Erilaiset tavat kuvata sotaa kirjallisuudessa

IHANTEELLINEN SOTA

Kalevalassa taistellaan Kalevalan ja Pohjolan välillä. Vänrikki Stoolin tarinat-runokokoelmassa kerrotaan Suomen sodasta, jota käytiin 1808-1809. Kertomuksessa vanha sotaveteraani kertoo nuorelle ylioppilaalle sotamuistojaan, jotka tämä kirjoittaa runoiksi. Romantiikan ajan hengessä Runeberg kuvaa sotilaat ja sotapäälliköt urhollisina sotilaina, jotka ovat kaikissa tilanteissa valmiina uhraama henkensä isänmaan puolesta. Samoin haluaa tehdä Runebergin Sotilasppoika-runon nuori koululaispoika odottaessaan 15-vuotispäiväänsä innoissaan, jotta pääsisi vihdoin sotimaan.

REALISTINEN SOTA

Kuvaus sodasta muuttui ihannoivasti realistiseksi sodan kauhujen kuvaamiseksi. Sota olo lopulta aina tappio kaikille osapuolille - myös voittajille. Frans Emil Sillanpään Hurskas kurjuus on kertomus Suomessa 1918 olleesta sisällissodasta, jonka pyörteisiin köyhä torppari Juha Toivola joutuu sattumalta mukaan punaisten puolelle. Hän joutuu valkoisten teloittamaksi ja häne haudataan joukkohautaan.

Myös Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kertoo suvun tarinaa mm sisällissodan kourissa ja kirja on edelleen suosittu kuvaus tuosta monin tavoin traumaattisesta sodasta.

PÄÄOSASSA TAVALLINEN SOTILAS

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on kertomus jatkosodan sotilaan sodasta, joka alkaa hieman ennennsodan alkua ja päättyy sodan loppuun. Sanotaan, että suuri osa kirjan tapahtumista vastaa kirjailija Linnan oman Jalkaväkirykmentti 8:n sotataipaleen tapahtumia. Kirja kuvaa sotaa ja sotilaita, näyttää heidän moninaiset luonteensa ja tapansa selvitä tai pyrkiä selviämään sodasta.