Renessanssin aikana ihminen miellettiin yksilönä: hänellä ajateltiin olevan kyky ja tahto vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä, muuttaa maailmaa sekä myös kyky luoda tietoa omakohtaisella päättelyn avulla. Ihmisellä oli siten kyky luoda uutta tietoa käyttäen omaa järkeään toisin kuin edeltävänä aikana, jolloin Jumalalla katsottiin olevan yksinoikeus tietoon.

Renessanssin aikana palattiin takaisin antiikin aikana syntyneeseen käsitykseen tiedon luonteesta: ihminen saattoi omakohtaisella päättelyllään luoda tietoa. Lisäksi ihmisellä oli lupa nauttia häntä ympäröivästä aistimaailmasta: se ei enää merkinnyt samanlaista kieltäymysten ja houkutusten vaarallista maailmaa kuten se oli mielletty edeltävän keskiajan kuluessa.

Renessanssi antoi länsimaiselle ihmiselle luvan mieltää itsensä yksilönä, jolla oli omakohtainen kyky ja tahto vaikuttaa omaan elämäänsä ja maailmaan. Nykyaikana vaikuttava länsimainen individualismi eli yksilökeskeisyys oli syntynyt.

Oppikirjan s. 123 löytyy myös pieni tietoisku aikakaudesta.