Tango on tanssi, jonka juuret ovatBuenos Airesissa Argentiinassa ja Montevideossa Uruguayssa. Tangomusiikki on kehittynyt käsi kädessä tanssin kanssa. Nykyään useista tanssityyleistä Suomessa merkittävimmät ovat argentiinalainen tango, suomalainen tango ja kilpatanssitango. Näistä argentiinalaista tangoa pidetään yleensä autenttisimpana ja lähimpänä eteläamerikkalaista tangokulttuuria. Tangomusiikin aiheena on lähes aina rakkaus tavalla tai toisella, ja tanssi ilmentää dramatiikkaa ja intohimoa. Sana 'tango' onkin latinaa ja tarkoittaa kosketan. Latinalaisamerikkalainen tango julistettiin YK:n aineettomaksi kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2009.

Argentiinalaisen tangon tunnetuimpia tulkitsijoita oli ranskalaissyntyinen Carlos Gardel (1890-1935). Suomalaisille hänen tangoistaan lienee tunnetuin Por Una Cabeza, jonkaEino Grön on levyttänyt nimellä Kuoleman paikka. Argentiinalaiseen tangoon liittyy toisinaan myös yhteiskunnallista sisältöä. Yksi argentiinalaisen tangon suurimmista uudistajista on niin kutsutun tango nuevon luoja Astor Piazzolla. Argentiinalainen tango on kehittynyt oleellisesti naapurivaltio Uruguan pääkaupungissa Montevideossa. 

Argentiinalainen tango perustuu osittain erityyppisiin liike-elementteihin kuin tyypilliset eurooppalaiset tanssit. Euroopassa useimmissa tansseissa voidaan erottaa selvät kuviot, joita tanssissa yhdistellään joko vapaasti tai tiettyjen sääntöjen mukaan. Argentiinalaisessa tangossa kuviot eivät ole niin selvästi määriteltyjä. Yhden tulkinnan mukaan argentiinalaisessa tangossa ei oikeastaan ole kuviota ollenkaan, on vain eri suuntaan otettuja yksittäisiä askelia. Toisen tulkinnan mukaan kuvioita on suunnattoman paljon, kun jokainen erilainen askelsarja lasketaan omaksi kuviokseen. Näiden välille sijoittuvan tulkinnan mukaan tanssi koostuu löyhästi määritellyistä 1-3 askeleen minikuvioista, joissa on melko paljon tilaa muuntelulle.

Argentiinalaisessa tangossa on useita tyylisuuntia. Erot tyylien välillä ovat liukuvia, ja tanssijat itse saattavat käyttää tyylistään eri nimeä kuin sivustakatsojat. Tyylisuunnat ovat yhteydessä sosiaaliseen ympäristöön, jossa tanssia harrastetaan. Tango de salon liitetään tanssisalonkeihin, joissa tavoitellaan arvokkuutta paitsi tanssissa myös pukeutumisessa. Tango milonguero on sosiaalisesti vapaamuotoisempi tyyli, jota nimitetään myös kahvilatangoksi. Orillero on peräisin köyhiltä alueilta ja ilmeeltään vähemmän muodollista ja iloisempaa kuin edelliset. Canyengue on rekonstruktio tangosta sellaisena kuin sitä oletetaan tanssitun 1920- ja 1930-luvuilla. Tango nuevo pyrkii tietoisesti parantelemaan kansanomaista tanssitapaa analysoimalla tanssin rakennetta ja lisäämällä kuvioita, joita kukaan ei ole aikaisemmin älynnyt käyttää. Fantasia on näytöksiä varten kehitetty show-tango, jossa liikkeet tehdään usein ylikorostuneina ja jossa tangoon yhdistetään seuratanssille vieraita aineksia mm. baletista.




Kurssit: LatinFever, ¡Baila!



Tekijä: Anne-Marie Koponen