Samba on Rio de Janeirossa, Brasiliassa 1900-luvun alussa kehittynyttä tanssia ja musiikkia, jolla on portugalilaiset ja afrikkalaiset juuret. Portugalilaiset tutkimusmatkailijat löysivät eräällä retkellään kauniin paikan, jonka he nimesivät ”Tammikuun joeksi” (Rio de Janeiro). Kolonialistit asettuivat paikoilleen ja orjia alettiin tuoda portugalilaisten alueilta Lounais-Afrikasta työskentelemään Bahian plantaaseille Etelä-Amerikan koillisosaan eli nykyiseen Brasiliaan. Orjia yritettiin käännyttää kristinuskoon, mutta öisin he harjoittivat salaa omia uskonnollisia rituaalejaan. Vähitellen orjien oma uskonto sulautui siirtomaavallan katolilaiseen uskontoon ja syntyi afrobrasilialainen candomblé, synkretistinen uskonto, joka näytteli tärkeää osaa samban synnyssä. Orjat olivat tuoneet mukanaan batuque-rumpuja, ja sambatanssi alkoi kehittyä vastauksena rumpujen vahvalle rytmille – tanssia kutsuttiin sembaksi. Edison Carneiron mukaan useimmat brasilialaiset populaaritanssit ovat kehittyneet juuri kyseisestä afrikkalaisesta rummuilla soitetusta batuquesta, jolla on 6/8 tahtilaji. Myöhemmin batúqueta alettiin käyttää yleisinimikkeenä useille afro-bahialaisille rytmeille ja tansseille. Samban kehityksen kannalta tärkeimmät samban afrikkalaiset varhaismuodot olivat umbigada ja piirissä tanssittava samba de roda.

Sana samba juontuu sanasta semba, joka Afrikan Kongossa ja Angolassa tarkoitti edellä mainittua umbigadaa, jolla on pitkät perinteet. Umbigadassa tanssitaan piirissä ja taputetaan käsiä rytmisoittimien tahtiin. Piirin keskellä on soolotanssija tai -tanssijoita, jotka tanssivat vapaamuotoisesti. Keskellä tanssiva hakee piiristä toisen henkilön jatkamaan ja vaihdon merkiksi koskettaa valitsemaansa henkilöä vatsallaan. Kyseistä kosketusta kutsuttiin sembaksi.

Samba on kaksijakoinen, ja molemmat iskut ovat melko painokkaita. Perussyke lasketaan yleensä tavalla yks-a-kaks, yks-a-kaks ja siitä huolehtivat lähinnä basso ja rummut. Suurimmassa osassa peruskuvioita tanssijoiden askelten rytmi vastaa tätä eli se on ”yks-a-kaks”, joten hyvin sovitettu sambamusiikki tukee rytmiin tanssimista. Vuonna 1917 julkaistua ”Pelo Telefonea” pidetään ensimmäisenä sambajulkaisuna. 1960-luvulla sambasta kehittyi sambarock. Se on tyylilaji, jossa on vaikutteita soulista, funkista ja sambasta. Sambasta ja jazzista kehittynyttä tyylilajia kutsutaan nimeltään bossa novaksi.

Samba on suosittu tanssi, joka voidaan jakaa soolotanssiin sekä parisambaan, jotka tyylillisesti eroavat toisistaan. Soolona tanssittu samba tunnetaan paremmin riolaisena karnevaalisambana ja parisamba taas liitetään kilpatanssiin. Samba on yksi viidestä latinalaistanssilajista kilpatanssissa. Toisistaan nämä samban eri tyylit eroavat muun muassa siinä, että parisamban tempo on karnevaalisambaa hitaampi. Parisambassa peruselementtinä toimii baunssi, joka tarkoittaa rytmikästä joustoa polvista ja nilkoista. Rytmikkään jouston vuoksi lantio liikkuu voimakkaasti ja se ilmentää myös tanssin sitkeyttä. Kilpatanssissa samban tyypillisiä kuvioita ovat erityyppiset juoksut sekä sambakävelyt.



Kurssit: LatinFever, ¡Baila!



Tekijä: Anne-Marie Koponen