Lausunnot

Lausunnot ja lehdistötiedotteet

Aineopettajaliitto laatii aineenopettajuuteen ja koulumaailmaan liittyvistä asioista lausuntoja, kannanottoja ja lehdistötiedotteita.

Jäsenliitot voivat halutessaan osallistua lausuntojen kirjoittamiseen.

Tavoitteita uudelle hallituskaudelle

Suomi tarvitsee osaajia, jotka varmistavat maamme taloudellisen kasvun. Viime vuosina huippuosaajien vähyys – jopa puute – on johtanut talouden taantumaan. Taantumasta noustaan ennen kaikkea korkealaatuisella osaamiselle. Siksi koulutuksesta ei pi...

Aineopettajaliiton näkemyksiä Tulevaisuuden peruskouluun

Tulevaisuuden peruskoulua pohtinut työryhmä luovutti loppuraporttinsa 12.3.2015. Aineopettajaliitto pitää raportin sisältöä ja työryhmän kehittämisehdotuksia pääosin hyvinä, vaikka ei olekaan kaikista esityksistä samaa mieltä. Aineopettajaliitto ...

Lausunnot 2012->

Lukiokoulutuksen kehittäminen 2010

Aineopettajaliiton lausunto lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän ehdotuksista OKM:lle 2011

Aineopettajaliitto AOL ry esittää pyydettynä lausuntona lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmän muistiosta seuraavaa:

AOL kannattaa lukiokoulutuksen kehittämistä ja vahvistamista monipuolisesti.

AOL pitää hyvänä ja tärkeänä työryhmän näkemystä siitä, että lukiokoulutusta kehitetään omana koulutusmuotonaan. Yleissivistävä lukio pohjustaa opintoja korkea-asteella: yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tulevaisuuden osaaja tarvitsee laajat kulttuuritiedot. Innovatiivinen ja luova ajattelu perustuu laaja-alaiseen taitoon ajatella ja toimia. Yksi yleissivistävän lukion keskeisimmistä tehtävistä on opettaa akateemisen ajattelun taitoja.

Lukion tulee olla jatkossakin vähintään 75 kurssin laajuinen. On tärkeää, että lukion voi käydä myös neljässä vuodessa. Yhtenäinen yleissivistyksen runko turvataan sillä, että valtakunnallisesti tarjottavia kursseja on riittävä määrä. Koulukohtaisen valinnaisuuden lisääminen voisi johtaa tämän rungon murenemiseen.

Samantyyppisten oppiaineiden ryhmittely omiksi kokonaisuuksiksi ei ole ongelmatonta. Se murentaisi nyt käytössä olevan tiedepohjaisuuden, joka on varsin toimiva malli. Pikemminkin lukiot tulisi haastaa periodeittain käsittelemään eri tiedonalojen näkökulmasta esimerkiksi ajankohtaisia tai globaaleja kysymyksiä, jotka antaisivat koko yleissivistävälle koulutukselle uutta ajantasaisuutta ja käytännön ulottuvuutta. On hyvä, että työryhmä tunnistaa laaja-alaisen yleissivistyksen arvon. Sen toteuttamisessa tulisi pohtia muita keinoja kuin oppiaineiden ryhmittely.

Oppiaineiden ehdotettu ryhmittely rajaisi opiskelijan tekemiä vapaita valintoja ja jopa korostaisi eri tiedonalojen eroja. Jos opiskelijan keskittyminen yhä harvempiin oppiaineisiin toteutetaan työryhmän esittämällä tavalla, se rajaa opiskelijan tulevaa uravalintaa ja vie pohjan siltä yleissivistävältä annilta, jollaisen lukion tehtävä on tarjota. On pidettävä huoli, että kaikille yhteiset opinnot takaavat opiskelijoille tasa-arvoiset mahdollisuudet jatkaa ylemmissä oppilaitoksissa. Mahdollinen valinnaisuus ei saa kaventaa jatko-opiskelukelpoisuutta.

Esityksen yksi keskeinen tavoite on kehittää lukiota pedagogisesti. Tämä edellyttää sitä, että opettajille tarjotaan nykyistä paremmat mahdollisuudet hankkia oman alansa täydennyskoulutusta. On hyvä, että lukio on nousemassa tieto- ja viestintäteknologian alalla tiennäyttäjäasemaan. On kuitenkin muistettava, että TVT:n käyttöä kehitetään opiskelijoiden tarpeiden, oppisisältöjen ja koulun kokonaisuuden vuoksi ja että TVT:n kehittämiseen osoitetaan riittävät taloudelliset resurssit. Opettajat on koulutettava TVT:n käyttöön niin, että näistä välineistä tulisi luonnollinen osa lukion arkista työskentelyä. Arvioitaessa lukion laatua tulee arvioinnin kohteena olla myös koulutuksen ylläpitäjä- ja järjestäjätaho.

Työryhmä esittää lukiokoulutuksen tarjoamista myös verkkomuotoisena niin, että se olisi kaikkien tavoitettavissa. Lukioverkon tulee olla kuitenkin niin tiheä, että opiskelijat voivat käydä koulua kotoaan käsin. Lukioverkkoa uudistettaessa on otettava huomioon myös synergiaedut, joita on yhdessä perusopetuksen kanssa toimivilla lukioilla. Tämä malli takaa myös paremman mahdollisuuden saada päteviä ja osaavia aineenopettajia lukioihin.

AOL pitää tärkeänä, että työryhmä on kiinnittänyt huomiota riittävän ja laadukkaan opinto-ohjauksen saantiin. Lukio-opiskelija on usein etsimässä elämänsä ja työuransa suuntaa. Siksi hänellä on oikeus saada riittävästi yksilöllistä opintojen ohjausta. Myös erilaisten oppijoiden ja kulttuurivähemmistöjen tarpeet tulee ottaa huomioon.

Ylioppilaskirjoitukset määrittävät nykyisin paljolti sitä, mitä ja miten lukiossa opiskellaan ja opitaan. Ylioppilastutkintoa tulee kehittää niin, että se ottaa paremmin huomioon lukion antamat valmiudet käyttää ja soveltaa tietoja ja taitoja sekä palkita kokonaisuuksien hallintaan perustuvaa osaamista.

AOL kannattaa lukiodiplomien kehittämistä ja niiden statuksen nostamista. On tärkeää, että muu kuin ylioppilaskirjoituksissa mitattava lukiossa opittu osaaminen saa nykyistä enemmän arvostusta.

Vähän kirjoitetuissa aineissa ylioppilaskirjoituksissa tulee luopua suhteellisesta arvioinnista opiskelijan oikeusturvan ja tasapuolisen kohtelun vuoksi. Näissä aineissa tulisi siirtyä kriteeripohjaiseen arviointiin.

AOL:n mukaan työryhmän esittämät ajatukset antavat hyvän pohjan kehittää lukiokoulutusta. Kehittäminen voi tapahtua nykyistä tuntijakoa noudattamalla ja keskittymällä enemmän sisältöjen ja pedagogiikan kehittämiseen ja uudistamiseen. Lukiokoulutuksen tulisi saada keskeinen sija uuden hallitusohjelman koulutuspoliittisessa osiossa.

Keskeistä:

- Lukiota on kehitettävä itsenäisenä koulutusmuotona.

- Lukioverkko on säilytettävä niin tiheänä, että koulua voidaan käydä pääsääntöisesti kotoa käsin.

- Lukiolle on taattava riittävät taloudelliset toimintaresurssit.

- Opettajien palkkaus on saatava määrällisesti ja rakenteellisesti ajantasaiseksi.

- Opettajien täydennyskoulutukseen on osoitettava riittävä rahoitus.

- Tiedepohjainen oppiainejako on säilytettävä.

- Valtakunnallisesti tarjottavien kurssien määrä on säilytettävä määrällisesti nykyisellään.

- Kaikille yhteisten opintojen on luotava vankka pohja niin laaja-alaiselle yleissivistykselle kuin jatko-opintovalmiuksille.

- Lukion antamalla yleissivistyksellä on itseisarvo nuoren tasapainoisen kehityksen kannalta.

- Opinto-ohjauksen asemaa on korjattava.

- Lukiota on kehitettävä pedagogisesti nykyajan haasteisiin vastaavaksi

- Lukiodiplomikäytäntöä on kehitettävä ja diplomien statusta nostettava.

- Ylioppilaskirjoitusten vähän kirjoitetuissa aineissa tulee luopua suhteellisesta arvioinnista.

Sekalainen kokoelma lausuntoja ja kommentteja ennen vuotta 2010

Lukioresurssin käyttö ja sen kohottamistarpeet

OAJ:n tulo- ja palkkapoliittinen toimikunta

Aineopettajaliitto ry esittää OAJ:n tulo- ja palkkapoliittiselle toimikunnalle seuraavaa:

Lukion toiminta on muuttunut viime vuosina niin merkittävästi, etteivät 90-luvulla hahmottuneet lukioresurssin laskentakriteerit enää päde, vaan lukioon tarvitaan nyt lisää resurssia.

Lukioresurssin kohdentuminen ja riittämättömyys

Aineopettajaliiton hallitus on koonnut eri kunnista tietoja lukioresurssin käyttöön liittyvistä epäkohdista. Resurssia käytetään kovin eri tavoin eri paikkakunnilla ja eri kouluissa. Resurssin laskentaperusteet ovat vanhentuneet mm. seuraavista syistä: - Opinto-ohjaus on osa koulun kiinteää säännöllistä perustehtävää ja opetusta, joten sen palkkamenoja ei tule ottaa lukioresurssista, jonka tulee kohdentua perustyötehtävien ulkopuolisiin töihin. - Lukiossa toteutettavat tehtävät ovat resurssin laskentaperusteiden muotoutumisen jälkeen lisääntyneet voimakkaasti. Näitä lisääntyneitä, osin uusia, tehtäviä ei ole huomioitu resursoinnissa. Mm. yo-kokeisiin liittyviä valvonta- ja korjaustöitä on entistä enemmän.
Ylioppilastutkintolautakunnan tilastojen mukaan yo-tutkinnon suoritti yhdellä kerralla vuonna 1998 18 304 (57,0 %) opiskelijaa, kahdella kerralla 11 256 (35,1 %), vuonna 2007 yhdellä kerralla vain 3 420 (11,6 %), kahdella kerralla jo 23 137 (78,2). Tämä muutos on edellyttänyt jokaisessa lukiossa kymmenien koevalvontatuntien lisäämistä opettajille.


Ylioppilastutkinnon viime vuosien uudistukset ovat vaikuttaneet myös eri aineiden osallistujamääriin. Kun 2004 reaalikokeeseen ilmoittautuneiden määrä oli noin 40 000, se oli vuonna 2005 noin 46 000 ja 2007 jo noin 67 000. Samoina vuosina matematiikan kokeeseen ilmoittautuneiden lukumäärä on pysynyt lähes samana, vieraitten kielten kokeisiin
osallistuneiden lukumäärä on sen sijaan laskenut noin 43 000:sta (2004) noin 31 000:een (2007).

Valvontatehtävät ovat lisääntyneet myös siksi, että erillistiloja ja niihin vaadittavia valvojia tarvitaan entistä enemmän kokelaille sairauden, vamman tai lukihäiriön perusteella myönnettyjen poikkeusjärjestelyjen vuoksi. Vuonna 2002 erityisjärjestelypäätöksiä oli 504, vuonna 2008 jo 1169. On huomattava, että yksikin kokelas vaatii kokoaikaisen valvonnan, joten suhteessa nämä poikkeusjärjestelyt lisäävät valvontatyötä merkittävästi.

Lukiodiplomeita suoritetaan yhä enemmän ja yhä useammissa oppiaineissa. Niiden ohjauksen ja arvioinnin korvaaminen on myös lisätyö, joka hoidetaan paikoin lukioresurssista. Tätä työtä ei resurssin laskentamallin luomisvaiheessa ollut olemassakaan. Näin resurssin jaossa yleisesti käytettyjen pisteiden hinta on käynyt yhä alhaisemmaksi ja työstä saadut korvaukset siten pienemmiksi. Lukion resursoinnissa on otettava huomioon myös syksyllä 2010 alkava vieraan ja toisen kotimaisen kielen suullisen kielitaidon arviointiin tähtäävä kurssi, jonka ryhmäkoko ei kurssin luonteen vuoksi voi ylittää 16 opiskelijaa.
Lukioresurssin käyttö ja kaikkien opettajien työaika selvitettävä kattavasti

Esitämme OAJ:n tulo- ja palkkapoliittiselle toimikunnalle lukioresurssin käytön selvitystyön käynnistämistä. Muotoutumisperusteita on syytä tarkistaa ja lisätä resurssia vastaamaan nykyisiä tehtäviä. Osana selvitystyötä tulee kartoittaa, missä määrin opojen palkkausta rahoitetaan lukioresurssilla. Ylipäätään lukion opinto-ohjaajien palkkaus on saatava kuntoon. Vain näin pystytään takaamaan tasavertaiset ohjauspalvelut eri kuntien lukiolaisille. Ei pidä myöskään unohtaa yhä lisääntyvää opinto-ohjauksen tarvetta syrjäytymisen ehkäisemisessä. Aineopettajaliitto ry edellyttää, että OAJ ryhtyy selvittämään kaikilla asteilla toimivien eri opettajaryhmien työmäärää nykyisissä olosuhteissa. On kaikkien edun mukaista, että opettajien palkkaus ja työmäärät kohtaavat.

Opettajan käyttö eri koulumuodoissa ja eri työnantajilla joustavaksi
Koulutuksen rakenteita suunniteltaessa tulee pitää huoli siitä, etteivät hallinnolliset rajat koulutuksen tarjoajien välillä tai opettajien työehtoja ja palkkausta koskevat sopimusehdot tuota esteitä sille, että aineenopettajan asiantuntemusta voidaan joustavasti käyttää eri koulumuodoissa ja virka muodostaa paikallisten mahdollisuuksien ja tarpeiden pohjalta joustavasti.

Aineopettajaliito ry:n tavoitteita, kantoja ja näkemyksiä koulutuspoliittisiin kysymyksiin

Aineopettajaliitto AOL ry

Aineenopettaja – innostava asiantuntija!

Aineopettajaliitto ry:n tavoitteita, kantoja ja näkemyksiä koulutuspoliittisiin kysymyksiin

1. Perusopetuksessa tulee käyttää aineenopettajia joustavasti viimeistään viidenneltä luokalta lähtien.

  • Tiedepohjainen aineenopettajuus ja sen laaja-alainen käyttö on kaikkien asteiden opiskelijoiden oikeus perusopetuksesta aikuiskoulutukseen ja vapaaseen sivistystoimeen asti.
  • Mahdollisimman pätevä opetus takaa tasa-arvoisen opetuksen ja jatko-opintojen mahdollisuudet.
  • Koulutuksen järjestäjän etu on järjestää opetus niin, että aineenopettajalle voidaan tarjota riittävästi opetusta ja näin taata pätevän opettajan saanti virkaan ja hyödyntää hänen alan asiantuntijuuttaan koulutuksessa kullakin paikkakunnalla.
  • Taide- ja taitoaineiden opetuksessa opettajan henkilökohtaisen aineenhallinnan taitojen merkitys on kiistämätön. Oppiaineisiin sisältyvien taitojen ja tietojen syvällinen opettaminen edellyttää opettajalta perusteellista opiskelua ja sisäistämistä.

2. Oppiaineen sisältöön ja pedagogiikkaan erikoistuneen aineenopettajan käyttö lisää tietojen ja taitojen pedagogisesti monipuolista opetusta ja opetuksen turvallisuutta.

  • Oppiaineessaan opetettavat tiedot ja taidot laajasti hallitseva opettaja kykenee osoittamaan niiden merkityksen ja yhteydet ympäröivään maailmaan ja rakentamaan opetuksen niin, että tietoa opittaessa opitaan myös sen käyttötaitoja ja kriittistä arviointia, mikä on ajanmukaisen oppimiskäsityksen mukaisesti keskeinen oppimistavoite. Asiantunteva opetus syvenee ja irtoaa tutkimusten mukaan valitettavan yleisestä oppi- ja harjoituskirjoihin sidotusta ulkokohtaisesta oppimisesta.
  • Oppilaiden motivointi ja haastavienkin oppimistilanteiden hallinta edellyttää opettajan vankkaa aineenhallintaa. Kyetäkseen yhdistämään opetettavat tiedot opetussuunnitelmassa asetettujen taitotavoitteiden harjaannuttamiseen opettajan tulee hallita alansa syvällisesti. Nykyisessä oppimiskäsityksessä painotetaan entistä vahvemmin muun muassa tiedon haun, käsittelyn ja arvioinnin taitoja ja yleisiä oppimisvalmiuksia tiedon omaksumisen sijasta. Tämä edellyttää kykyä hallita oppiaineen sisällöt paljon oppimateriaaleja laajemmin.
  • Kielitaidon kehittymisen kannalta on kielten opettamisessa syytä käyttää aineenopettajia alusta lähtien.
  • Useissa aineissa, kuten liikunnassa, käsityössä, fysiikassa ja kemiassa, kotitaloudessa, kuvataiteessa ja biologiassa, työskentely ja erilaiset harjoittelumuodot vaativat opettajalta jo työturvallisuuden takia erityisosaamista.

3. Koulutuksen hallinnolliset rakenteet tai opettajien työn sopimusehdot eivät saa estää aineenopettajien asiantuntijuuden hyödyntämistä joustavasti koulumuodosta toiseen.

  • Yhtenäistyvä perusopetus toteutuu ulkoisilta edellytyksiltään eri paikkakunnilla eri tavoin. Toisen asteen koulutuksen järjestäminen vaihtelee hallinnollisestikin alueittain melkoisesti. Koulutuksen rakenteita suunniteltaessa tulee pitää huoli siitä, etteivät hallinnolliset rajat koulutuksen tarjoajien välillä tai opettajien työehtoja ja palkkausta koskevat sopimusehdot tuota esteitä sille, että aineenopettajan asiantuntemusta voidaan joustavasti käyttää eri koulumuodoissa ja virka muodostaa paikallisten mahdollisuuksien ja tarpeiden pohjalta joustavasti.

4. Perusopetuksen kokonaisminimituntimäärää tulee lisätä vähintään kahdella, jotta oppilailla on mahdollisuus valita haluamiaan oppiaineita.

  • Perusopetusikäisten oppilaiden iltapäivätoimintaa on pyritty kehittämään erilaisin vaihtelevin hankkein, mikä aiheuttaa muun muassa alueellista epätasa-arvoa ja on johtanut valmiuksiltaan ja pätevyydeltään kirjavan henkilöstön käyttöön iltapäivätoiminnan toteuttamisessa.
  • Kaikille lisättävät tunnit mahdollistaisivat valinnaisuuden lisäämisen ja erilaisten lahjakkuuksien huomioon ottamisen perusopetuksessa ja vähentäisivät vastaavasti iltapäivätoiminnan tarvetta tai nuorten ohjaamattoman, huoltajien työaikaan sijoittuvan vapaa-ajan määrää.
  • Aineenopettajien pitäminä koulutunteina nämä lisätunnit olisivat ammatillisesti pätevien, pedagogisen koulutuksen saaneiden opettajien käsissä.
  • Myös kerhojen statusta tulee nostaa pitämällä huoli siitä, että ne ovat pätevissä käsissä.
  • Suomessa annetaan toiseksi vähiten opetusta peruskouluikäisille. Vain Viro on meidän alapuolellamme. OECD-maiden perusopetusikäisten kokonaistuntimäärä on noin 7000 tuntia. Suomessa samanikäisten kokonaistuntimäärä on alle 6000 tuntia. Suomessa sijoitetaan huomattavasti vähemmän peruskouluikäisten opetukseen kuin OECD-maissa keskimäärin: OECD-maiden keskiarvo on 6,1 % bruttokansantuotteesta ja meillä 5,8 % bruttokansantuotteesta. Tämän mukaan peruskoulumme on liian kiireinen ja ylitehokas. Tällä seikalla voi olla kauaskantoisia negatiivisia seurauksia yksilön ja yhteiskunnan kannalta.

AINEOPETTAJAT 5.-6. LUOKILLE YHTENÄISESSÄ PERUSKOULUSSA

SYYSKOKOUSTIEDOTE 25.11.2004

Perusopetuksen lainsäädäntö- ja opetussuunnitelmauudistuksen eräänä tarkoituksena oli poistaa raja ala- ja yläasteen välistä sekä luoda yhtenäinen oppimisväylä koko perusopetukseen.

Aineopettajaliitto suhtautuu uudistuksiin myönteisesti ja korostaa, että uudistunut järjestelmä mahdollistaa eri oppiaineissa aineenopettajien ja ns. kaksoiskelpoisten luokanopettajien käytön 5.-6. luokilla, jolloin oppilaat tottuvat aineopetukseen jo alakoulun puolella. Oppilaiden kynnys siirtyä yläkoulun puolelle helpottuisi ja turhat pelot poistuisivat. Oppilaiden tulee saada kaikissa aineissa opetettaviin aineisiin ja niiden didaktiikkaan syvällisesti perehtyneen opettajan opetusta ja ohjausta. Tämän takaavat opettajan vähintään 35 opintoviikon opinnot opetettavissa aineissa.

Aineopettajaliitto ry katsoo, että uudistus tulee toteuttaa ottaen huomioon koulurakennusten uusimistarpeet, opettajien aineenhallinta ja samalla opetuksen tason säilyttäminen. Erityisesti aineenopettajien asiantuntijuutta tulisi hyödyntää opetusjärjestelyjä uudistettaessa.

SYYSKOKOUSTIEDOTE 2.11.2006

AINEOPETTAJIEN JATKOKOULUTUSRESURSSIT

Opettajien täydennys- ja jatkokoulutusmäärärahat ovat liian alhaisella tasolla. Aineopettajaliitto vaatii, että koulutuksen järjestäjä laatii opettajille täydennys- ja jatkokoulutussuunnitelman. Tämä antaa opettajille mahdollisuuden pitää ajan tasalla aineenhallinnallista osaamistaan sekä uudistaa pedagogisia ja didaktisia taitojaan. Koulutuksen ylläpitäjän on turvattava opettajien koulutukseen tarvittavat resurssit riittävälle tasolle. Ensi vuoden talousarvioihin on varattava koulutusmäärärahaa esim. 1 % palkkasummasta. Täydennys- ja jatkokoulutuksen rahoittaminen ei voi olla opettajan itsensä vastuulla. Koulutukseen lähtevälle opettajalle on suoritettava virkaehtosopimuksen mukaiset korvaukset kuten muillekin työntekijäryhmille.

AINEOPETTAJIEN KOULUTUS SÄILYTETTÄVÄ AINELAITOKSILLA

SYYSKOKOUSTIEDOTE 2.11.2006

Aineopettajat seurasivat huolestuneina keskustelua aineopettajakoulutuksen siirtämisestä kokonaan kasvatustieteellisiin tiedekuntiin. Aineopettajaliitto pitää elintärkeänä, että korkeakoulujen ainelaitokset jatkossakin säilyttävät päävastuun aineopettajien koulutuksessa. Tämän koulutuksen jatkuvaan kehittämiseen tarvittavat lisävarat on sisällytettävä korkeakoulujen talousarvioihin. Kasvatustieteellisillä tiedekunnilla ei ole tieteellisiä resursseja taata uusien aineopettajien riittävän syvällistä aineenhallinnan osaamista. Aineopettajien korkeatasoinen osaaminen näkyy osaltaan suomalaisen opetuksen korkeana tasona. Sitä ei pidä horjuttaa lyhytnäköisten tiedepoliittisten päätösten vuoksi.

Aineopettajien koulutus säilytettävä ainelaitoksilla - Syyskokoustiedote 2.11.2006

AINEOPETTAJIEN KOULUTUS SÄILYTETTÄVÄ AINELAITOKSILLA

Aineopettajat seurasivat huolestuneina keskustelua aineopettajakoulutuksen siirtämisestä kokonaan kasvatustieteellisiin tiedekuntiin. Aineopettajaliitto pitää elintärkeänä, että korkeakoulujen ainelaitokset jatkossakin säilyttävät päävastuun aineopettajien koulutuksessa. Tämän koulutuksen jatkuvaan kehittämiseen tarvittavat lisävarat on sisällytettävä korkeakoulujen talousarvioihin. Kasvatustieteellisillä tiedekunnilla ei ole tieteellisiä resursseja taata uusien aineopettajien riittävän syvällistä aineenhallinnan osaamista. Aineopettajien korkeatasoinen osaaminen näkyy osaltaan suomalaisen opetuksen korkeana tasona. Sitä ei pidä horjuttaa lyhytnäköisten tiedepoliittisten päätösten vuoksi.

AOL lausunto lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän ehdotuksista

Opetus- ja kulttuuriministeriö / yleissivistävän koulutuksen yksikkö

PL 29

00023 Valtioneuvosto

Asia: Aineopettajaliiton AOL ry:n lausunto lukiokoulutuksen kehittämisen

toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän ehdotuksista

Viite: lausuntopyyntönne 21.12.2010 Dnro 45/040/2008

Aineopettajaliitto AOL ry esittää pyydettynä lausuntona lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmän muistiosta seuraavaa:

AOL kannattaa lukiokoulutuksen kehittämistä ja vahvistamista monipuolisesti.

AOL pitää hyvänä ja tärkeänä työryhmän näkemystä siitä, että lukiokoulutusta kehitetään omana koulutusmuotonaan. Yleissivistävä lukio pohjustaa opintoja korkea-asteella: yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tulevaisuuden osaaja tarvitsee laajat kulttuuritiedot. Innovatiivinen ja luova ajattelu perustuu laaja-alaiseen taitoon ajatella ja toimia. Yksi yleissivistävän lukion keskeisimmistä tehtävistä on opettaa akateemisen ajattelun taitoja.

Lukion tulee olla jatkossakin vähintään 75 kurssin laajuinen. On tärkeää, että lukion voi käydä myös neljässä vuodessa. Yhtenäinen yleissivistyksen runko turvataan sillä, että valtakunnallisesti tarjottavia kursseja on riittävä määrä. Koulukohtaisen valinnaisuuden lisääminen voisi johtaa tämän rungon murenemiseen.

Samantyyppisten oppiaineiden ryhmittely omiksi kokonaisuuksiksi ei ole ongelmatonta. Se murentaisi nyt käytössä olevan tiedepohjaisuuden, joka on varsin toimiva malli. Pikemminkin lukiot tulisi haastaa periodeittain käsittelemään eri tiedonalojen näkökulmasta esimerkiksi ajankohtaisia tai globaaleja kysymyksiä, jotka antaisivat koko yleissivistävälle koulutukselle uutta ajantasaisuutta ja käytännön ulottuvuutta. On hyvä, että työryhmä tunnistaa laaja-alaisen yleissivistyksen arvon. Sen toteuttamisessa tulisi pohtia muita keinoja kuin oppiaineiden ryhmittely.

Oppiaineiden ehdotettu ryhmittely rajaisi opiskelijan tekemiä vapaita valintoja ja jopa korostaisi eri tiedonalojen eroja. Jos opiskelijan keskittyminen yhä harvempiin oppiaineisiin toteutetaan työryhmän esittämällä tavalla, se rajaa opiskelijan tulevaa uravalintaa ja vie pohjan siltä yleissivistävältä annilta, jollaisen lukion tehtävä on tarjota. On pidettävä huoli, että kaikille yhteiset opinnot takaavat opiskelijoille tasa-arvoiset mahdollisuudet jatkaa ylemmissä oppilaitoksissa. Mahdollinen valinnaisuus ei saa kaventaa jatko-opiskelukelpoisuutta.

Esityksen yksi keskeinen tavoite on kehittää lukiota pedagogisesti. Tämä edellyttää sitä, että opettajille tarjotaan nykyistä paremmat mahdollisuudet hankkia oman alansa täydennyskoulutusta. On hyvä, että lukio on nousemassa tieto- ja viestintäteknologian alalla tiennäyttäjäasemaan. On kuitenkin muistettava, että TVT:n käyttöä kehitetään opiskelijoiden tarpeiden, oppisisältöjen ja koulun kokonaisuuden vuoksi ja että TVT:n kehittämiseen osoitetaan riittävät taloudelliset resurssit. Opettajat on koulutettava TVT:n käyttöön niin, että näistä välineistä tulisi luonnollinen osa lukion arkista työskentelyä. Arvioitaessa lukion laatua tulee arvioinnin kohteena olla myös koulutuksen ylläpitäjä- ja järjestäjätaho.

Työryhmä esittää lukiokoulutuksen tarjoamista myös verkkomuotoisena niin, että se olisi kaikkien tavoitettavissa. Lukioverkon tulee olla kuitenkin niin tiheä, että opiskelijat voivat käydä koulua kotoaan käsin. Lukioverkkoa uudistettaessa on otettava huomioon myös synergiaedut, joita on yhdessä perusopetuksen kanssa toimivilla lukioilla. Tämä malli takaa myös paremman mahdollisuuden saada päteviä ja osaavia aineenopettajia lukioihin.

AOL pitää tärkeänä, että työryhmä on kiinnittänyt huomiota riittävän ja laadukkaan opinto-ohjauksen saantiin. Lukio-opiskelija on usein etsimässä elämänsä ja työuransa suuntaa. Siksi hänellä on oikeus saada riittävästi yksilöllistä opintojen ohjausta. Myös erilaisten oppijoiden ja kulttuurivähemmistöjen tarpeet tulee ottaa huomioon.

Ylioppilaskirjoitukset määrittävät nykyisin paljolti sitä, mitä ja miten lukiossa opiskellaan ja opitaan. Ylioppilastutkintoa tulee kehittää niin, että se ottaa paremmin huomioon lukion antamat valmiudet käyttää ja soveltaa tietoja ja taitoja sekä palkita kokonaisuuksien hallintaan perustuvaa osaamista.

AOL kannattaa lukiodiplomien kehittämistä ja niiden statuksen nostamista. On tärkeää, että muu kuin ylioppilaskirjoituksissa mitattava lukiossa opittu osaaminen saa nykyistä enemmän arvostusta.

Vähän kirjoitetuissa aineissa ylioppilaskirjoituksissa tulee luopua suhteellisesta arvioinnista opiskelijan oikeusturvan ja tasapuolisen kohtelun vuoksi. Näissä aineissa tulisi siirtyä kriteeripohjaiseen arviointiin.

AOL:n mukaan työryhmän esittämät ajatukset antavat hyvän pohjan kehittää lukiokoulutusta. Kehittäminen voi tapahtua nykyistä tuntijakoa noudattamalla ja keskittymällä enemmän sisältöjen ja pedagogiikan kehittämiseen ja uudistamiseen. Lukiokoulutuksen tulisi saada keskeinen sija uuden hallitusohjelman koulutuspoliittisessa osiossa.

Keskeistä:

- Lukiota on kehitettävä itsenäisenä koulutusmuotona.

- Lukioverkko on säilytettävä niin tiheänä, että koulua voidaan käydä pääsääntöisesti kotoa käsin.

- Lukiolle on taattava riittävät taloudelliset toimintaresurssit.

- Opettajien palkkaus on saatava määrällisesti ja rakenteellisesti ajantasaiseksi.

- Opettajien täydennyskoulutukseen on osoitettava riittävä rahoitus.

- Tiedepohjainen oppiainejako on säilytettävä.

- Valtakunnallisesti tarjottavien kurssien määrä on säilytettävä määrällisesti nykyisellään.

- Kaikille yhteisten opintojen on luotava vankka pohja niin laaja-alaiselle yleissivistykselle kuin jatko-opintovalmiuksille.

- Lukion antamalla yleissivistyksellä on itseisarvo nuoren tasapainoisen kehityksen kannalta.

- Opinto-ohjauksen asemaa on korjattava.

- Lukiota on kehitettävä pedagogisesti nykyajan haasteisiin vastaavaksi

- Lukiodiplomikäytäntöä on kehitettävä ja diplomien statusta nostettava.

- Ylioppilaskirjoitusten vähän kirjoitetuissa aineissa tulee luopua suhteellisesta arvioinnista.

Helsingissä 10.2.2011

Hannu Koskinen

AOL ry:n puheenjohtaja


Ylioppilaskirjoitusten korjaamisen korvaamisperusteet yhtenäisiksi - Suositus 5.3.2009

YLIOPPILASKIRJOITUSTEN KORJAAMISEN KORVAAMISPERUSTEET YHTENÄISIKSI


Aineopettajaliiton (AOL) hallitus on käsitellyt ylioppilaskirjoitusten korjaamiskorvauksiin liittyviä epäkohtia. Eri kunnista koottujen tietojen perusteella koulujen yo-korjausten korvausten suhteissa on suuria eroja ja korvaukset vaihtelevat kovasti. Jaon on todettu aiheuttavan paljon vaivaa ja eripuraa lukioissa. Siksi kaikkia eri aineiden opettajien pedagogisia järjestöjä edustava Aineopettajaliitto on halunnut laatia tämän yhteisen suosituksen.

Aineopettajaliitto esittää, että yo-kirjoitusten korjaukset korvattaisiin lukioissa eri aineiden opettajille samassa suhteessa kuin YTL:n apujäsenille sensorityöstä oheisen taulukon mukaisesti. Taulukossa matematiikalle on annettu arvoksi 1 ja muut aineet on suhteutettu siihen.

Aine

Sensorikorvaus euroina

Aineopettajaliiton suositus:

suhteellinen pistemäärä

(tarkka arvo)

Äidinkieli, tekstitaito

10,35

1,56

1,556

Äidinkieli, essee

8,25

1,24

1,241

Reaali

16,52

2,48

2,484

Matematiikka

6,65

1

1,000

A-kieli

9,00

1,35

1,353

Lyhyt tai keskipitkä kieli

10,79

1,62

1,623



Aineopettajaliitto lähestyy myös OAJ:n tulo- ja palkkatoimikuntaa osittain samassa asiassa, sillä ylioppilaskirjoitukset tuovat nykyään huomattavasti enemmän työtä kuin nykyistä lukioresurssia määriteltäessä. Kokeen hajauttamisesta, yleistyneistä erityisjärjestelyistä ja runsaista uusinnoista seurannut työ on lisännyt kokonaistyömäärää, johon on myös löydyttävä uutta rahaa. Toivottavia korotuksia ei saa maksattaa muilla opettajilla yhteisestä lukioresurssista.

Aineopettajaliiton hallitus haluaa samalla muistuttaa siitä, että lukioresurssin käytöstä päätetään oppilaitoksissa. Lukiossa on paljon erilaisia tehtäviä, joista maksettavat korvaukset aina vähentävät ylioppilaskirjoituksiin käytettävää kokonaissummaa. Lähtökohtana tulee olla, että lukioresurssilla ei rahoiteta

Aineopettajaliito ry:n tavoitteita, kantoja ja näkemyksiä koulutuspoliittisiin kysymyksiin

Aineopettajaliito ry:n tavoitteita, kantoja ja näkemyksiä koulutuspoliittisiin kysymyksiin

Aineopettajaliitto AOL ry

Aineenopettaja – innostava asiantuntija!

Aineopettajaliitto ry:n tavoitteita, kantoja ja näkemyksiä koulutuspoliittisiin kysymyksiin

1. Perusopetuksessa tulee käyttää aineenopettajia joustavasti viimeistään viidenneltä luokalta lähtien.

  • Tiedepohjainen aineenopettajuus ja sen laaja-alainen käyttö on kaikkien asteiden opiskelijoiden oikeus perusopetuksesta aikuiskoulutukseen ja vapaaseen sivistystoimeen asti.
  • Mahdollisimman pätevä opetus takaa tasa-arvoisen opetuksen ja jatko-opintojen mahdollisuudet.
  • Koulutuksen järjestäjän etu on järjestää opetus niin, että aineenopettajalle voidaan tarjota riittävästi opetusta ja näin taata pätevän opettajan saanti virkaan ja hyödyntää hänen alan asiantuntijuuttaan koulutuksessa kullakin paikkakunnalla.
  • Taide- ja taitoaineiden opetuksessa opettajan henkilökohtaisen aineenhallinnan taitojen merkitys on kiistämätön. Oppiaineisiin sisältyvien taitojen ja tietojen syvällinen opettaminen edellyttää opettajalta perusteellista opiskelua ja sisäistämistä.

2. Oppiaineen sisältöön ja pedagogiikkaan erikoistuneen aineenopettajan käyttö lisää tietojen ja taitojen pedagogisesti monipuolista opetusta ja opetuksen turvallisuutta.

  • Oppiaineessaan opetettavat tiedot ja taidot laajasti hallitseva opettaja kykenee osoittamaan niiden merkityksen ja yhteydet ympäröivään maailmaan ja rakentamaan opetuksen niin, että tietoa opittaessa opitaan myös sen käyttötaitoja ja kriittistä arviointia, mikä on ajanmukaisen oppimiskäsityksen mukaisesti keskeinen oppimistavoite. Asiantunteva opetus syvenee ja irtoaa tutkimusten mukaan valitettavan yleisestä oppi- ja harjoituskirjoihin sidotusta ulkokohtaisesta oppimisesta.
  • Oppilaiden motivointi ja haastavienkin oppimistilanteiden hallinta edellyttää opettajan vankkaa aineenhallintaa. Kyetäkseen yhdistämään opetettavat tiedot opetussuunnitelmassa asetettujen taitotavoitteiden harjaannuttamiseen opettajan tulee hallita alansa syvällisesti. Nykyisessä oppimiskäsityksessä painotetaan entistä vahvemmin muun muassa tiedon haun, käsittelyn ja arvioinnin taitoja ja yleisiä oppimisvalmiuksia tiedon omaksumisen sijasta. Tämä edellyttää kykyä hallita oppiaineen sisällöt paljon oppimateriaaleja laajemmin.
  • Kielitaidon kehittymisen kannalta on kielten opettamisessa syytä käyttää aineenopettajia alusta lähtien.
  • Useissa aineissa, kuten liikunnassa, käsityössä, fysiikassa ja kemiassa, kotitaloudessa, kuvataiteessa ja biologiassa, työskentely ja erilaiset harjoittelumuodot vaativat opettajalta jo työturvallisuuden takia erityisosaamista.

3. Koulutuksen hallinnolliset rakenteet tai opettajien työn sopimusehdot eivät saa estää aineenopettajien asiantuntijuuden hyödyntämistä joustavasti koulumuodosta toiseen.

  • Yhtenäistyvä perusopetus toteutuu ulkoisilta edellytyksiltään eri paikkakunnilla eri tavoin. Toisen asteen koulutuksen järjestäminen vaihtelee hallinnollisestikin alueittain melkoisesti. Koulutuksen rakenteita suunniteltaessa tulee pitää huoli siitä, etteivät hallinnolliset rajat koulutuksen tarjoajien välillä tai opettajien työehtoja ja palkkausta koskevat sopimusehdot tuota esteitä sille, että aineenopettajan asiantuntemusta voidaan joustavasti käyttää eri koulumuodoissa ja virka muodostaa paikallisten mahdollisuuksien ja tarpeiden pohjalta joustavasti.

4. Perusopetuksen kokonaisminimituntimäärää tulee lisätä vähintään kahdella, jotta oppilailla on mahdollisuus valita haluamiaan oppiaineita.

  • Perusopetusikäisten oppilaiden iltapäivätoimintaa on pyritty kehittämään erilaisin vaihtelevin hankkein, mikä aiheuttaa muun muassa alueellista epätasa-arvoa ja on johtanut valmiuksiltaan ja pätevyydeltään kirjavan henkilöstön käyttöön iltapäivätoiminnan toteuttamisessa.
  • Kaikille lisättävät tunnit mahdollistaisivat valinnaisuuden lisäämisen ja erilaisten lahjakkuuksien huomioon ottamisen perusopetuksessa ja vähentäisivät vastaavasti iltapäivätoiminnan tarvetta tai nuorten ohjaamattoman, huoltajien työaikaan sijoittuvan vapaa-ajan määrää.
  • Aineenopettajien pitäminä koulutunteina nämä lisätunnit olisivat ammatillisesti pätevien, pedagogisen koulutuksen saaneiden opettajien käsissä.
  • Myös kerhojen statusta tulee nostaa pitämällä huoli siitä, että ne ovat pätevissä käsissä.
  • Suomessa annetaan toiseksi vähiten opetusta peruskouluikäisille. Vain Viro on meidän alapuolellamme. OECD-maiden perusopetusikäisten kokonaistuntimäärä on noin 7000 tuntia. Suomessa samanikäisten kokonaistuntimäärä on alle 6000 tuntia. Suomessa sijoitetaan huomattavasti vähemmän peruskouluikäisten opetukseen kuin OECD-maissa keskimäärin: OECD-maiden keskiarvo on 6,1 % bruttokansantuotteesta ja meillä 5,8 % bruttokansantuotteesta. Tämän mukaan peruskoulumme on liian kiireinen ja ylitehokas. Tällä seikalla voi olla kauaskantoisia negatiivisia seurauksia yksilön ja yhteiskunnan kannalta.

Ylioppilaskirjoitusten korjaamisen korvaamisperusteet yhtenäisiksi - Suositus 5.3.2009

Ylioppilaskirjoitusten korjaamisen korvaamisperusteet yhtenäisiksi - Suositus 5.3.2009

YLIOPPILASKIRJOITUSTEN KORJAAMISEN KORVAAMISPERUSTEET YHTENÄISIKSI


Aineopettajaliiton (AOL) hallitus on käsitellyt ylioppilaskirjoitusten korjaamiskorvauksiin liittyviä epäkohtia. Eri kunnista koottujen tietojen perusteella koulujen yo-korjausten korvausten suhteissa on suuria eroja ja korvaukset vaihtelevat kovasti. Jaon on todettu aiheuttavan paljon vaivaa ja eripuraa lukioissa. Siksi kaikkia eri aineiden opettajien pedagogisia järjestöjä edustava Aineopettajaliitto on halunnut laatia tämän yhteisen suosituksen.

Aineopettajaliitto esittää, että yo-kirjoitusten korjaukset korvattaisiin lukioissa eri aineiden opettajille samassa suhteessa kuin YTL:n apujäsenille sensorityöstä oheisen taulukon mukaisesti. Taulukossa matematiikalle on annettu arvoksi 1 ja muut aineet on suhteutettu siihen.

Aine

Sensorikorvaus euroina

Aineopettajaliiton suositus:

suhteellinen pistemäärä

(tarkka arvo)

Äidinkieli, tekstitaito

10,35

1,56

1,556

Äidinkieli, essee

8,25

1,24

1,241

Reaali

16,52

2,48

2,484

Matematiikka

6,65

1

1,000

A-kieli

9,00

1,35

1,353

Lyhyt tai keskipitkä kieli

10,79

1,62

1,623



Aineopettajaliitto lähestyy myös OAJ:n tulo- ja palkkatoimikuntaa osittain samassa asiassa, sillä ylioppilaskirjoitukset tuovat nykyään huomattavasti enemmän työtä kuin nykyistä lukioresurssia määriteltäessä. Kokeen hajauttamisesta, yleistyneistä erityisjärjestelyistä ja runsaista uusinnoista seurannut työ on lisännyt kokonaistyömäärää, johon on myös löydyttävä uutta rahaa. Toivottavia korotuksia ei saa maksattaa muilla opettajilla yhteisestä lukioresurssista.

Aineopettajaliiton hallitus haluaa samalla muistuttaa siitä, että lukioresurssin käytöstä päätetään oppilaitoksissa. Lukiossa on paljon erilaisia tehtäviä, joista maksettavat korvaukset aina vähentävät ylioppilaskirjoituksiin käytettävää kokonaissummaa. Lähtökohtana tulee olla, että lukioresurssilla ei rahoiteta

SYYSKOKOUSTIEDOTE 6.11.2007


Aineopettajaliitto on huolissaan oppilaiden lisääntyneestä häiriö- ja väkivaltakäyttäytymisestä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan väkivalta ennustaa syrjäytymistä ja vaikeuksia jatkossa.
Tuntikehysleikkauksia on liian usein toteutettu suurentamalla ryhmäkokoja ja lisäämällä avustajien
määrää. Jos syrjäytymistä todella halutaan ehkäistä ja koulukiusaamiseen puuttua vakavasti, niin
ratkaisu löytyy ainoastaan pätevistä asiansa osaavista opettajista ja kohtuullisen kokoisista ryhmistä.
Pienessä ryhmässä oppilas pääsee opiskelemaan ja harjoittelemaan taitojaan turvallisesti ja
asiantuntevassa ohjauksessa. Samalla tulevaisuudessa tullaan säästämään miljoonia euroja
sosiaalimenoissa ja ennalta ehkäisemään mahdollista syrjäytymistä.

AINEOPETTAJIEN KOULUTUS SÄILYTETTÄVÄ AINELAITOKSILLA

SYYSKOKOUSTIEDOTE 2.11.2006

Aineopettajat seurasivat huolestuneina keskustelua aineopettajakoulutuksen siirtämisestä kokonaan kasvatustieteellisiin tiedekuntiin. Aineopettajaliitto pitää elintärkeänä, että korkeakoulujen ainelaitokset jatkossakin säilyttävät päävastuun aineopettajien koulutuksessa. Tämän koulutuksen jatkuvaan kehittämiseen tarvittavat lisävarat on sisällytettävä korkeakoulujen talousarvioihin. Kasvatustieteellisillä tiedekunnilla ei ole tieteellisiä resursseja taata uusien aineopettajien riittävän syvällistä aineenhallinnan osaamista. Aineopettajien korkeatasoinen osaaminen näkyy osaltaan suomalaisen opetuksen korkeana tasona. Sitä ei pidä horjuttaa lyhytnäköisten tiedepoliittisten päätösten vuoksi.

SYYSKOKOUSTIEDOTE 2.11.2006

AINEOPETTAJIEN JATKOKOULUTUSRESURSSIT

Opettajien täydennys- ja jatkokoulutusmäärärahat ovat liian alhaisella tasolla. Aineopettajaliitto vaatii, että koulutuksen järjestäjä laatii opettajille täydennys- ja jatkokoulutussuunnitelman. Tämä antaa opettajille mahdollisuuden pitää ajan tasalla aineenhallinnallista osaamistaan sekä uudistaa pedagogisia ja didaktisia taitojaan. Koulutuksen ylläpitäjän on turvattava opettajien koulutukseen tarvittavat resurssit riittävälle tasolle. Ensi vuoden talousarvioihin on varattava koulutusmäärärahaa esim. 1 % palkkasummasta. Täydennys- ja jatkokoulutuksen rahoittaminen ei voi olla opettajan itsensä vastuulla. Koulutukseen lähtevälle opettajalle on suoritettava virkaehtosopimuksen mukaiset korvaukset kuten muillekin työntekijäryhmille.

SYYSKOKOUSTIEDOTE 25.11.2004

AINEOPETTAJAT 5.-6. LUOKILLE YHTENÄISESSÄ PERUSKOULUSSA

Perusopetuksen lainsäädäntö- ja opetussuunnitelmauudistuksen eräänä tarkoituksena oli poistaa raja ala- ja yläasteen välistä sekä luoda yhtenäinen oppimisväylä koko perusopetukseen.

Aineopettajaliitto suhtautuu uudistuksiin myönteisesti ja korostaa, että uudistunut järjestelmä mahdollistaa eri oppiaineissa aineenopettajien ja ns. kaksoiskelpoisten luokanopettajien käytön 5.-6. luokilla, jolloin oppilaat tottuvat aineopetukseen jo alakoulun puolella. Oppilaiden kynnys siirtyä yläkoulun puolelle helpottuisi ja turhat pelot poistuisivat. Oppilaiden tulee saada kaikissa aineissa opetettaviin aineisiin ja niiden didaktiikkaan syvällisesti perehtyneen opettajan opetusta ja ohjausta. Tämän takaavat opettajan vähintään 35 opintoviikon opinnot opetettavissa aineissa.

Aineopettajaliitto ry katsoo, että uudistus tulee toteuttaa ottaen huomioon koulurakennusten uusimistarpeet, opettajien aineenhallinta ja samalla opetuksen tason säilyttäminen. Erityisesti aineenopettajien asiantuntijuutta tulisi hyödyntää opetusjärjestelyjä uudistettaessa.