Cha cha
Cha cha
Cha cha
Cha-cha tai kolminkertaisesti cha-cha-chá on kuubalaista alkuperää olevaa rytmikästä ja energistä latinotanssia, jolle on tyypillistä vahva 4-jakoisiin iskuihin pohjautuva rytmikulku. Tanssin kehitti 1950-luvulla kuubalainen säveltäjä ja viulisti Enrique Jorrí, ja nykyisin sitä tanssitaan eri puolilla maailmaa sekä harrastuksena kuin kilpalajinakin. Suomessa cha-cha on myös suosittu lavatanssi.
Jorrí keksi cha-chan nimen, kun hän säesti tanssijoita yhtyeensä Orquesta Américan kanssa ja kiinnitti huomiota tanssijoiden jaloista lähtevään cha-cha-chá –tyyppiseen ääneen. Tapahtumapaikka oli havannalainen baari, jossa soitettiin tuon ajan latinomusiikkia muun muassa danzón-mamboa tanssivalle yleisölle. Cha-Cha kehittyikin juuri tästä tanssityylistä, ja se levisi nopeasti yhdeksi suosituimmaksi paritanssiksi kaikkialle maailmaan. Eurooppaan rantauduttuaan sitä alettiin kehittämään yhä lisää alueen kulttuuriin sopivaksi.
Jorrín alkoi säveltää musiikkia, jossa melodia oli merkitty vahvasti ensimmäiselle painolle ja rytmi oli vähemmän synkooppinen (nel-et-yks). Soittaessaan tätä musiikkia tanssijoille hän huomasi tanssijoiden jalkojen sekoittuvan tekemään ylimääräisen tripla-askeleen, joka tuotti äänen cha-cha-cha. Eli kyseessä on nelijakoiselle musiikille perustuva tanssi, jota on myös kutsuttu triplamamboksi, mutta joka oli edeltäjäänsä nopeampaa, kolmiaskeltahtista rytmiä. Alussa cha-chata tanssittiin jonona, ja vasta myöhemmin vakiintui ympyrämuodostelma.
Cha-chan perusjalkakuvio on tuttu monista afrokuubalaisista tansseista erityisesti Kuuban Santería-nimisellä alueella. Cha-cha -tanssit voivat poiketa toisistaan rytmirakenteen puolesta. Kuitenkin yleensä rytmi lasketaan tyyliin “yksi, kaksi, cha-cha-cha”, joskin jossain myös “kaksi, kolme cha-cha, yksi”. Erityisesti alkuperäisessä Kuuban cha-cha-chássa voi olla mukana myös monimutkaisia polyrytmejä.
Cha-chan peruskuviossa tanssin vetäjä (yleensä mies), ottaa askeleen eteenpäin vasemmalla jalallaan säilyttämällä painon oikealla jalallaan. Oikean jalan polven on pysyttävä taivutettuna ja lähellä vasemman polven takaosaa. Vasen jalka on taas suoristettu juuri ennen painon vaihtoa. Tämä askel otetaan toisella tahdilla. Paino palautetaan oikealle jalalle toisella askeleella (kolmas rytmi). Eli tanssi alkaa musiikin voimakkaimmasta iskusta (yksi), jossa ensimmäinen askel otetaan, ja seuraavat askeleet otetaan aina kahdella painotetulla iskulla, jonka jälkeen cha-cha.
Vaikka cha-cha perustuu neljälle iskulle, tanssissa sen perusyksikkö on itse asiassa yksi tahtipari eli yhteensä kahdeksan iskua. Nämä kahdeksaan iskuun pohjautuvat jaksot tulevat tanssissa selvemmin esiin kuin itse musiikissa. Koska iskuja 7 ja 8 on hankalaa lausua musiikin tahdissa, ne yleensä lasketaan vain neljään. Jakson ensimmäinen isku on nimeltään iso ykkönen ja jälkimmäistä, viidennelle iskulle sijoittuvaa taas pieneksi ykköseksi. Eli askellus aloitetaan aina isosta ykkösestä. Tempo on yleensä 112-136 iskua minuutissa, joskin varsinkin aloittelevat tanssijat ovat todennäköisesti kiitollisempia hitaampitempoisesta musiikista, sillä kolmitahtisena kyseessä ei ole kaikkein helpompia tansseja muutenkaan.
Kurssit: ¡Baila! LatinFever
Tekijä: Anne-Marie Koponen
Jorrí keksi cha-chan nimen, kun hän säesti tanssijoita yhtyeensä Orquesta Américan kanssa ja kiinnitti huomiota tanssijoiden jaloista lähtevään cha-cha-chá –tyyppiseen ääneen. Tapahtumapaikka oli havannalainen baari, jossa soitettiin tuon ajan latinomusiikkia muun muassa danzón-mamboa tanssivalle yleisölle. Cha-Cha kehittyikin juuri tästä tanssityylistä, ja se levisi nopeasti yhdeksi suosituimmaksi paritanssiksi kaikkialle maailmaan. Eurooppaan rantauduttuaan sitä alettiin kehittämään yhä lisää alueen kulttuuriin sopivaksi.
Jorrín alkoi säveltää musiikkia, jossa melodia oli merkitty vahvasti ensimmäiselle painolle ja rytmi oli vähemmän synkooppinen (nel-et-yks). Soittaessaan tätä musiikkia tanssijoille hän huomasi tanssijoiden jalkojen sekoittuvan tekemään ylimääräisen tripla-askeleen, joka tuotti äänen cha-cha-cha. Eli kyseessä on nelijakoiselle musiikille perustuva tanssi, jota on myös kutsuttu triplamamboksi, mutta joka oli edeltäjäänsä nopeampaa, kolmiaskeltahtista rytmiä. Alussa cha-chata tanssittiin jonona, ja vasta myöhemmin vakiintui ympyrämuodostelma.
Cha-chan perusjalkakuvio on tuttu monista afrokuubalaisista tansseista erityisesti Kuuban Santería-nimisellä alueella. Cha-cha -tanssit voivat poiketa toisistaan rytmirakenteen puolesta. Kuitenkin yleensä rytmi lasketaan tyyliin “yksi, kaksi, cha-cha-cha”, joskin jossain myös “kaksi, kolme cha-cha, yksi”. Erityisesti alkuperäisessä Kuuban cha-cha-chássa voi olla mukana myös monimutkaisia polyrytmejä.
Cha-chan peruskuviossa tanssin vetäjä (yleensä mies), ottaa askeleen eteenpäin vasemmalla jalallaan säilyttämällä painon oikealla jalallaan. Oikean jalan polven on pysyttävä taivutettuna ja lähellä vasemman polven takaosaa. Vasen jalka on taas suoristettu juuri ennen painon vaihtoa. Tämä askel otetaan toisella tahdilla. Paino palautetaan oikealle jalalle toisella askeleella (kolmas rytmi). Eli tanssi alkaa musiikin voimakkaimmasta iskusta (yksi), jossa ensimmäinen askel otetaan, ja seuraavat askeleet otetaan aina kahdella painotetulla iskulla, jonka jälkeen cha-cha.
Vaikka cha-cha perustuu neljälle iskulle, tanssissa sen perusyksikkö on itse asiassa yksi tahtipari eli yhteensä kahdeksan iskua. Nämä kahdeksaan iskuun pohjautuvat jaksot tulevat tanssissa selvemmin esiin kuin itse musiikissa. Koska iskuja 7 ja 8 on hankalaa lausua musiikin tahdissa, ne yleensä lasketaan vain neljään. Jakson ensimmäinen isku on nimeltään iso ykkönen ja jälkimmäistä, viidennelle iskulle sijoittuvaa taas pieneksi ykköseksi. Eli askellus aloitetaan aina isosta ykkösestä. Tempo on yleensä 112-136 iskua minuutissa, joskin varsinkin aloittelevat tanssijat ovat todennäköisesti kiitollisempia hitaampitempoisesta musiikista, sillä kolmitahtisena kyseessä ei ole kaikkein helpompia tansseja muutenkaan.
Kurssit: ¡Baila! LatinFever
Tekijä: Anne-Marie Koponen