensa luo, hänen koettelemuksensa eivät olleet lopussa. Jumalat kaikki säälivät häntä paitsi Poseidon, joka väsymättä vainosi jumalaista Odysseusta, aina siihen päivään asti kun hän saapui synnyinmaahansa takaisin.

Mutta juuri nyt Poseidon sattui olemaan vierailulla kaukaisten etiooppien luona, kansoista reunimmaisen joka elää kahteen ryhmään jakautuneena, toiset auringon­laskun ja toiset auringonnousun puolella. Hän otti vastaan heidän suuruhrinsa, satamäärät härkiä ja lampaita ja siellä hän istui iloisia pitoja, samaan aikaan kun muut jumalat pitivät kokousta Zeun talossa Olympoksella.

Homeros, Odysseia. Noin 750–650 eaa. (Suom. Pentti Saarikoski.)