Katolinen kirkko määritteli keskiajan maailmankuvan ja soveliaan elämän puitteet. Niistä poikkeaminen johti yleensä vainoon, mikä vahvisti kirkon asemaa ympäri Eurooppaa. Katolisen kirkon ja uskon levittäytyminen ympäri Eurooppaa yhdisti muuten hajanaista maanosaa. Kirkon jumalanpalvelukset olivat samanlaisia Portugalista Ruotsiin, ja kirkon hallinnossa käytetty latina mahdollisti kommunikaation erilaisista kansankielistä huolimatta.

Itä-Rooma eli Bysantti syntyi, kun Rooman valtakunta hajosi kahtia vuonna 395. Valtakunnan itänen osa oli vauraampi kuin läntinen. Itäisen osan painoarvo oli lisääntynyt, kun vuonna 330 keisari Konstantinus siirsi pääkaupungin itään, Byzantion-nimiseen kaupunkiin ja nimesi sen Uudeksi Roomaksi. Kaupungin nimeksi vakiintui Konstantinopoli Konstantinuksen mukaan. Valtakunnan kielenä oli aluksi latina, mutta enemmistön puhumasta kreikan kielestä tuli tärkeämpi 600-luvulla.

Islamilainen kulttuuri ja tiede oli koko keskiajan edellä länsimmaista kulttuuria ja tiedettä. Kosketukset olivat sekä rauhanomaisia että sotaisia.